Kes­kus­ta on ART NOU­VE­AU

Rii­an kau­pun­gil­la on kau­nis il­me. Puh­das­lin­jai­sia Art Nou­ve­au -ka­tu­ja on usei­ta. Al­ber­ta-ka­dul­la ta­lo­jen 4, 6, 12 ja 13 edes­sä kan­nat­taa kurk­kia yläil­moi­hin, sil­lä ko­ris­teet ovat siel­lä. Ki­vi­set kas­vo­ku­vat, kas­vi­or­na­men­tit ja lei­jo­nat kuu­lu­vat tyy­liin.

Kau­den si­sus­tus­tyy­lin nä­kee Art Nou­ve­aun ko­ti­mu­se­os­sa osoit­tees­sa Al­ber­ta Ie­la 12. Talo ra­ken­net­tiin v. 1903 ark­ki­teh­ti Kons­tantīs Pēkšēnsin ko­dik­si. Hän­tä avus­ti nuo­ri ark­ki­teh­ti Lau­be, joka ke­hit­te­li tyy­liä myö­hem­min kan­sal­lis­ro­mant­ti­seen suun­taan.

Olo­huo­neen as­ti­a­kaa­pis­sa on ohut­ta, ko­ris­teel­lis­ta Kuz­net­zo­vin pors­lii­nia. Sil­lä on Suo­mes­sa­kin

jo ke­räi­ly­ar­voa. Keit­ti­ös­sä opin lat­vi­an sa­nan. Sie­vän pur­kin kyl­jes­sä lu­kee ”Pi­pa­ri” mut­ta se

tar­koit­taa­kin pip­pu­ria!

Ra­ken­nuk­sen kuu­lui­sat kier­re­por­taat il­men­tä­vät lois­ta­vas­ti ju­gen­din hen­keä. Ylim­mäs­sä ker­rok­ses­sa si­jait­see Ja­nis Ro­zen­tal­sin ko­ti­mu­seo. Hän­tä kun­ni­oi­te­taan maan kan­sal­lis­tai­tei­li­ja­na. Ro­zen­tals oli nai­mi­sis­sa suo­ma­lai­sen oop­pe­ra­lau­la­jan El­li Fors­sel­lin kans­sa. He eh­ti­vät asua myös Hel­sin­gis­sä.

Vie­rei­sen Strel­nie­ku-ka­dun nu­me­ros­sa 3 toi­mii ju­gend­kah­vi­la Sien­na. Jos ei jo si­sus­tus saa si­nua hauk­ko­maan hen­ke­ä­si, niin ruh­ti­naal­li­set lei­von­nai­set ja täy­te­ka­kut ai­na­kin. ◗

Art café Sien­na, www.sien­na.lv., Art Nou­ve­au Mu­seum: Al­ber­ta ie­la 12.

Avoin­na joka päi­vä pait­si maa­nan­tai­sin klo 10-18.

Huip­pu­ruo­kaa ja ro­man­tiik­kaa

Ra­vin­to­lois­sa on usein tar­jol­la ke­vyt­tä, kan­sain­vä­lis­tä ja kal­lis­ta. Van­has­sa kau­pun­gis­sa si­jait­se­va 3 Ba­va­ru Res­to­rans (Kol­me kok­kia) tar­jo­aa myös oi­vaa ajan­vie­tet­tä en­nen ruo­kai­lua. Keit­tiö on kes­kel­lä sa­lia, jo kok­kien puu­hai­lu si­nän­sä on haus­kaa kat­sel­ta­vaa, mut­ta tar­joi­li­ja­tyt­tö Eli­za saa huo­mi­om­me pur­keil­laan, pur­nu­koil­laan ja isol­la maa­la­rin­si­vel­ti­mel­lään. Hän tai­koo al­ku­ruo­ik­si ma­ku­ja ja vä­re­jä ker­ta­käyt­tö­lau­tas­lii­noil­le: tyr­niä, suk­laa­ta, pes­toa, mus­ta­he­ruk­kaa us­ko­mat­to­mi­na yh­dis­tel­mi­nä. Lis­tal­la on ka­laa ja kant­ta­rel­le­ja sekä it­se lei­vot­tua lei­pää. Lou­nas­me­nyy vaih­tuu päi­vit­täin.

Mo­nen suo­sik­ki on Vin­cents-ra­vin­to­la, jos­sa kok­kaa Mar­tins Ri­tins. Hän on tuo­nut slow-food-aat­teen Rii­kaan. Em­me eh­di sin­ne, pöy­tä­va­raus tar­vit­tai­siin eh­dot­to­mas­ti.

Ko­ti­keit­ti­ös­sä lat­vi­a­lai­sen ruo­ka­va­li­on pe­rus­ta­na ovat meil­le­kin niin tu­tut pe­ru­na, ruis ja mai­to­tuot­teet. Rah­kaa ja sme­ta­naa käy­te­tään pal­jon.

Ra­vin­to­loi­ta:

◗ 3 ba­var u Res­to­ra ns, Tor­na ie­la 4

◗ Vin­cents res­tau­ra ns, Eli­za­bets ie­la 19

◗ Fa­zen­da , Baz­ni­cas ie­la 14, www.fa­zen­da.lv

(ro­mant­ti­nen ym­pä­ris­tö, eri­koi­sia wok­ki­ruo­kia)

KGB:N TA­LOS­TA MU­SEO

Ko­mea ju­gend­ker­ros­ta­lo osoit­tees­sa Bri­vi­bas ie­la 61 on sor­ron ja epä­toi­von talo. Pai­kal­li­set sa­no­vat sitä Kul­ma­ta­lok­si. Se on KGB:n en­ti­nen pää­ma­ja, jon­ka suo­jis­sa vie­raan val­lan tie­dus­te­lu­po­lii­si hal­lit­si ke­sä­kuus­ta 1940 läh­tien, jol­loin Neu­vos­to­liit­to mie­hit­ti Lat­vi­an.

Ra­pis­tu­neen ta­lon koh­ta­loon puut­tui vas­ta Riga 2014 Foun­da­ti­on ja päät­ti, et­tä on tuo­ta­va päi­vän­va­loon vai­e­tut koh­ta­lot, kun­ni­oi­tet­ta­va uh­re­ja ja muis­tet­ta­va hei­tä. Ta­los­ta pää­tet­tiin teh­dä mu­seo, joka ava­taan tou­ko­kuus­sa 2014.Kul­ma­ta­lo oli vai­kut­ta­nut jo­kai­sen kan­sa­lai­sen elä­mään joko suo­raan tai vä­lil­li­ses­ti. Kuu­lus­te­lut, te­loi­tuk­set, kar­ko­tuk­set oli­vat tot­ta.

Dai­na Ru­du­sa, 27, ker­too oman ta­ri­nan­sa. Hän työs­ken­te­lee Lat­vi­an Ins­ti­tuu­tin vies­tin­tä­o­sas­tol­la Rii­ka 2014 -pro­jek­tis­sa yh­teis­työs­sä Rii­ka 2014 Foun­da­ti­o­nin kans­sa. Dai­nan isoi­sän isä oli KGB:n up­see­ri, joka työs­ken­te­li Kul­ma­ta­los­sa pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Hän oli jo kuol­lut, kun 1980-lu­vun lo­pul­la al­koi it­se­näis­ty­mis­lii­ke, jos­sa Dai­nan isoi­sä toi­mi ak­tii­vi­ses­ti. Hän joh­ti työ­pai­kal­laan yh­tä Kan­san­rin­ta­man so­lua ja ai­koi pyr­kiä par­la­ment­tiin.

Sa­moi­hin ai­koi­hin il­mes­tyi leh­ti­ar­tik­ke­li, jon­ka kir­joit­ta­ja muis­te­li van­keut­taan Kul­ma­ta­los­sa. Hän mai­nit­si ni­mel­tä Dai­nan isoi­soi­sän.

”Niin­kin ar­ki­päi­väi­nen asia kuin kä­des­tä ter­veh­ti­mi­nen oli Kul­ma­ta­los­sa poik­keuk­sel­lis­ta. Lä­hes in­hi­mil­lis­tä. Sii­tä hän muis­ti isoi­soi­sä­ni. Ar­tik­ke­li teki tyh­jäk­si isoi­sä­ni unel­man aset­tua Kan­san­rin­ta­man eh­dok­kaak­si. Hän ero­si joh­ta­vas­ta ase­mas­taan, sil­lä luul­ta­vas­ti oli­si jul­ki­suu­teen voi­nut pi­an­kin tul­la tie­to hä­nen isän­sä toi­min­nas­ta.”

Dai­na Ru­du­sa sa­noo et­tä hä­nel­le kult­tuu­ri­vuo­den tär­kein ta­pah­tu­ma on pääs­tä käy­mään Kul­ma­ta­los­sa. Hän us­koo, et­tä sama kos­kee lä­hes kaik­kia kau­pun­ki­lai­sia.

KIR­JAS­TO­TA­LO ON KAIK­KIEN YL­PEYS

Uu­si kir­jas­to­ta­lo ”Gais­mas Pils” Va­lon Lin­na on lat­vi­a­lais­ten iki­o­ma Ii­sa­kin kirk­ko, jon­ka ra­ken­ta­mi­nen Dau­ga­va­jo­en var­teen on kes­tä­nyt kak­si­kym­men­tä vuot­ta. Nyt us­ko­taan lu­jas­ti, et­tä kaik­ki on val­mis­ta tam­mi­kuun 18. päi­vä­nä, jol­loin Eu­roo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­si vi­ral­li­ses­ti ava­taan. Sil­loin kel­lo 12 al­ka­en muo­dos­te­taan kir­jo­ja ra­kas­ta­vien ih­mis­ten ket­ju, joka ulot­tuu van­has­ta kir­jas­to­ta­los­ta uu­teen.Ide­a­na on, et­tä kir­jat kul­ke­vat kä­des­tä kä­teen lo­pul­ta pää­ty­en uu­teen kir­jas­to­ko­tiin­sa. To­sin asi­ak­kai­ta pääs­tään pal­ve­le­maan vas­ta myö­hem­min, kun­nes kaik­ki on or­ga­ni­soi­tu pai­kal­leen.

Kuka ta­han­sa voi liit­tyä ket­juun vaik­ka­pa Suo­mes­ta. Oh­jeet täs­tä net­ti­o­soit­tees­ta: riga2014.org/eng/news/10804-join-thec­hain-of-book­lo­vers ◗

Jur­ma­las­sa ki­mal­taa kesä

Jur­ma­lan kyl­py­lä­kau­pun­kiin on Rii­as­ta hy­vät yh­tey­det. Ju­na­mat­ka kes­tää run­saat puo­li tun­tia ja Ma­jo­rin ase­mal­ta on ly­hyt kä­ve­ly dyy­neil­le ja hiek­ka­ran­nal­le. Mat­kan voi teh­dä myös bus­sil­la tai jo­ki­lai­val­la. Val­kois­ta hiek­kaa riit­tää yli 20 ki­lo­met­riä. Ran­ta on ma­ta­la ja so­pii hy­vin myös lap­si­per­heil­le.

Ran­ta­kau­pun­gil­le luo oman il­meen­sä hie­no puu­ta­lo­ark­ki­teh­tuu­ri. Ny­ky­ään alu­eel­le on nous­sut myös usei­ta mo­der­ne­ja ke­sä­pa­lat­se­ja. Ma­joi­tus­ta on tar­jol­la sekä kyl­py­lä­ho­tel­leis­sa, vie­ras­ta­lois­sa ja hos­tel­leis­sa. Ra­ga­ka­pan luon­non­puis­to on puis­to­mai­nen ul­koil­ma­mu­seo, jos­sa on van­ho­ja ra­ken­nuk­sia, ve­nei­tä ja köy­siä. Myyn­nis­sä on edul­li­sia pel­la­va­tuot­tei­ta. Toi­ses­sa pääs­sä kau­pun­kia si­jait­see Ke­me­rin kan­sal­lis­puis­to, jos­sa voi va­el­taa­kin.

Alu­een luk­sus­ho­tel­li Bal­tic Be­ach tar­jo­aa hem­mot­te­lu­hoi­to­ja, ja oloa ko­hen­taa en­ti­ses­tään lou­nas tai il­ta­pa­la Ca­vi­a­ri Clu­bis­sa, jon­ka keit­ti­ö­mes­ta­ri on en­sim­mäi­nen lat­vi­a­lai­nen rans­ka­lai­sen Paul Bo­cu­sen op­pi­las.Ho­tel­li sai hil­jat­tain suo­ma­lai­sen toi­mi­tus­joh­ta­jan Mar­ko Hy­tö­sen. ◗

www.bal­tic­be­ach.lv.

Hel­jä Lauk­ka­nen Teks­ti / Tea Kar­vi­nen Ku­vat

Oma Ai­ka 1/2014