Lä­hei­sen sai­ras­tu­es­sa roo­lit saat­ta­vat muut­tua. Esi­mer­kik­si pa­ri­suh­tees­sa nai­nen ot­taa hel­pos­ti it­sel­leen hoi­ta­jan roo­liin, kun puo­li­so sai­ras­tuu. Psy­ko­lo­gi Min­na Koi­vu­ran­ta muis­tut­taa, et­tä hoi­ta­jan roo­li ei kuu­lu läh­tö­koh­tai­ses­ti ta­sa­ver­tai­seen pa­ri­suh­tee­seen, ai­na­kaan py­sy­väs­ti.

– Hoi­ta­jan roo­li jää hel­pos­ti pääl­le ja suh­de luk­kiu­tuu. Hoi­det­ta­va vas­tus­te­lee ja hoi­ta­ja uu­puu.

Sai­ras­tu­mi­nen on krii­si. Krii­sis­tä sel­viy­ty­mi­nen riip­puu omas­ta krii­si­his­to­ri­as­ta ja sii­tä, mil­lai­set val­miu­det krii­sis­sä ole­val­la on kä­si­tel­lä asi­aa. Esi­mer­kik­si MS-tau­tiin tai di­a­be­tek­seen sai­ras­tu­van voi ol­la vai­kea hy­väk­syä sai­raut­taan. Kiel­tä­misp­ro­ses­siin voi liit­tyä, et­tei sai­ras­tu­nut ha­lua hoi­taa it­se­ään.

Sai­ras­tu­mi­nen voi he­rät­tää vas­tus­tus­ta

Lä­hei­sen voi ol­la vai­kea ym­mär­tää, et­tä sai­ras­tu­nut ei ha­lua muut­taa elin­ta­po­jaan, vaik­ka sii­tä oli­si apua.

Sai­ras­tu­mi­seen voi liit­tyä epä­on­nis­tu­mi­sen, ar­vot­to­muu­den ja hä­pe­än tun­tei­ta, jot­ka jar­rut­ta­vat it­sen­sä hoi­ta­mis­ta. Ti­lan­ne tun­tuu sai­raas­ta it­ses­tään eh­kä niin ah­dis­ta­val­ta, et­tei hän ha­lua edes aja­tel­la sitä. Kiel­tä­mi­nen voi kes­tää pa­him­mil­laan koko lop­pu­e­lä­män, jos sai­ras­tu­neel­la ei ole kei­no­ja han­ka­lien tun­tei­den koh­taa­mi­seen. Täl­löin lä­hei­nen saat­taa al­kaa hoi­taa sai­ras­ta tä­män puo­les­ta.

Vaa­ra­na on, et­tä se he­rät­tää vas­ta­rin­taa, kos­ka ai­kui­nen ha­lu­aa yleen­sä it­se päät­tää asi­ois­taan.

Jos­kus sai­ras pas­si­voi­tuu, jol­loin hoi­ta­ja al­kaa uu­pua.

An­na lä­hei­sel­le ai­kaa kä­si­tel­lä krii­siä

Sai­ras­tu­neen lähei­sen kan­nat­taa yrit­tää hy­väk­syä se, et­tä toi­nen pro­ses­soi sai­rau­teen liit­ty­viä tun­tei­ta omas­sa tah­dis­saan. Näin suh­tee­seen tu­lee väl­jyyt­tä, joka voi mo­ti­voi­da sai­ras­ta it­sen­sä hoi­ta­mi­seen. Ter­ve puo­li­so voi kes­kit­tyä suh­teen hoi­ta­mi­seen, jot­ta sai­rau­des­ta ei tule sen kes­ki­pis­te.

Lä­hei­sen on tär­ke­ää ot­taa vas­tuu omas­ta hy­vin­voin­nis­taan. Myös omia tar­pei­ta pi­tää kuun­nel­la ja pi­tää esi­mer­kik­si va­paa­ta ja mat­kus­taa. Oma elä­mä ei saa jää­dä elä­mät­tä. Ir­ti­ot­to­ja voi teh­dä il­man et­tä koko ih­mis­suh­de kat­ke­aa.

Pura kur­jat tun­teet ja et­si tu­kea

Tun­teis­ta on hyvä pu­hua pait­si puo­li­son myös mui­den kans­sa, kun lä­hei­sen sai­raus ja käyt­täy­ty­mi­nen stres­saa­vat. Sai­ras­tu­neen lä­hei­nen voi ha­kea ver­tais­tu­kea tai men­nä jut­te­le­maan asi­an­tun­ti­jan kans­sa. Tämä voi pe­las­taa ih­mis­suh­teen ja tuo­da sii­hen ter­ve­tul­lut­ta väl­jyyt­tä.

Vi­han ja kiu­kun tun­teis­ta ker­to­mi­nen voi hä­vet­tää, mut­ta tun­teet si­nän­sä ei­vät ole vaa­ral­li­sia. Ne ovat vain ti­lo­ja, jot­ka tu­le­vat ja me­ne­vät sa­mal­la ta­val­la kuin aja­tuk­set­kin. Nii­tä ei tar­vit­se ka­vah­taa ei­kä tun­tea niis­tä syyl­li­syyt­tä.

Lap­si ei voi pois­taa van­hem­man ah­dis­tus­ta

Syyl­li­syys on yleis­tä eten­kin äi­din ja ai­kui­sen lap­sen vä­li­ses­sä suh­tees­sa. Sen taus­tal­la on äi­din ja lap­sen vä­li­nen kiin­ty­mys­suh­de, on se sit­ten hyvä tai huo­no. Tämä si­dos vai­keut­taa ra­jo­jen aset­ta­mis­ta.

Koi­vu­ran­nan mu­kaan jot­kut ikään­ty­vät van­hem­mat saat­ta­vat syyl­lis­tää ai­kui­sia lap­si­aan ja men­nä vaa­ti­muk­sis­saan koh­tuut­to­muuk­siin. Van­hem­pi voi ol­la ah­dis­tu­nut sai­ras­ta­mi­ses­taan ja sii­tä, et­tä elä­mä on päät­ty­mäs­sä. Ah­dis­tus pur­kau­tuu lap­seen.

– Ai­kui­nen lap­si ei kui­ten­kaan voi pois­taa van­hem­pan­sa ah­dis­tus­ta. Se ei ole hä­nen val­las­saan. Hä­nel­lä on oma elä­mä elet­tä­vä­nä, sa­noo psy­ko­lo­gi Min­na Koi­vu­ran­ta.

13 + 1 vink­kiä sai­ras­tu­neen lä­hei­sel­le

1. Älä omak­su hoi­ta­jan roo­lia ai­na­kaan py­sy­väs­ti.

2. Us­ko, et­tä ti­lan­ne ta­soit­tuu ja ta­sa­ver­tai­nen pa­ri­suh­de löy­tyy jäl­leen.

3. Ma­sen­nus ja han­ka­luus ovat sai­rau­den oi­rei­ta. Lä­hei­sen oma per­soo­na on nii­den ta­ka­na edel­leen ole­mas­sa.

4. Sai­ras­tu­nut tar­vit­see ai­kaa tun­tei­den kä­sit­te­lyyn.

5. Han­ki tar­vit­ta­es­sa psy­ko­lo­gin tai te­ra­peu­tin am­mat­ti­a­pua.

6. An­na toi­sel­le ti­laa ja kysy, ha­lu­aa­ko hän apua jo­hon­kin.

7. Sai­ras­tu­neel­la­kin on it­se­mää­rää­mi­soi­keus. Hän­tä ei voi pa­kot­taa hoi­ta­maan it­se­ään.

8. Huo­leh­di omas­ta hyvin­voin­nis­ta­si.

9. Älä luo­vu har­ras­tuk­sis­ta ja ilois­ta.

10. Puhu tun­teis­ta­si muil­le­kin kuin per­heen­jä­se­nil­le.

11. Ase­ta syyl­lis­tä­jäl­le ra­jat hyl­kää­mät­tä hän­tä ko­ko­naan.

12. Ai­kui­nen lap­si ei voi pois­taa van­hem­pan­sa ah­dis­tus­ta.

13. Hae tar­vit­ta­es­sa myös it­sel­le­si apua, hoi­toa ja lo­maa.

+

Omais­jär­jes­töt ja po­ti­la­syh­dis­tyk­set vä­lit­tä­vät ver­tais­tu­kea.