1. ”Olen laih­dut­ta­nut pit­kään. Ki­lot sil­ti pa­laa­vat.”

Laih­dut­ta­mi­nen yh­dis­te­tään usein pi­ka­die­et­tei­hin, joil­la ta­voi­tel­laan no­pei­ta tu­lok­sia. Tämä on on­gel­mal­lis­ta, kos­ka pi­ka­die­e­tit toi­mi­vat tut­ki­tus­ti huo­nos­ti. Jos en­sin laih­dut­taa tiu­kal­la ruo­ka­va­li­ol­la ja ko­val­la tree­nil­lä, tu­lee pai­no 90 pro­sen­tin to­den­nä­köi­syy­del­lä ta­kai­sin, usein muu­ta­man li­sä­ki­lon kera. Tämä joh­tuu sii­tä, et­tä eli­mis­tö ei yk­sin­ker­tai­ses­ti jak­sa ko­vin pit­kään lii­an vä­häl­lä ra­vin­nol­la.

Epä­on­nis­tu­neet die­e­tit hei­ken­tä­vät it­se­tun­toa.  Ne ruok­ki­vat ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tei osaa syö­dä ter­veel­li­ses­ti, liik­kua oi­kein ei­kä laih­dut­taa. Tämä joh­taa hel­pos­ti kier­tee­seen, jos­sa tiuk­kaa laih­du­tus­kuu­ria seu­raa­vat lii­kun­ta­tau­ko ja epä­ter­veel­li­nen syö­mi­nen. Her­kut­te­lun jäl­keen is­kee syyl­li­syys, ja ku­vio al­kaa alus­ta it­sein­hon sii­vit­tä­mä­nä. 

Oman pai­non suh­teen voi hy­vin ol­la noin vii­den ki­lon liik­ku­ma­va­ra. Pe­rus­tel­tua laih­dut­ta­mi­nen on sil­loin, jos se hei­ken­tää omaa elä­män­laa­tua tai jos yli­pai­nos­ta on tul­lut ter­veys­ris­ki. Laih­dut­ta­mi­sen on kui­ten­kin tu­et­ta­va sekä fyy­sis­tä et­tä psyyk­kis­tä hy­vin­voin­tia, ei­kä se saa muut­tua pak­ko­miel­tei­sek­si.

2. ”Lai­hem­pa­na oli­sin on­nel­li­nen.”

Moni ajat­te­lee, et­tä ihan­ne­pai­non saa­vut­ta­mi­nen te­kee on­nel­li­sek­si. Mut­ta jos ei alun al­ka­en­kaan pidä it­ses­tään, on ris­ki­nä, et­tei pai­non­pu­do­tus tuo toi­vot­tua tyy­ty­väi­syyt­tä. Vaa­ti­muk­set voi­vat päin­vas­toin vain kas­vaa.

It­sen­sä hy­väk­sy­mi­ses­sä on kyse pal­jon sy­vem­mäs­tä asi­as­ta kuin pai­nos­ta. Vaik­ka ki­lo­ja läh­ti­si­kin, voi an­ka­ruus it­seä koh­taan sil­ti py­syä. Pa­hin krii­tik­ko löy­tyy usein omien kor­vien vä­lis­tä. Hä­peä on huo­no läh­tö­koh­ta laih­dut­ta­mi­sel­le. 

Kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta pai­non­pu­do­tuk­sen hen­ki­seen puo­leen. Opet­te­le pu­hu­maan it­sel­le­si kau­niis­ti ja lem­pe­äs­ti. Mie­li luo kiel­tä ja kie­li miel­tä. Voit it­se päät­tää, mitä aja­tuk­sil­le­si teet. 

Si­säi­sen pu­heen muok­kaa­mi­nen myön­tei­sem­mäk­si ei ole help­poa, jos on kuul­lut it­ses­tään ne­ga­tii­vi­sia ja alen­ta­via kom­ment­te­ja. Sa­moin jos on kuun­nel­lut vuo­si­kym­me­niä piis­ku­ri­mais­ta si­säis­tä pu­het­ta, se tus­kin muut­tuu po­si­tii­vi­sek­si yh­des­sä yös­sä. Har­joit­te­le­mi­sen voi sil­ti aloit­taa heti. 

3. ”Sor­run ai­na herk­kui­hin, vaik­ka yri­tän py­syä tiuk­ka­na.”

Sa­tun­nai­sil­la ret­kah­duk­sil­la ei ole mi­tään mer­ki­tys­tä lop­pu­e­lä­män mit­ta­kaa­vas­sa. Jos her­kut­te­lu me­nee tois­tu­vas­ti öve­rik­si, kysy lem­pe­äs­ti it­sel­tä­si, tu­lee­ko mi­nul­le täs­tä oi­ke­as­ti hyvä olo.

Perusteltua laihduttaminen on silloin, jos se heikentää omaa elämänlaatua tai jos ylipainosta on tullut terveysriski.

Fotolia

4.”En us­ko on­nis­tu­va­ni enää laih­dut­ta­mi­ses­sa. Epä­on­nis­tun yhä uu­del­leen.”

Ha­lu­am­me hy­vää niil­le, joi­ta ra­kas­tam­me. Kun alat ra­kas­taa it­se­ä­si, ha­lu­at hy­vää it­sel­le­si­kin. Sii­nä on kes­tä­vän elä­män­ta­pa­muu­tok­sen avain. 

It­sen­sä ar­vos­ta­mi­nen nä­kyy hy­vin­voin­tia tu­ke­vi­na va­lin­toi­na ja vai­kut­taa pik­ku­hil­jaa myös pai­non­hal­lin­taan. Laih­dut­ta­mi­nen ei sil­loin ole kes­ki­ös­sä. So­pi­van ko­koi­nen keho tu­lee vä­hi­tel­len, si­vu­tuot­tee­na.

Sen si­jaan, et­tä hoet it­sel­le­si ”pak­ko laih­tua”, yri­tä aja­tel­la, et­tä ha­lu­at al­kaa ke­ven­tää ja va­lit­set sik­si ter­veel­li­sem­pää ruo­kaa. Sil­loin hy­vin­voin­nis­ta muo­dos­tuu po­si­tii­vi­nen haas­te. Unoh­da eh­dot­to­mat sään­nöt sii­tä, mitä saa syö­dä ja mitä ei. Sama koh­tuul­li­suus pä­tee lii­kun­taan. Jos sii­hen liit­tyy vah­va vel­vol­li­suu­den­tun­to, liik­ku­mi­sen ilo ja rie­mu ka­to­a­vat. Lii­kun­nan on tar­koi­tus tuo­da en­si­si­jai­ses­ti hy­vää oloa, ei tu­lok­sia. 

5.”En ole ta­voi­te­pai­nos­sa­ni, mut­ta ha­lu­an naut­tia elä­mäs­tä jo.”

Pyri tiuk­ka­pi­poi­suu­den si­jaan löy­tä­mään ren­nom­pi suh­tau­tu­mi­nen ruo­kaan. On ai­van nor­maa­lia, et­tä it­se­ään ha­lu­aa hem­mo­tel­la ras­kaan työ­vii­kon jäl­keen hy­väl­lä ruo­al­la tai pi­tää jos­kus piz­za­per­jan­tain. Kun syö ar­ke­na ter­veel­li­ses­ti, vii­kon­lop­pui­sin voi ot­taa ren­nom­min. Hy­väs­tä ruo­as­ta naut­ti­mi­ses­sa ei ole mi­tään vää­rää, kun pe­ru­sa­si­at ovat kun­nos­sa.

Ta­sa­pai­non löy­tä­mi­nen ei ole help­poa. Sitä voi ver­ra­ta pur­jeh­duk­seen. Tai­to­ja tu­lee har­joit­te­le­mal­la, mut­ta mer­ta ei voi hal­li­ta – niin kuin ei elä­mää­kään. Tu­lee eri­lai­sia vai­hei­ta: mum­mu kuo­lee, työ­pai­kal­la on yt-neu­vot­te­lut tai pa­ri­suh­de hier­tää. Sik­si on tär­ke­ää ope­tel­la kat­so­maan it­se­ään hy­väk­sy­en ja pu­hu­maan pei­li­ku­val­leen roh­kai­se­vas­ti.

Jo­kai­sen on mah­dol­lis­ta li­sä­tä omaa hy­vin­voin­ti­aan. It­ses­tään huo­leh­ti­mi­ses­sa ei ole kyse pi­ka­voi­tois­ta vaan lop­pu­e­lä­män si­joi­tuk­ses­ta. Se on pa­ras­ta, mitä voit it­sel­le­si lah­joit­taa.