Jos ih­mi­set ovat al­ka­neet pu­hua epä­sel­vem­min ja ko­vat ää­net häi­rit­se­vät enem­män kuin en­nen, kan­nat­taa tut­ki­tut­taa kuu­lo.

Voi­si ku­vi­tel­la, et­tä kuu­lon huo­non­tu­es­sa ää­net hil­je­ni­si­vät. Niin ei kui­ten­kaan käy.

– Päin­vas­toin, ää­net voi­vat tun­tua epä­miel­lyt­tä­vän ko­vil­ta. Si­sä­kor­van rap­peu­tu­es­sa ko­vat ää­net sat­tu­vat. Silloin voi aja­tel­la, et­tä on lii­an­kin hyvä kuu­lo, vaik­ka se on huo­non­tu­nut, ker­too kor­va­tau­tien eri­kois­lää­kä­ri Eli­na Ryt­sö­lä.

Ryt­sö­läl­lä on pit­kä ko­ke­mus suo­ma­lais­ten kuu­los­ta. Hän on toi­mi­nut Kuu­lo­lii­ton lää­kä­ri­nä 1981-2008 ja jat­ka­nut eläk­keel­le jää­ty­ään asi­an­tun­ti­ja­na.

Kuu­lon suo­je­luun hä­nel­lä on yk­sin­ker­tai­nen oh­je: pa­ras­ta on vält­tää me­lua. Mut­ta vaik­ka suo­jau­tui­si mah­dol­li­sim­man hy­vin, sil­ti kuu­lo huo­no­nee iän myö­tä.

– Ikä­kuu­lo al­kaa ke­hit­tyä noin 50-vuo­ti­aas­ta al­ka­en. 65-vuo­ti­ais­ta noin kol­ma­so­sal­la kuu­lo on hei­ken­ty­nyt ja 75-vuo­ti­aa­na noin kah­del­la kol­ma­so­sal­la, Ryt­sö­lä ker­too.

KA­DON­NEET SIR­KAT

En­nen ikä­kuu­loa tai yh­des­sä sen kans­sa kuu­lo voi huo­non­tua me­lun vuok­si. Vaa­ral­li­sia ovat sekä pit­kä­kes­toi­nen al­tis­tus et­tä ly­hy­et, hy­vin voi­mak­kaat ää­net.

Esi­mer­kik­si kon­ser­tin jäl­kei­nen kor­vien soi­mi­nen ker­too, et­tä kor­vat ovat saa­neet lii­kaa ää­ni-
ener­gi­aa. Soi­mi­nen ei kui­ten­kaan vält­tä­mät­tä tar­koi­ta vie­lä py­sy­vää vau­ri­o­ta.

– Kor­vat pys­ty­vät myös toi­pu­maan. Me­lu­al­tis­tuk­sen jäl­keen kan­nat­taa py­syä muu­ta­ma päi­vä hil­jai­suu­des­sa, Ryt­sö­lä neu­voo.

Sekä ikä­kuu­lo et­tä me­lu­vam­ma vai­kut­ta­vat kor­ke­al­la taa­juu­sa­lu­eel­la, eli kor­kei­den ää­nien kuu­le­mi­nen huo­no­nee. Tut­tu esi­merk­ki on hei­nä­sirk­ka.

– Sa­mal­la heik­ke­nee kon­so­nant­tien ero­tus­ky­ky. Esi­mer­kik­si k, t, ja p se­koit­tu­vat, ja se te­kee pu­hees­ta epä­sel­vää. Huu­ta­mi­nen­kaan ei ko­ven­na kon­so­nant­te­ja, vain vo­kaa­le­ja.

NAP­PI KOR­VAAN

Ker­ran me­ne­tet­ty kuu­lo ei pa­laa, ja sik­si kuu­loa on tär­ke­ää suo­jel­la. Huo­no­ne­vas­ta kuu­los­ta on syy­tä pi­tää eri­tyi­sen hy­vää huol­ta. Tar­vit­ta­es­sa kan­nat­taa ot­taa käyt­töön kuu­lo­ko­je, sil­lä ti­lan­ne vain pa­he­nee, jos jää odot­te­le­maan.

– Mitä ai­em­min hank­kii kuu­lo­ko­jeen, sitä pa­rem­min kuu­lo säi­lyy. Kuu­lo­ko­je har­jaan­nut­taa kor­vaa, ja kuu­lo py­syy pa­rem­pa­na, kun kor­vaa käy­te­tään koko ajan, Ryt­sö­lä sa­noo.

Kuu­lo­lii­ton ke­hit­tä­mis­pääl­lik­kö An­nii­na La­vi­kai­nen ker­too, et­tä moni sin­nit­te­lee huo­no­ne­van kuu­lon kans­sa jopa 10 vuot­ta en­nen kuin ha­keu­tuu tut­ki­muk­siin.

– On tär­ke­ää tie­dos­taa, et­tä asi­al­le voi teh­dä jo­tain ja elä­män­laa­tua voi pa­ran­taa, hän sa­noo.

Suo­mes­sa kuu­lo­ko­je on käyt­tä­jäl­le mak­su­ton, jo­ten kus­tan­nuk­sia ei tar­vit­se pe­lä­tä. Kuu­lo­ko­jeen käyt­tö on myös hel­pom­pi op­pia, kun ei odot­te­le ikään­ty­mis­tä.

PU­HU­KAA SEL­KE­ÄS­TI

Jos kuu­lo on al­ka­nut hei­ken­tyä, mut­ta kuu­lo­ko­jet­ta ei vie­lä tar­vi­ta, kuu­le­mis­ta voi hel­pot­taa eri­lai­sin jär­jes­te­lyin ja apu­vä­li­nein. Esi­mer­kik­si te­le­vi­si­o­ta voi kat­soa kuu­lok­kei­den kans­sa ja ovi­kel­loon voi hank­kia vah­vis­ti­men. Kes­kus­te­lu on hel­poin­ta hil­jai­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä.

Kuu­lo­lii­ton tut­ki­muk­sen mu­kaan on­gel­mia ai­heut­taa usein kuu­lo­vam­man nä­ky­mät­tö­myys.

– Kos­ka huo­no kuu­lo ei näy niin kuin pyö­rä­tuo­li tai so­ke­an val­koi­nen kep­pi, kuu­lo­vam­mai­sen tar­pei­ta ei mo­nes­ti ote­ta to­sis­saan. On ras­kas­ta jou­tua jat­ku­vas­ti pyy­tä­mään ih­mi­siä pu­hu­maan sel­ke­äm­min, La­vi­kai­nen ker­too.

Ul­ko­puo­li­seen oloon löy­tyy hel­po­tus­ta esi­mer­kik­si alu­eel­li­sis­ta ver­tais­tu­ki­ryh­mis­tä, jois­ta saa tie­toa Kuu­lo­lii­tos­ta.

On myös hyvä tie­tää, et­tä to­den­nä­köi­ses­ti joku muu­kin tut­ta­va­pii­ris­sä kuu­lee huo­nos­ti: kuu­lo on jon­ki­nas­tei­ses­ti alen­tu­nut noin 800 000 suo­ma­lai­sel­la, siis joka seit­se­män­nel­lä.

VE­TÄY­TY­MI­NEN ON OI­RE

Vä­hi­tel­len ta­pah­tu­vaa kuu­lon huo­no­ne­mis­ta ei vält­tä­mät­tä it­se huo­maa en­nen kuin lä­hei­set huo­maut­ta­vat sii­tä. Sitä en­nen elä­män­pii­ri on jo saat­ta­nut al­kaa ka­ven­tua.

– Tyy­pil­li­nen oi­re on, et­tä al­kaa ve­täy­tyä so­si­aa­li­sis­ta ti­lan­teis­ta ja jää pois sel­lai­ses­ta toi­min­nas­ta, jo­hon oli­si osal­lis­tu­nut ai­em­min, La­vi­kai­nen ker­too.

Huo­nos­ti kuu­le­va saa hel­pos­ti kom­ment­te­ja, jois­sa epäil­lään hä­nen ym­mär­rys­tään. It­se­ä­kin saat­taa al­kaa epäi­lyt­tää.

– Moni huo­no­kuu­loi­nen sa­noo, et­tä kun meni kuu­lo, meni muis­ti­kin. Sii­tä ei kui­ten­kaan ole kyse, vaan epä­sel­väs­ti kuul­tu unoh­tuu tai muis­te­taan vää­rin. Kog­ni­tii­vi­set ky­vyt py­sy­vät pa­rem­min yl­lä, jos kuu­lo­ko­jeen saa ajois­sa, Ryt­sö­lä sa­noo.

Huo­no kuu­lo li­sää myös ris­kiä on­net­to­muuk­siin, kun ei kuu­le, mitä ta­pah­tuu ym­pä­ril­lä esi­mer­kik­si lii­ken­tees­sä.

PYY­DÄ KUU­LON­TUT­KI­MUS­TA

Kuu­loa ei ylei­ses­ti mi­ta­ta Suo­mes­sa ai­kui­sil­ta muu­ten kuin ar­mei­jas­sa sekä am­ma­teis­sa, jois­sa al­tis­tu­taan me­lul­le. Sik­si jää ih­mis­ten it­sen­sä vas­tuul­le ha­keu­tua tut­ki­muk­siin.

Ryt­sö­lä huo­maut­taa, et­tä kuu­lon huo­no­no­mi­nen voi jää­dä to­te­a­mat­ta lää­kä­ri­käyn­nil­lä­kin:

– Vas­taa­no­tol­la ol­laan kas­vok­kain va­loi­sas­sa, hil­jai­ses­sa huo­nees­sa, jos­sa on help­poa kuul­la tai lu­kea huu­lil­ta. Sil­loin po­ti­las saat­taa vai­kut­taa hy­vin kuu­le­val­ta.

Ter­veys­kes­kuk­ses­ta voi ky­syä kuu­lon­tut­ki­mus­ta. Kuu­lo­liit­to ha­lu­ai­si, et­tä kuu­lo tut­kit­tai­siin kai­kil­ta 55 vuot­ta täyt­tä­neil­tä.

– Jos kaik­ki tut­kit­tai­siin, pääs­täi­siin sii­tä, et­tä ih­mi­set saat­ta­vat louk­kaan­tua kuu­lon­sa epäi­lys­tä, Ryt­sö­lä sa­noo.

Myös kuu­lo­ko­je epäi­lyt­täi­si eh­kä vä­hem­män, jos nii­tä nä­kyi­si use­am­mal­la. Toi­sin kuin sil­mä­la­sit, kuu­lo­ko­je on ol­lut asia, joka on ha­lut­tu pii­lot­taa huo­maa­mat­to­mak­si. Vä­hi­tel­len se al­kaa muut­tua asus­teek­si, jon­ka vä­ril­lä on vä­liä.

– On­nek­si en­nak­ko­luu­lot ovat vä­hen­ty­neet, kun on to­tut­tu sii­hen, et­tä nuo­ril­la­kin on ai­na joku nap­pi kor­vas­sa.