Kun ikä al­kaa kuu­to­sel­la, ym­mär­rän, et­tä elä­köi­ty­mi­ses­tä pu­hu­taan. Mi­nul­ta­kin asi­as­ta ky­sel­lään. Sä­vys­tä riip­puu, tun­tuu­ko kes­kus­te­lu asi­al­li­sel­ta vai ikä­ra­sis­mil­ta.

Muis­tu­tan it­se­ä­ni ak­tii­vi­ses­ti sii­tä, et­tä kou­lu­tuk­sel­la­ni, op­pi­mi­sel­la­ni, ajat­te­lul­la­ni, ko­ke­muk­sel­la­ni, työ­pa­nok­sel­la­ni ja asen­teel­la­ni on mer­ki­tys­tä. En ole kon­ven­ti­oi­ta dis­rup­toi­van di­gi­taa­li­sen alus­ta­ta­lou­den dy­naa­mi­nen dri­ving for­ce, mut­ta ha­lu­an teh­dä työ­ni niin hy­vin kuin osaan. Pal­vel­la jour­na­lis­ti­na elä­män­laa­tua pa­ran­ta­via voi­mia, ja­kaa oi­ke­aa tie­toa ja hy­vää lu­et­ta­vaa.

Tot­ta kai mie­tin vä­lil­lä, mi­ten kau­an ja mis­sä muo­dos­sa jat­kan työn­te­koa.

Olen­nai­sin­ta on kui­ten­kin, et­tä voin kyl­lä suun­ni­tel­la kai­ken­lais­ta, mut­ta elää vain nyt. Voin ol­la tä­nään ener­gi­nen, te­rä­vä ja ter­ve – ja huo­men­na va­ka­vas­ti sai­ras tai men­nyt­tä. Iäs­tä riip­pu­mat­ta, sen elä­mä on opet­ta­nut.

Ve­ro­va­ro­ja tör­sää­vät van­hat ih­mi­set

Työ­e­lä­män ikä­ra­sis­mi on kui­ten­kin vas­ta al­kua. Van­ha ih­mi­nen on koko yh­teis­kun­nan on­gel­ma­jä­tet­tä.

Har­mil­li­ses­ti hän voi tör­sä­tä elä­ke­va­ro­ja kym­me­niä vuo­sia hy­vä­voi­mai­se­na tai – mikä vie­lä­kin va­li­tet­ta­vam­paa – hän tar­vit­see hoi­vaa ja sai­raan­hoi­toa.

Eli­ni­kää on pi­den­tä­nyt se sama yh­teis­kun­ta, joka tar­jo­aa neu­vo­lan, ter­vey­den­huol­lon, pe­rus­kou­lun, lap­si­li­sän ja opin­to­tu­en.

Muis­tut­tai­sin, et­tä ylei­ses­ti ot­ta­en nyt elä­ket­tä nos­ta­vat kan­sa­lai­set ovat osal­lis­tu­neet hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan ra­hoit­ta­mi­seen. Edel­tä­vä su­ku­pol­vi mak­saa ai­na ne neu­vo­lat, päi­vä­ko­dit ja esi­kou­lut. Sen­kään ei pi­täi­si ol­la ra­ket­ti­tie­det­tä.

Olen 40 vuot­ta mak­sa­nut ve­ro­ni ja työ­e­lä­ke­mak­su­ni nu­ri­se­mat­ta. Myös elä­ke­läi­set mak­sa­vat ve­ro­ja - li­säk­si isom­mis­ta eläk­keis­tä mak­se­taan ve­roa enem­män kuin yh­tä kor­keis­ta palk­ka­tu­lois­ta.

Mi­ten väl­tyn ra­sit­ta­mas­ta huol­to­suh­det­ta?

Pe­rus­ky­sy­mys on, mil­lais­ta hyö­tyä ih­mi­ses­tä pi­tää saa­da ir­ti, jot­ta hä­nel­lä oli­si ar­vo.

Täl­lä het­kel­lä asen­neil­mas­to vai­kut­taa sil­tä, et­tä jul­ki­nen pal­ve­lu suo­daan ih­mi­sil­le, joil­la on tuot­to-odo­tus.

En­ti­nen voi­ma­merk­ki, hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan tuo­ma kor­kea eli­ni­kä, on nyt hait­ta. Van­ho­ja tu­lee lii­kaa.

Oli­si­ko siis pa­rem­pi kuol­la pois ai­ka äk­kiä sen jäl­keen, kun al­kaa ra­sit­taa huol­to­suh­det­ta?

Jul­maa on, et­tä juu­ri sil­loin kun kir­joi­tan tätä, olen saa­nut tie­don yh­den ikä­to­ve­ri­ni me­neh­ty­mi­ses­tä ja toi­sen sai­ras­tu­mi­ses­ta tap­pa­vas­ti. He ei­vät eh­di edes saa­vut­taa elä­kei­kää.

Puu­hak­kaat elä­ke­läi­set ovat su­per­hyö­dyl­li­siä!

Ar­ki­ha­vain­to­ni ker­to­vat, et­tä mo­net elä­ke­läi­set tosi asi­as­sa aut­ta­vat yh­teis­kun­taa pyö­ri­mään.

He kus­kaa­vat las­ten­lap­si­aan päi­vä­ko­tiin, kou­luun ja har­ras­tuk­siin. Il­man iso­van­hem­pien kuk­ka­roa jo­ku­set tans­si-, rat­sas­tus- ja viu­lu­tun­nit oli­si­vat jää­neet saa­mat­ta. An­te­li­aat iso­van­hem­mat os­ta­vat mat­ko­ja, vaat­tei­ta ja osal­lis­tu­vat si­sus­tus­han­kin­toi­hin.

Mum­mi ja uk­ki hoi­ta­vat sai­rai­ta lap­sia, et­tä van­hem­mat pää­se­vät töi­hin. He ot­ta­vat uu­pu­nei­den van­hem­pien lap­set hoi­toon, jot­ta pari saa laa­tu­ai­kaa vii­kon­lop­pu­lo­mal­le ja il­lal­li­sel­le.

Li­säk­si erit­täin mo­net eläk­keel­le töis­tä jää­neet ih­mi­set huo­leh­ti­vat van­hem­mis­taan. He mat­kus­ta­vat sa­to­ja ki­lo­met­re­jä hoi­taak­seen lä­heis­ten­sä asi­oi­ta. Li­säk­si he te­ke­vät va­paa­eh­tois­työ­tä.

Ei­kä pidä unoh­taa, et­tä elä­ke­läi­set ovat myös kel­po ku­lut­ta­jia. Ei­kä hei­dän ku­lut­ta­mis­taan - ku­ten mat­kai­lua ja kult­tuu­ri­rien­to­ja - ra­joi­ta työ­hön käy­tet­ty ai­ka tai kou­lu­jen loma-ajat.

Kuka voi väit­tää, et­tei tämä ole hyö­dyk­si – kai­kil­le?