Taas­ko yk­si syyl­lis­tä­mis­jut­tu? Ei. Pai­non­hal­lin­ta­lää­kä­ri André Hei­kius ha­lu­aa ai­van en­sim­mäi­sek­si ku­mo­ta yh­den har­ha­kä­si­tyk­sen:

– Yli­pai­nos­sa ei ole ky­sy­mys it­se­ku­ris­ta, ja syyl­lis­tä­mi­nen vain pa­hen­taa ti­lan­net­ta. Suo­ma­lais­ten pai­no on nous­sut 50 vuo­des­sa, mut­ta ei ih­mis­ten it­se­ku­ri ole muut­tu­nut sinä ai­ka­na. Sen si­jaan ym­pä­ris­tö on muut­tu­nut.

Liik­ku­mi­nen ar­kie­lä­mäs­sä ja työs­sä on vä­hen­ty­nyt, au­toi­lu on li­sään­ty­nyt, nuk­ku­mi­nen on vä­hen­ty­nyt ja stres­si li­sään­ty­nyt. Val­ta­va va­li­koi­ma pal­jon ener­gi­aa si­säl­tä­vää ruo­kaa on hel­pos­ti saa­ta­vil­la. Ta­val­li­nen elä­mä on muut­tu­nut pai­noa ker­ryt­tä­väk­si.

Hei­kiuk­sen mu­kaan ai­kui­sis­ta suo­ma­lai­sis­ta on ny­kyi­sin yli­pai­noi­sia jo rei­lus­ti yli puo­let, yli 2,5 mil­joo­naa. Li­ha­via on yli 0,5 mil­joo­naa. Yli­pai­noi­sek­si las­ke­taan, kun pai­noin­dek­si on yli 25, ja li­ha­val­la se on yli 30.

Lai­ha­kin voi­mol­la pii­lo­li­ha­va

Yli­pai­non mit­ta­ri­na käy­te­tään ta­val­li­ses­ti pai­noin­dek­siä, mut­ta Hei­kius nos­taa jopa tär­ke­äm­mäk­si mit­ta­rik­si vyö­tä­rö­nym­pä­ryk­sen. Näin sik­si, et­tä hai­tal­li­sin­ta yli­pai­noa on si­sä­e­lin­ten vä­liin vyö­tä­röl­le ker­ty­nyt ras­va eli vis­ke­raa­li­ras­va.

– Jos on mer­kit­tä­väs­ti li­ha­va, vyö­tä­rön mit­tauk­sen mer­ki­tys on pie­nem­pi, sil­lä ti­lan­ne on sel­keä muu­ten­kin. Sen si­jaan lie­vem­mäs­sä yli­pai­nos­sa mit­ta­nau­ha ker­too enem­män kuin vaa­ka, hän sa­noo.

Pi­tuu­den ja pai­non suh­teen ker­to­va pai­noin­dek­si voi ol­la li­hak­sik­kaal­la kor­kea, vaik­ka yli­mää­räis­tä ras­vaa ei oli­si.

– Toi­saal­ta on ”lai­ha li­ha­va” -il­miö, eli pai­noin­dek­si voi ol­la hyvä, mut­ta vyö­tä­rö­nym­pä­rys sil­ti lii­an iso.

Gee­neil­lä on mer­kit­tä­vä vai­ku­tus sii­hen, mi­hin koh­taan yli­mää­räi­set ka­lo­rit aset­tu­vat: ome­na­var­ta­lok­si vyö­tä­röl­le vai esi­mer­kik­si lan­ti­ol­le, jol­loin mal­li on pää­ry­nä.

Kal­ja­ma­ha-ni­mi­tyk­ses­sä­kin on pe­rää, sil­lä al­ko­ho­li ker­ryt­tä­vää ras­vaa eri­tyi­ses­ti vyö­tä­röl­le. Sa­moin te­kee tu­pak­ka.

Ras­va­ku­dos te­kee ti­hu­töi­tä

Mik­si ras­va on vaa­ral­lis­ta eri­tyi­ses­ti kes­ki­var­ta­los­sa?

– Ai­em­min aja­tel­tiin et­tä ras­va on mel­ko pas­sii­vi­nen ener­gi­a­va­ras­to. Nyt tie­de­tään, et­tä eri­tyi­ses­ti vyö­tä­rö­ras­va­ku­dos on hai­tal­li­sel­la ta­val­la ak­tii­vis­ta, Hei­kius vas­taa.

Ras­van ker­ty­es­sä ras­va­so­lut kas­va­vat. Sil­loin ras­va­ku­dos ei voi hy­vin, vaan se tu­leh­tuu ja kut­suu eli­mis­tön puo­lus­tus­re­ak­ti­oi­ta sää­te­le­viä vä­lit­tä­jä­so­lu­ja sy­to­kii­ne­ja. Tätä sa­no­taan hil­jai­sek­si tu­leh­duk­sek­si.

– Ras­vaa on myös li­has­ten ym­pä­ril­lä ja si­säl­lä, mut­ta ras­va­va­ras­tot ovat eri­lai­sia eri pai­kois­sa. Vat­san ras­va­va­ras­tot ovat otol­li­sia sil­le, et­tä tu­leh­dusp­ro­ses­si läh­tee liik­keel­le.

Vyö­tä­rö­ras­vas­ta te­kee hai­tal­li­sen myös sen si­jain­ti.

– Vyö­tä­rön suu­ren­tu­neis­ta, tu­leh­tu­neis­ta ras­va­so­luis­ta veri vir­taa suo­raan mak­saan niin lä­hel­tä, et­tä ak­tii­vi­set sy­to­kii­nit ei­vät eh­di ta­soit­tua, Hei­kius se­lit­tää.

Näin kes­ki­var­ta­lo­li­ha­vuus li­sää mak­san ras­voit­tu­mi­sen ris­kiä, ja mak­sa­kir­roo­si voi syn­tyä il­man al­ko­ho­li­a­kin.

Kes­ki­var­ta­lo­li­ha­vuus liit­tyy myös me­ta­bo­li­seen oi­reyh­ty­mään, joka al­tis­taa esi­mer­kik­si sy­dän- ja ve­ri­suo­ni­tau­deil­le.

– Me­ta­bo­li­nen oi­reyh­ty­mä on ko­ko­nai­suus ai­neen­vaih­dun­nan häi­ri­öi­tä, jot­ka yh­des­sä ai­heut­ta­vat ter­veys­ris­ke­jä. Sii­hen liit­ty­vät yli­pai­no, vyö­tä­rö­nym­pä­rys, ve­ren­pai­ne, so­ke­ri­ta­sa­pai­no, ko­les­te­ro­li ja mak­sa-ar­vot. Pai­non pu­do­tus pa­ran­taa kaik­kia osa­te­ki­jöi­tä.

Li­sää li­ha­vuu­den hoi­toa

André Hei­kius ei suo­sit­te­le no­pei­ta die­et­ti­mäi­siä pai­non­pu­do­tuk­sia, vaan laih­du­tuk­sen tu­lee ol­la
ter­vey­del­li­ses­ti jär­ke­vää.

Pe­rin­tei­nen lau­tas­mal­li tai Vä­li­me­ren tai Itä­me­ren ruo­ka­va­lio on hä­nen mu­kaan­sa hyvä läh­tö­koh­ta ter­veel­li­sel­le syö­mi­sel­le. Tär­ke­ää on, et­tä ruo­ka­va­lio on niin help­po ja mie­lui­nen, et­tä sitä jak­saa nou­dat­taa pit­kään.

Hei­kius työs­ken­te­lee pe­rus­ta­mal­laan Me­hi­läi­nen Neo Pai­non­hal­lin­tak­li­ni­kal­la Tu­rus­sa. Hä­nen kir­jan­sa Pai­no­toh­to­ri - Pu­do­ta pai­noa py­sy­väs­ti (Tam­mi) il­mes­tyi elo­kuus­sa.

– Ly­hy­es­ti sa­not­tu­na ni­mi­tän it­se­ä­ni pai­non­hal­lin­ta­lää­kä­rik­si, mut­ta se ei ole lää­ke­tie­tees­sä eri­kois­tu­mi­sa­la. Olen pai­non­hal­lin­taan pe­reh­ty­nyt yleis­lää­kä­ri, Hei­kius täs­men­tää.

Hä­nen mu­kaan­sa li­ha­vuu­den hoi­dol­le oli­si Suo­mes­sa pal­jon enem­män tar­vet­ta kuin sitä nyt on saa­ta­vil­la.

– Pal­jon re­surs­se­ja käy­te­tään esi­mer­kik­si kak­kos­tyy­pin di­a­be­tek­sen hoi­toon, mut­ta li­ha­vuu­den hoi­to on ali­re­sur­soi­tu, vaik­ka se ai­heut­taa suu­rim­man osan kak­kos­tyy­pin di­a­be­tek­ses­ta.

Saa­ko ruo­kaa jät­tää?

Tie­toa ter­veis­tä elä­män­ta­vois­ta ja laih­du­tuk­ses­ta on kyl­lä saa­ta­vil­la, mut­ta se ei rii­tä. Usein Hei­kiuk­sen po­ti­laat ker­to­vat ”laih­du­tel­leen­sa” 20–30 vuot­ta. He tie­tä­vät, et­tä pi­täi­si laih­tua, ja ovat eh­kä ko­keil­leet mo­nia eri­lai­sia ruo­ka­va­li­oi­ta ja laih­du­tus­kuu­re­ja ai­ko­jen ku­lu­es­sa.

– Mo­net po­ti­laa­ni ovat me­nes­ty­neet jol­la­kin alal­la ja ih­met­te­le­vät, mik­si tämä ei toi­mi, Hei­kius sa­noo.

Tu­lok­sia ei syn­ny­kään niin kuin yleen­sä, kun ot­taa jon­kin ta­voit­teen.

– Kun pe­rus­tin kli­ni­kan yh­des­sä psy­ko­lo­gi Tai­ja Wi­le­niuk­sen kans­sa, läh­dim­me sii­tä, et­tä elin­ta­po­jen pa­ran­ta­mi­ses­sa ei ole kyse tie­dos­ta vaan käyt­täy­ty­mi­sen muu­tok­ses­ta, ja sii­nä psy­ko­lo­gi­nen ajat­te­lu on mer­kit­tä­vää.

Hai­tal­li­nen syö­mis­käyt­täy­ty­mi­nen saat­taa ol­la jo lap­suu­des­ta pe­räi­sin, jos sil­loin on pi­tä­nyt syö­dä lau­ta­nen tyh­jäk­si.

– On tär­ke­ää opet­taa lap­si kun­ni­oit­ta­maan ruo­kaa, mut­ta jos on syö­tä­vä kaik­ki, se hil­jen­tää sig­naa­le­ja sii­tä, mil­loin on kyl­läi­nen, Hei­kius sa­noo.

Ai­kui­nen saat­taa vai­men­taa oman eli­mis­tön­sä sig­naa­le­ja esi­mer­kik­si työ­kii­rei­den vuok­si. Päi­väl­lä näl­kä unoh­tuu ja syö­mi­nen jää vä­liin. Il­lal­la on sit­ten ka­ma­la näl­kä ja tu­lee syö­tyä lii­kaa ener­gi­aa si­säl­tä­vää ruo­kaa.

Ka­pe­ne­va vyö­tä­rö

Sään­nöl­li­nen ate­ri­a­ryt­mi aut­taa syö­mään ter­veel­li­sem­min. Li­säk­si on otet­ta­va huo­mi­oon, et­tä vaik­ka syö­mi­nen on rat­kai­se­va asia pai­non­pu­do­tuk­ses­sa, se ei ole ir­ral­laan muus­ta elä­mäs­tä. Esi­mer­kik­si stres­si ja unen­puu­te vai­keut­ta­vat laih­tu­mis­ta.

– Vas­taa­no­tol­la voi­daan tar­vit­ta­es­sa so­pia, et­tä unoh­de­taan vaa­ka ja kes­ki­ty­tään en­sin ar­jen muu­tok­seen ja ah­dis­tuk­sen vä­hen­tä­mi­seen, Hei­kius ker­too.

Jos­kus käy­tän­nön kii­rei­tä on vä­hen­net­tä­vä, jot­ta riit­tä­vä pa­lau­tu­mi­nen oli­si mah­dol­lis­ta. Toi­si­naan taas elä­mään tar­vi­taan jo­ta­kin uut­ta. Po­si­tii­vi­nen kier­re saat­taa läh­teä liik­keel­le vaik­ka­pa uu­des­ta har­ras­tuk­ses­ta.

Pa­rin vii­me vuo­den ai­ka­na Suo­mes­sa on tul­lut käyt­töön myös uu­sia laih­du­tus­lääk­kei­tä, jot­ka Hei­kiuk­sen mu­kaan so­pi­vat jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa laih­tu­mi­sen tu­ek­si. Lääk­keet muun mu­as­sa vä­hen­tä­vät nä­län tun­net­ta ja sitä, kuin­ka pal­kit­se­val­ta syö­mi­nen tun­tuu.

Kun laih­tu­mi­nen pää­see al­kuun, Hei­kius suo­sit­te­lee taas mit­ta­nau­haa.

– Jos ai­em­min liik­ku­ma­ton al­kaa liik­kua ja saa li­has­mas­saa, joka on ras­vaa pai­na­vam­paa, pai­no ei las­ke­kaan vaik­ka ras­va vä­he­ni­si. Sil­loin vyö­tä­rö­nym­pä­rys ker­too loh­dul­li­sen vies­tin.

Ja li­sää hy­viä uu­ti­sia: pai­no hä­vi­ää useim­mi­ten alus­ta al­ka­en juu­ri vyö­tä­röl­tä, eli pie­ni­kin pai­non pu­do­tus on jo ter­vey­del­le hyö­dyl­li­nen. 