Jä­tin al­ko­ho­lin seit­se­män vuot­ta sit­ten. Join lii­kaa, vää­rään ai­kaan ja vää­ris­sä pai­kois­sa. Sii­tä oli tul­lut on­gel­ma. Pää­tin ha­kea apua ja sain sitä. Ver­tais­tu­ki oli oi­va apu juo­mi­sen lo­pet­ta­mi­ses­sa ja uu­den elä­män- ja ajat­te­lu­ta­van opet­te­le­mi­ses­sa. Tun­tuu hy­väl­tä, et­tä al­ko­ho­lin ai­heut­ta­ma kur­juus on pois­sa.

Täy­tin elo­kuus­sa 60 vuot­ta ja se tun­tuu hen­ki­ses­ti hy­väl­tä. 60 vuo­den ikään liit­tyy jo­ta­kin ar­vo­kas­ta. Fyy­si­ses­ti tun­nen ole­va­ni elä­mä­ni kun­nos­sa. Olen joka päi­vä älyt­tö­män kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä olen ter­ve.

Ke­ho­ni on pa­lat­si­ni. Ha­lu­an pi­tää sii­tä huol­ta elä­mäl­lä hy­vin ja ter­veel­li­ses­ti. Kun voin hy­vin, ää­ni kul­kee ja luo­vuus toi­mii.

Py­rin syö­mään ter­veel­li­ses­ti. Ruo­ka­va­li­o­ni koos­tuu pää­a­si­as­sa vi­han­nek­sis­ta, ka­las­ta, he­del­mis­tä ja mar­jois­ta. He­del­mät ovat iha­nia. Ve­gaa­ni­nen jää­te­lö on suu­rin pa­hee­ni.

Mai­to­tuot­teet ja veh­nä ei­vät tee hy­vää mi­nul­le. Kun jä­tin veh­nän pois ja aloin käyt­tää kas­vi­poh­jai­sia tuot­tei­ta, olo­ni ke­ve­ni ja atoop­pi­nen iho­ni al­koi voi­da pa­rem­min. Pu­nais­ta li­haa en ole syö­nyt vuo­si­kym­me­niin, ka­nan jä­tin pois vii­me syk­sy­nä.

Mi­nua stres­saa, kun kat­son al­ma­nak­kaa. Työ­ni on kii­reis­tä ja erit­täin so­si­aa­lis­ta. Vä­lil­lä täy­tyy ot­taa ai­kaa it­sel­le, jot­ta pa­lau­tuu.

Työ­ryt­mi­ni on rik­ko­nai­nen en­kä ai­na pys­ty nuk­ku­maan riit­tä­väs­ti. Jos­kus on kiva val­voa ja kat­soa lef­fo­ja tai kon­sert­ti­tal­ti­oin­te­ja, ja nuk­ku­maan­me­no ve­nyy. Paik­kaan yö­u­nia ot­ta­mal­la tir­so­ja päi­väl­lä.

Pyö­räi­len ta­paa­mi­siin sil­loin, kun ei ole kii­re. Pyö­rän sel­kään hy­pä­tes­sä mi­nut val­taa va­pau­den tun­ne. Se on pa­ras­ta hyö­ty- ja ilo­lii­kun­taa, mitä tie­dän.

ha­lu­an liik­kua ko­ko­nais­val­tai­ses­ti. En­nen kä­vin vain sa­lil­la, mut­ta sit­ten tu­tus­tuin ryh­mä­lii­kun­taan. Nyt käyn spin­nin­gis­sä, pi­la­tek­ses­sa ja joo­gas­sa. En ha­lua jä­mäh­tää yh­teen la­jiin.

En­sim­mäi­nen ker­ta läm­pö-yin-joo­gas­sa oli val­ta­van hie­no ko­ke­mus. Oli kiva fii­lis, kun sai kes­kit­tyä it­seen­sä, hil­jen­tyä ja ol­la sa­maan ai­kaan po­ru­kas­sa. Tun­ne oli niin voi­ma­kas, et­tä sil­mä­ni kos­tui­vat har­joi­tuk­sen lo­pus­sa.

soh­val­ta ylös ja ulos läh­te­mi­nen ei ole vai­ke­aa, kun tie­tää, mikä mie­li­hy­vä liik­ku­mi­ses­ta tu­lee. Tyk­kään teh­dä pit­kiä kä­ve­ly­lenk­ke­jä.

Jos en oli­si muu­sik­ko, oli­sin jump­pa­maik­ka. Mi­nul­la oli op­pi­kou­lus­ta lu­ki­oon sama jump­pa­maik­ka, joka oli ai­van huip­pu. Hän oli kai­kil­le tosi kan­nus­ta­va ja rei­lu. Sel­lai­set roo­li­mal­lit ovat tär­kei­tä.

mat­kus­te­len mie­lel­lä­ni yk­sin. Reis­sus­sa en suun­nit­te­le ai­ka­tau­lu­ja, vaan pää­tän aa­mul­la yh­den ju­tun, jon­ka ha­lu­an teh­dä tä­nään. Se voi ol­la esi­mer­kik­si paik­ka, jo­hon ha­lu­an men­nä seu­raa­maan au­rin­gon­las­kua.