Eko­no­mis­ti­na Kork­man ei kui­ten­kaan puo­lus­ta hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­taa ”peh­mo­ar­voil­la”, vaan sen te­hok­kuu­del­la ja ra­ti­o­naa­li­suu­del­la. Kork­ma­nin mie­les­tä poh­jois­mai­nen hy­vin­voin­ti­mal­li on yk­sin­ker­tai­ses­ti te­ho­kas tapa tuot­taa ih­mis­ten tar­vit­se­mia pal­ve­lui­ta – pal­jon te­hok­kaam­pi kuin vaik­ka­pa Ame­ri­kan-mal­li.

Kork­man kui­ten­kin muis­tut­taa, et­tä hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nan ra­hoi­tuk­ses­ta on pi­det­tä­vä hyvä huo­li. Se mer­kit­see muun mu­as­sa työ­u­rien pi­den­tä­mis­tä.

Suo­men par­haa­na eu­ro­a­si­an­tun­ti­ja­na pi­det­ty Kork­man on juu­ri saa­nut val­miik­si uu­den kir­jan­sa, joka kä­sit­te­lee Eu­roop­paa ja eu­roop­pa­lais­ta ra­ha­jär­jes­tel­mää.

Kork­man us­koo, et­tä eu­ro säi­lyy, ei sik­si, et­tä se on niin hyvä, vaan sik­si, et­tä sii­tä pe­ruut­ta­mi­nen on lä­hes mah­do­ton­ta.