Artikkeli

tin­ni­tus häi­rit­see kes­kit­ty­mis­tä

tin­ni­tus häi­rit­see kes­kit­ty­mis­tä

Kun korvissa soi, vältä hiljaisuutta

Korvien soiminen on sinänsä vaaratonta, mutta jos se häiritsee unta tai keskittymistä, tilanteeseen kannattaa hakea apua. Kuulohavaintoa voi opettaa, ja äänilaitteilla äänimaisema rauhoittuu.

– Tin­ni­tus al­koi , kun va­rus­mies­to­ve­ri am­pui ve­nä­läi­sel­lä pi­ka­ki­vää­ril­lä ai­van kor­va­ni juu­res­sa.

Jopa puo­li mil­joo­naa suo­ma­lais­ta kär­sii ai­na­kin ajoit­tain tin­ni­tuk­sen ai­heut­ta­mas­ta kiu­sal­li­ses­ta kor­vien soi­mi­ses­ta. Mää­rä on iso. Vaik­ka tin­ni­tuk­seen on ole­mas­sa eri­lai­sia hoi­to­muo­to­ja, sitä ei var­si­nai­ses­ti voi pa­ran­taa. Mo­net jou­tu­vat elä­mään kor­vien vin­ku­nan kans­sa vuo­si­kym­me­niä.

Tin­ni­tus ei ole ikä­koh­tai­nen vai­va, vaan sii­tä voi­vat kär­siä niin nuo­ret kuin van­hem­mat­kin. Syyt voi­vat liit­tyä ul­koi­siin me­lu­hait­toi­hin, ikään­ty­mi­seen tai esi­mer­kik­si ter­vey­den­ti­lan muu­tok­siin.

– Jo­kai­nen elin il­moit­taa jol­la­kin ta­val­la ta­pah­tu­nees­ta muu­tok­ses­ta. Jos hen­git­tää pö­lyä keuh­koi­hin, se ys­kit­tää, kor­va puo­les­taan il­moit­taa kuu­lo­a­lu­eel­la ta­pah­tu­nees­ta muu­tok­ses­ta vin­ku­mi­sel­la tai ko­hi­nal­la, kor­va­lää­kä­ri Eli­na Ryt­sö­lä ker­too.

Ryt­sö­lä muis­tut­taa, et­tä riit­tä­vän hil­jai­ses­sa ti­las­sa kuka ta­han­sa voi kuul­la, kuin­ka ”hil­jai­suus soi”.

– Mut­ta se ei ole tin­ni­tus­ta, vaan kuu­lo­jär­jes­tel­män ta­val­lis­ta toi­min­taa. Tin­ni­tus­ta se on sil­loin, kun ää­ni häi­rit­see kes­kit­ty­mis­tä tai vaik­ka nu­kah­ta­mis­ta.

KOVA MU­SIIK­KI
VAU­RI­OIT­TAA KUU­LOA

Useim­mi­ten tin­ni­tuk­sen lau­kai­see ul­koi­nen ja äkil­li­nen voi­ma­kas melu. Nuor­ten koh­dal­la kyse voi ol­la esi­mer­kik­si rock-kon­ser­tis­sa saa­dus­ta lie­väs­tä kuu­lo­vau­ri­ois­ta.

– Nii­tä syn­tyy, kun seis­tään suo­jaa­mat­to­min kor­vin esi­mer­kik­si lii­an lä­hel­lä ämy­rei­tä. Tuol­lai­siin ti­lai­suuk­siin pi­täi­si ai­na va­rus­tau­tua kor­va­tul­pil­la, Ryt­sö­lä sa­noo.

Myös viih­de­lait­teis­sa käy­tet­tä­vät nap­pi­kuu­lok­keet joh­ta­vat ää­nen lä­hel­le tä­ry­kal­voa, jol­loin kor­van suo­jaa­mat­to­mat alu­eet al­tis­tu­vat ko­van ää­nen ris­keil­le.

Pro­fes­so­ri Juk­ka Yli­kos­ken kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten te­ke­män tut­ki­muk­sen pe­rus­teel­la joka vii­den­nel­lä ase­pal­ve­luk­seen as­tu­val­la va­rus­mie­hel­lä oli alen­tu­nut kuu­lo.

– Heil­lä oli merk­ke­jä lie­väs­tä kuu­lo­vam­mas­ta. Tämä osoit­ti, et­tä kor­viin oli men­nyt lii­kaa ää­nie­ner­gi­aa, Ryt­sö­lä to­te­aa.

KUU­LON HEIK­KE­NE­MI­NEN
VOI PA­HEN­TAA

Van­hem­pien ih­mis­ten tin­ni­tus saat­taa joh­tua kuu­lon luon­tai­ses­ta ale­ne­mas­ta.

– Tin­ni­tuk­ses­ta va­lit­ta­vis­ta
90 pro­sen­til­la on kuu­lon ale­ne­ma. Se voi jo si­nän­sä lau­kais­ta kor­vien soi­mi­sen, Ryt­sö­lä sa­noo.

Jo ole­mas­sa ole­vaa tin­ni­tus­ta
kuu­lon hei­ken­ty­mi­nen usein voi­mis­taa. Tämä joh­tuu Ryt­sö­län mu­kaan sii­tä, et­tä kuu­lo­na­le­ne­ma osuu sa­mal­le taa­juu­del­le me­lus­ta ai­heu­tu­neen kuu­lo­va­jeen kans­sa.

– Se on sa­la­ka­va­las­ti siel­lä poh­jal­la. Sen vuok­si ei vält­tä­mät­tä it­se edes huo­maa, et­tä kuu­lo on alen­tu­nut, Ryt­sö­lä ku­vai­lee.

Kes­ki­mää­rin kuu­lo al­kaa ra­pis­tua vii­den­kym­me­nen ikä­vuo­den paik­keil­la, vaik­ka yk­si­löl­li­set erot ovat­kin suu­ria.

TIN­NI­TUS AI­HEUT­TAA
STRES­SIÄ JA UU­PU­MUS­TA

Puh­taan lää­ke­tie­teel­li­ses­ti tar­kas­tel­tu­na kor­vien soi­mi­nen on pe­ri­aat­tees­sa har­mi­ton vai­va. Sil­ti sen voi ko­kea har­mil­li­sek­si. Tin­ni­tus ai­heut­taa uni­on­gel­mia, pa­hen­taa stres­siä ja voi pa­him­mil­laan joh­taa uu­pu­mi­seen ja in­va­li­di­soi­tu­mi­seen.

– Kor­vien soi­mi­nen pi­tää ai­na ot­taa erit­täin va­ka­vas­ti, sil­lä se saat­taa kuor­mit­taa ih­mis­tä psyyk­ki­ses­ti erit­täin pal­jon, Eli­na Ryt­sö­lä sa­noo.

Me­lun ja ikään­ty­mi­sen ohel­la tin­ni­tuk­sen voi­vat ai­heut­taa esi­mer­kik­si pu­ren­ta­vi­at, nis­ka- ja har­ti­a­li­has­ten jäyk­kyy­det, so­pi­ma­ton lää­ki­tys, muut­tu­nut ve­ren­pai­ne tai ve­ren­kier­ron häi­ri­öt kor­van alu­eel­la.

tin­ni­tuk­seen on MUI­TA­KIN SYI­TÄ KUIN KOR­VAT

Tin­ni­tus saat­taa hel­pot­tua esi­mer­kik­si ren­tout­ta­val­la hie­ron­nal­la, pu­ren­taa oh­jaa­vien pu­ru­kis­ko­jen avul­la tai lää­ki­tys­tä tar­kis­ta­mal­la.

– Ja jos kuu­lo on alen­tu­nut, kuu­lo­ko­jeen käyt­tö vä­hen­tää usein tin­ni­tuk­ses­ta tu­le­vaa hait­taa, Ryt­sö­lä sa­noo.

Mi­kä­li nämä kons­tit ei­vät au­ta, on hyvä kään­tyä kor­va­lää­kä­rin puo­leen.

– Mo­nil­la voi ol­la pel­ko­ja, et­tä tin­ni­tus ker­too jos­ta­kin va­ka­vam­mas­ta sai­rau­des­ta. Usein aut­taa jo, kun tie­de­tään, et­tä kor­vien soi­mi­nen ei yk­si­nään ole merk­ki mis­tään va­ka­vas­ta sai­rau­des­ta ja sen voi unoh­taa.

TIN­NI­TUK­SEN
VOI MI­TA­TA

Tin­ni­tus­mit­tauk­sen te­kee au­di­o­no­mi. En­sin mi­ta­taan kuu­lo­kyn­nys ja sit­ten kar­toi­te­taan vin­ku­nan taa­juus ja voi­mak­kuus de­si­be­lei­nä. Mit­tauk­ses­sa tin­ni­tuk­sen kor­keut­ta ja voi­mak­kuut­ta ver­tail­laan kuu­lon­tut­ki­mus­lait­teil­la ai­heu­tet­tui­hin ää­niin.

Eri­lai­sia tin­ni­tu­sää­niä voi kuu­lua sa­ma­nai­kai­ses­ti tai vuo­ro­tel­len. Nii­den paik­ka voi vaih­del­la puo­lel­ta toi­sel­le, toi­seen kor­vaan tai mo­lem­piin.

Kun tin­ni­tuk­set saa­daan mi­tat­tua ja mää­ri­tel­tyä, voi­daan suun­ni­tel­la hoi­to­me­ne­tel­mä. Sa­mal­la vai­van laa­tu konk­re­ti­soi­tuu po­ti­laal­le ja hä­nen lä­hei­sel­leen, mikä on usein hel­pot­ta­vaa.

KO­HI­SE­VA TYY­NY
JA TUU­LEN HU­MI­NAA

Tin­ni­tuk­seen on tar­jol­la eri­lai­sia hoi­to­ja, mut­ta yh­tä pa­tent­ti­rat­kai­sua ei ole.

Po­ti­lai­ta on py­rit­ty sie­dät­tä­mään tin­ni­tuk­seen esi­mer­kik­si uu­del­lee­nop­pi­mis­hoi­to­jen ja te­ra­pi­a­käyn­tien avul­la. Hoi­dois­sa väl­te­tään ym­pä­ris­tön täy­del­lis­tä hil­jai­suut­ta, sil­lä sil­loin tin­ni­tus hait­taa eni­ten.

Kor­viin voi­daan si­joit­taa ko­hi­na­ko­je, jon­ka tuot­ta­ma ää­ni vä­hen­tää hil­jai­suu­den ja kor­vien vin­ku­nan vä­lis­tä eroa. On myös ole­mas­sa eri­tyi­siä ään­tä tuot­ta­via tin­ni­tus­tyy­ny­jä.

– Li­säk­si yö­pöy­däl­le voi hank­kia ää­ni­lait­teen, joka soit­taa hil­jais­ta luon­no­nään­tä, vaik­ka tuu­len hu­mi­naa. Kun yöl­lä he­rää ja kor­vat soi­vat, se ei tun­nu niin pa­hal­ta, kun on muu­ta­kin ään­tä, Ryt­sö­lä se­lit­tää. 

4x

hoi­to tin­ni­tuk­seen

1 Häi­rit­se­vää kor­vien soin­tia voi häi­vyt­tää esi­mer­kik­si kuu­lo­lait­tee­seen kyt­ke­tyl­lä ko­hi­na­ge­ne­raat­to­ril­la. Ta­voit­tee­na on tin­ni­tuk­ses­ta poi­sop­pi­mi­nen. Huo­mio suun­na­taan var­si­nai­ses­ta kor­vien soi­mi­ses­ta ko­hi­na­ge­ne­raat­to­ril­la tuo­tet­tuun vaih­to­eh­toi­seen ää­ni­maa­il­maan.

2 Tar­jol­la on myös kän­nyk­kään la­dat­ta­via tin­ni­tu­soh­jel­mia, joi­hin on koot­tu mit­ta­va mää­rä eri­lai­sia ää­niä. Kän­nyk­kä­so­vel­luk­ses­ta voi va­li­ta mie­lei­siä ää­niä ja syöt­tää ne suo­raan kuu­lo­lait­tee­seen esi­mer­kik­si juu­ri en­nen nuk­ku­maan me­noa.

3 Säh­kö­hoi­dos­sa kor­van ni­puk­kaan kiin­ni­te­tään elekt­ro­di, joka oh­jaa lie­vää säh­kö­vir­taa kor­van va­gus­her­moon. Ta­voit­tee­na on lie­vit­tää her­mos­ton stres­si­ti­laa ja sen ai­heut­ta­maa tin­ni­tus­ta.

4 Yli­pai­ne­hap­pi­hoi­dos­sa hen­gi­te­tään yli­pai­neis­tet­tua sa­tap­ro­sent­tis­ta hap­pea. Hoi­don tar­koi­tuk­se­na on li­sä­tä si­sä­kor­van nes­tei­den hap­pi­pi­toi­suut­ta jopa vii­sin­ker­tai­sek­si ja si­ten luo­da si­sä­kor­van ais­ti­so­luil­le mah­dol­li­sim­man hy­vät olo­suh­teet pa­lau­tu­mi­seen.

ai­vo­ja voi opet­taa jät­tä­mään tin­ni­tuk­sen huo­mi­ot­ta

Tin­ni­tuk­sen ai­heut­taa si­sä­kor­van vau­rio, jos­sa ais­tin- ja her­mo­so­lu­jen toi­min­ta häi­riy­tyy ja kuu­lo­her­mon it­se­toi­min­ta li­sään­tyy. Pe­ri­aat­tees­sa kuu­lo­e­li­mis­tö ei tun­ne hil­jai­suut­ta tai ää­net­tö­myyt­tä, vaan se on opit­tu ais­ti­muk­sen tul­kin­ta.

Ai­vot op­pi­vat kuu­le­maan ja suo­dat­ta­maan ää­niä, jo­ten nii­tä voi tree­na­ta ha­vait­se­maan ään­tä toi­sin, myös vin­ku­naa. Kun­tou­tus­me­ne­tel­mä­nä on luo­da hil­jai­siin paik­koi­hin oma ää­niym­pä­ris­tö, jos­sa on tin­ni­tuk­sen kans­sa kil­pai­le­va taus­ta­ää­ni. Har­joi­tus­ten myö­tä tämä saa ai­kaan sen, et­tei huo­mio enää koh­dis­tu tin­ni­tuk­seen.

Tar­koi­tuk­se­na ei ole peit­tää tin­ni­tus­ta vaan suun­na­ta huo­mio toi­seen, miel­lyt­tä­väm­pään ää­neen, vaik­ka tin­ni­tus kuu­luu yh­tä ai­kaa. Vä­hi­tel­len sii­tä tu­lee au­to­maat­tis­ta, ja tin­ni­tus jää huo­mi­ot­ta. Taus­ta­ää­nek­si voi va­li­ta mu­siik­kia tai muu­ta miel­lyt­tä­vää.

Ai­vo­jen opet­ta­mi­ses­ta on hyö­tyä, kos­ka tin­ni­tuk­seen liit­tyy usein tus­kai­sia tun­tei­ta ja toi­vot­to­muut­ta. Tin­ni­tus voi mie­les­sä kas­vaa isom­mak­si on­gel­mak­si kuin sen tar­vit­see ol­la, jos sitä jat­ku­vas­ti tark­kai­lee ja tus­kai­lee.

Apua tin­ni­tuk­seen

Tin­ni­tu­syh­dis­tys toi­mii kor­vien soi­mi­ses­ta kär­si­vien ja hei­dän omais­ten­sa tu­ke­na. Tin­ni­tu­syh­dis­tys yl­lä­pi­tää ver­tais­tu­ki­ryh­miä, jois­sa vai­vas­ta kär­si­vät voi­vat pur­kaa tun­to­jaan. tin­ni­tu­syh­dis­tys.fi

Lue Myös