Työ­maa­il­mas­sa ys­tä­vyys muis­tut­taa kak­si­te­räis­tä miek­kaa. Ys­tä­vä­nä saa ja voi an­taa pal­jon hy­vää: voi­ma­va­ro­ja, ver­tais­tu­kea, luot­ta­mus­ta ja läm­pöä. Yk­si­tyi­se­lä­män ras­kai­na ai­koi­na saa tu­kea – ja työ­ys­tä­vän ta­paa usein.

Ys­tä­vyys työ­pai­kal­la ys­tä­vyys ei sil­ti ole vain yk­si­tyi­sa­sia. Työ­suh­tei­siin kier­ty­vä ys­tä­vyys si­säl­tää ris­ke­jä ja kyt­key­tyy työ­pai­kan mo­niin on­gel­miin, ku­ten puut­tu­mat­to­muu­teen, epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­teen, jopa kiu­saa­mi­seen ja vää­rin­käy­tök­siin.

Jot­ta ys­tä­vyys ei sot­ke työ­tä tai työ ys­tä­vyyt­tä, asi­an­tun­ti­jat ko­ros­ta­vat työ­roo­le­ja. Li­säk­si työ­e­lä­mä­tai­dot aut­ta­vat, eli koh­te­li­as ja hyvä käy­tös mui­ta koh­taan, jot­ta ys­tä­vyys työ­maa­il­mas­sa ei riko vaan ra­ken­taa.

Hyvä työ­ka­ve­ri vai ys­tä­vä?

Työ­noh­jaa­ja, joh­ta­mis­tai­don val­men­ta­ja Ee­ro Väi­sä­nen Yh­tei­sö­voi­mas­ta ky­syy, mitä eroa on hy­väl­lä työ­ka­ve­ruu­del­la ja ys­tä­vyy­del­lä. Hän neu­voo ole­maan hyvä työ­ka­ve­ri. On­han hyvä työ­ka­ve­ruus jo pal­jon.

– Mo­net ke­hu­vat työ­paik­kaan­sa, kun on niin hyvä po­ruk­ka, vaik­ka työ on rank­kaa, Väi­sä­nen sa­noo.

Työ­ka­ve­ruus on sitä pait­si kä­te­vää, sil­lä se ylit­tää hie­rar­ki­a­ra­jat. Väi­sä­sen mu­kaan hyvä työ­ka­ve­ruus es­täi­si mo­nia työ­pai­kan on­gel­mia. Ys­tä­vyys on ys­tä­vil­le tär­ke­ää, hyvä työ­ka­ve­ruus koko yh­tei­söl­le ar­vo­kas­ta.

Väi­sä­nen elää kuin opet­taa. Hän ei oi­ke­as­taan ker­ry­tä it­sel­leen ys­tä­viä työ­e­lä­mäs­tä.

– Eh­kä työ­pai­kan sol­mu­ja sel­vit­tä­es­sä al­kaa va­roa, hän sa­noo.

Kam­paa­ja­y­rit­tä­jä ei osan­nut va­roa. On­han alan tapa teh­dä kaik­ki yh­des­sä ys­tä­vien kans­sa. Työs­ken­nel­lä. Pe­rus­taa yri­tys. Pal­ka­ta töi­hin ys­tä­viä. Va­paa-ai­ka­kin ku­luu yh­des­sä. On mat­ko­ja. On las­ten kum­me­ja.

Kaik­ki se yh­tei­nen voi re­ve­tä rik­ki, kun työ­yh­tei­söön hii­pii ris­ti­rii­to­ja ja ovet pauk­ku­vat.

Ny­ky­ään mo­nia luo­vien alo­jen ih­mi­siä ja mui­ta­kin kan­nus­te­taan yrit­tä­jik­si. Ys­tä­vien yh­tei­nen lii­ke­toi­min­ta vaa­tii sel­vät pe­li­sään­nöt ar­keen ja tar­kat, kir­jal­li­set so­pi­muk­set.

"Tii­vis ys­tä­vyys voi muo­dos­taa työ­pai­kal­le sul­keu­tu­neen kli­kin."

Po­mon pi­tää puut­tua

An­nan­ko ys­tä­väl­le työ­a­si­as­ta kriit­tis­tä pa­lau­tet­ta? Se on vai­ke­aa. Vie­lä vai­ke­am­paa on sa­noa ys­tä­väs­tä po­mol­le, sil­lä se tun­tuu kie­li­mi­sel­tä, vaik­ka ys­tä­vä te­ki­si jo­ta­kin to­del­la vää­rää.

Puut­tu­ma­ton vält­te­lee konf­lik­tia, pel­kää ys­tä­vyy­ten­sä puo­les­ta ja ki­pui­lee lo­ja­li­teet­ti­ris­ti­rii­dois­sa. Ei ys­tä­vää saa pet­tää, niin meil­le on ope­tet­tu.

Väi­sä­nen nä­kee jat­ku­vas­ti työs­sään ti­lan­tei­ta, jois­sa pomo tai kol­le­ga on jät­tä­nyt puut­tu­mat­ta va­ka­viin­kin te­koi­hin tai päih­de­on­gel­miin.

– Työ­maa­il­mas­sa on aja­tel­ta­va en­nen kaik­kea työ­tä ja työ­yh­tei­sön ta­voit­tei­ta. Sitä pait­si puut­tu­ma­ton te­kee usein vain hal­laa sil­le, jon­ka on­gel­maan tai vää­rin­käy­tök­seen hän ei puu­tu, hän sa­noo.

Some voi sot­kea ku­vi­ot

Eräs mies ha­lu­si pi­tää Fa­ce­book-ti­lin­sä yk­si­tyis­käy­tös­sä. Ei hän sil­ti voi­nut kiel­täy­tyä, kun oman yk­si­kön asi­a­kas lä­het­ti ka­ve­ri­pyyn­nön.

– So­si­aa­li­nen me­dia vie­lä li­sää ys­tä­vyyk­siin liit­ty­vää vai­keus­ker­roin­ta, Väi­sä­nen sa­noo.

So­si­aa­li­sel­le me­di­al­le luon­tais­ta on muu­tos. Se mikä tä­nään on mah­do­ton­ta, on huo­men­na nor­mi. Väi­sä­nen täh­den­tää kor­rek­tia so­me­käy­tös­tä, jopa kont­rol­lia.

Ver­kos­toi­tu­nees­sa työ­e­lä­mäs­sä so­me­ka­ve­rei­den ja hei­dän ka­ve­rei­den­sa jou­kos­sa voi ol­la asi­ak­kai­ta ja yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta.

Vaik­ka jo­kin jul­kai­su oli­si it­sel­le neut­raa­li, mu­ka­na ole­vil­le se ei vält­tä­mät­tä ole mie­leis­tä, kai­kil­le ja­et­ta­vaa ai­neis­toa. Mei­tä on va­roi­tel­tu las­ten ku­vien jul­kai­sus­ta, mut­ta ei ys­tä­vien ja työ­ka­ve­rien.

En­tä kun roo­lit vaih­tu­vat?

Ny­ky­päi­vä­nä tyy­pil­lis­tä on, et­tä ih­mis­ten työ­roo­lit vaih­tu­vat.

– Kol­le­gas­ta tu­lee asi­a­kas, po­mos­ta työ­ka­ve­ri. Kak­si ih­mis­tä voi jo puo­len vuo­den pääs­tä ol­la ai­van eri työ­suh­tees­sa toi­siin­sa, ja pi­tää ol­la val­mis vaih­ta­maan äk­kiä työ­roo­lia, joh­don co­ach, val­men­ta­ja Leni Grünbaum Bo­Men­tis Oy:stä sa­noo.

Kun omaa työ­u­raa on kes­tä­nyt vuo­si­kym­me­niä, ys­tä­vyy­den tar­peet voi­vat muut­tua.

– Kan­nat­taa aja­tel­la, min­kä­lai­ses­sa suh­tees­sa viih­tyy työ­pai­kal­la, Grünbaum sa­noo.

Lo­pul­ta työ­pai­kan ih­mis­suh­teis­sa on kyse ar­vois­ta.

– Voi miet­tiä omia ar­vo­ja, mitä ha­lu­aa vaa­lia ja min­kä­lai­sis­sa suh­teis­sa se kaik­ki on mah­dol­lis­ta, hän sa­noo.