Kes­ki-iäs­sä moni meis­tä ha­vah­tuu poh­ti­maan lap­suut­taan ja sitä, mil­lai­nen vai­ku­tus sil­lä on ol­lut. Suh­teet ikään­ty­viin van­hem­piin ovat eh­kä yleis­ten nor­mien mu­kai­ses­sa kun­nos­sa, mut­ta jo­kin kui­ten­kin hier­tää.

Kir­jai­li­ja, psy­ko­te­ra­peut­ti Kat­rii­na Jär­vi­sen mu­kaan mo­net yh­teis­kun­nal­li­set val­ta­suh­teet on otet­tu kä­sit­te­lyyn vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä, mut­ta elä­män en­sim­mäis­tä val­ta­suh­det­ta ym­pä­röi edel­leen vai­ke­ne­mi­sen il­ma­pii­ri. Hän on kir­joit­ta­nut ai­hees­ta syk­syl­lä il­mes­ty­neen kir­jan Kai­kel­la kun­ni­oi­tuk­sel­la, ir­ti van­hem­pien val­las­ta.

Vii­meis­tään kes­ki-ikäi­se­nä jou­tuu miet­ti­mään, kuin­ka rat­kais­ta ti­lan­ne; jää­dä­kö kat­ke­rak­si tai mart­tyy­rik­si vai ot­taa­ko elä­mä omiin kä­siin­sä. Yk­si vaih­to­eh­to on pa­kot­taa van­hem­mat koh­taa­maan asia.

Voi myös käy­dä niin, et­tä vä­lit kat­ke­a­vat ko­ko­naan ja van­hem­mat louk­kaan­tu­vat ve­ri­ses­ti syy­tök­sis­tä.

”Ai­kui­sen lap­sen on teh­tä­vä shak­ki­pe­li­las­ku­toi­mi­tus ja mie­tit­tä­vä, mitä to­den­nä­köi­ses­ti ta­pah­tuu, jos sa­noin näin tai noin. On poh­dit­ta­va, olen­ko val­mis kaik­kiin vaih­to­eh­toi­hin.”

Yh­tä oi­ke­aa toi­min­ta­mal­lia ei ole, mut­ta voi­daan poh­tia, oli­si­ko ih­mi­sen hyvä kuul­la lä­him­mäi­sen to­tuus edes ker­ran elä­män­sä ai­ka­na.

Van­hem­pien kans­sa voi myös yrit­tää teh­dä konk­reet­ti­sia so­pi­muk­sia ku­ten ”soi­tan si­nul­le ker­ran vii­kos­sa, en joka päi­vä” tai ”kun ta­va­taan, ei pu­hu­ta asi­ois­ta, jois­ta olem­me täy­sin eri miel­tä”.

Han­ka­lan van­hem­pi-lap­si-suh­teen kä­sit­te­lys­sä an­teek­si­an­to on yk­si vaih­to­eh­to.

”Sitä voi yrit­tää, jos ko­kee et­tä ha­lu­aa an­taa an­teek­si. Jos an­teek­si­an­to tun­tuu han­ka­lal­ta, an­teek­si­an­to­kouk­kuun ei pidä jää­dä.”

Jär­vi­sen mie­les­tä on­gel­ma on, jos aja­tel­laan, et­tä kun on an­ta­nut an­teek­si, asi­as­ta ei sai­si enää pu­hua. Han­ka­lis­ta asi­ois­ta täy­tyy saa­da pu­hua läpi elä­män, jos tar­vet­ta pu­hu­mi­seen on. Ei­kä ole vää­rin, et­tä asi­an suh­teen jää avoin ris­ti­rii­ta.