It­kun puh­dis­ta­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta on ris­ti­rii­tai­sia tut­ki­mus­tu­lok­sia. Vaik­ka it­ke­mi­sen ku­va­taan useim­mi­ten hel­pot­ta­van, toi­set ei­vät koe mie­li­a­lan­sa muut­tu­neen.

Hol­lan­ti­lai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa ha­vait­tiin, et­tä ah­dis­tu­neem­mat tut­kit­ta­vat tun­si­vat it­kun jäl­keen olon­sa jopa huo­nom­mak­si. Ja kun ih­mi­set ko­e­ti­lan­tees­sa kat­soi­vat Hol­ly­wood-nyyh­ky­lef­fan la­bo­ra­to­ri­os­sa yk­sin – ei­kä esi­mer­kik­si ys­tä­vän kans­sa – he ker­toi­vat, et­tei hei­dän mie­li­a­lan­sa ko­hen­tu­nut.

Tut­ki­joil­le tämä on li­sä­to­dis­te it­kun so­si­aa­li­ses­ta teh­tä­väs­tä: kyy­ne­leet ovat vä­hem­män tär­kei­tä, kun ih­mi­nen on yk­sin, kos­ka nii­tä ei ole ku­kaan to­dis­ta­mas­sa.

Til­bur­gin yli­o­pis­tos­sa Hol­lan­nis­sa vuon­na 2011 teh­dys­sä tut­ki­muk­ses­sa sel­vi­si, et­tä mie­li­a­la ko­he­ni par­hai­ten, jos läs­nä oli yk­si it­ki­jäl­le lä­hei­nen ih­mi­nen. Kun to­dis­ta­jia oli kak­si tai enem­män, mie­li­a­la ei pa­ran­tu­nut tai huo­no­ni.

Teks­ti Min­na Hie­ta­kan­gas / Kuva 123rf

Lue li­sää Oma Ai­ka -leh­des­tä 8/2014.