KUN VII­ME VUON­NA oli pal­jon jut­tu­ja päi­vä­u­nis­ta, ajat­te­lin, et­tä this is my ye­ar. Päi­vä­u­net so­pi­vat mi­nul­le erit­täin hy­vin. Olen sies­taih­mi­nen, ja tar­vit­sen päi­vä­u­nil­le uni­mas­kin ja yöl­lä­kin pi­men­nys­ver­hot. Teen vuo­ro­tel­len päi­vä­työ­tä op­tik­ko­na ja yö­työ­tä lau­la­ja­na, ei­vät­kä ys­tä­vät­kään ai­na ta­jua, et­tä vuo­ro­kau­si­ryt­mi­ni on se­kai­sin.

REIS­SAAN AI­NA oman tyy­nyn kans­sa keik­ka­mat­koil­la. Olen käyt­tä­nyt sa­to­ja eu­ro­ja, kun olen yrit­tä­nyt löy­tää it­sel­le­ni so­pi­van tyy­nyn. Tämä on ol­lut var­si­nai­nen Tyy­ny­ga­te! Kaik­kien ko­kei­le­mie­ni hie­no­jen tyy­ny­jen jäl­keen par­haak­si osoit­tau­tui kym­pin tyy­ny Ci­ty­mar­ke­tis­ta. Se on ma­ta­la se­läl­lään nuk­ku­jan tyy­ny. Nik­si on, et­tä kää­rin sen tie­tyl­lä ta­val­la my­tyl­le.

VÄÄ­RÄT TYY­NYT ai­heut­ti­vat nis­ka­ki­pua, jo­hon hain apua kii­na­lai­sel­ta aku­punk­ti­o­lää­kä­ril­tä Hel­sin­gis­sä. Hän pis­ti neu­lan muun mu­as­sa ju­mit­tu­neen puo­len kä­den etu- ja kes­ki­sor­men vä­liin. Neu­lo­ja oli myös jal­ka­poh­jis­sa. En­kä sii­nä ma­hal­la­ni maa­tes­sa edes huo­man­nut mis­sä kaik­ki­al­la muu­al­la, hän lait­toi ne niin huo­maa­mat­ta.

KÄYN SÄÄN­NÖL­LI­SES­TI hie­ro­jal­la ja os­te­o­paa­til­la, jot­ta keho ja var­sin­kin ylä­sel­kä py­sy­vät kun­nos­sa. Ylä­se­läs­sä­ni on yli­kaa­reu­tu­mis­ta eteen­päin. Sitä sa­no­taan ky­foo­sik­si. Olen käy­nyt eri­lai­sis­sa hoi­dois­sa koko ai­kui­si­kä­ni. Ne, joil­la ei ole näi­tä on­gel­mia eh­kä ajat­te­le­vat, et­tä kyl­lä se nyt käy kai­kil­la… mut­ta näil­lä ki­lo­met­reil­lä jo tie­dän, mikä täl­le ke­hol­le toi­mii.

TREE­NAAN KUN­TO­SA­LIL­LA sekä Hel­sin­gis­sä et­tä Es­poos­sa. Kak­si sa­lia sik­si, et­tä asun Hel­sin­gis­sä ja olei­len vä­lil­lä Es­poos­sa mie­sys­tä­vä­ni luo­na.

JAL­KA­NI ON ANA­LY­SOI­TU, ja mi­nul­le on teh­ty mit­ta­ti­laus­poh­jal­li­set, myös esiin­ty­mis­kork­ka­rei­hin. Niil­lä jak­san seis­tä. Olen vuo­sia tien­nyt, et­tä jal­ko­jen asen­to on huo­no. Var­pai­siin tuli hel­pos­ti kramp­pe­ja. Mi­nul­la on ly­hy­et uk­ko­var­paat. Sain eri­kois­su­kat, jot­ka kor­jaa­vat jal­ka­te­rän asen­toa. Nii­tä käyt­tä­es­sä jal­ka­poh­ja on va­kaam­min kos­ke­tuk­ses­sa alus­taan.

LAU­LA­JAN KE­HOA on huol­let­ta­va, kos­ka muu­ten lau­la­mi­ses­ta ei tule mi­tään. Mi­nul­la oli pit­kään ys­kää, se oli ras­kas­ta. Mut­ta asia on niin kuin Kat­ri He­le­na­kin on sa­no­nut: Kei­kal­le men­nään vaik­ka pää kai­na­los­sa. Muu­ten me­nee koko työ­ryh­mäl­tä päi­vän an­si­ot, ylei­sön pet­ty­myk­ses­tä pu­hu­mat­ta­kaan.

VAR­JE­LEN KAU­LAA­NI VII­MAL­TA ke­säi­sin­kin kau­la­lii­nal­la. Avaan ää­nen en­nen keik­kaa ja teen myös ää­nen lop­pu­ver­ryt­te­lyn kei­kan jäl­keen. En syö sit­rus­he­del­miä tai suk­laa­ta en­kä juo kah­via tai mai­to­tuot­tei­ta en­nen lau­la­mis­ta, kos­ka ne kä­heyt­tä­vät.

REN­TOU­TU­MIS­KEI­NO­JA mi­nul­la on mon­ta: hyvä ruo­ka, hömp­pä­sar­jo­jen kat­se­lu, mie­lui­ten ko­me­di­aa, fan­ta­si­aa tai his­to­ri­al­li­sia sar­jo­ja – ra­kas­tan his­to­ri­aa! Myös kah­vi­lois­sa is­tus­ke­lu on ren­tout­ta­vaa. Ir­rot­tau­dun omas­ta elä­mäs­tä­ni kat­se­le­mal­la ih­mi­siä, hei­dän il­mei­tään. Mie­tin, et­tä mi­hin he ovat me­nos­sa ja mil­lai­nen päi­vä heil­lä on. Ih­mi­siä kat­sel­les­sa olen saa­nut bii­si-ide­oi­ta­kin. Niin syn­tyi kap­pa­le His­to­ri­a­ton.