Kuka?

Satu ”Sutu” Mark­ka­nen, 51

Tans­si­no­pet­ta­ja, lii­kun­na­noh­jaa­ja. Opet­taa Move- ja Haa­pa­lai­nen-Suu­ta­ri-Jääs­kö Dan­ce Stu­di­os –tans­si­kou­luis­sa. Ke­hit­tä­nyt Bai­la­ti­no- ja Dan­Za­tu-tans­si­lii­kun­ta­tun­nit.

Sink­ku, kak­si koi­raa, Sii­ri ja Dai­sy.

Asuu Es­poos­sa.

Olen ollut monta kertaa se omituinen tanssinopettaja, kun olen pyöreä. Kun olin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa Antti Kaikkosen kanssa ja ihmiset tutustuivat persoonaani, olikin ihanaa nähdä normaali nainen, Sutu kertoo.

Hanna Linnakko

Niin kau­an kuin ih­mi­set muis­ta­vat mi­nut, he koh­taa­vat mi­nut, Su­tun. Muu­ten li­ha­via koh­del­laan kak­kos­luo­kan kan­sa­lai­si­na: tyh­mi­nä ih­mi­si­nä vail­la it­se­ku­ria. Li­ha­vil­le ol­laan il­kei­tä, vaik­ka kos­kaan ei voi tie­tää, mikä ta­ri­na ih­mi­sen ta­ka­na on. Il­keys saa mi­nut voi­maan pa­hoin.

Sain 50-vuo­tis­lah­jak­si gee­ni­tes­tin, ja sii­nä löy­tyi li­ha­vuus­gee­ni. Oli­si­pa se ol­lut tie­dos­sa, kun olin 20-vuo­ti­as! Oli­sin osan­nut kiin­nit­tää huo­mi­o­ta mah­dol­li­siin ter­veys­pom­mei­hin. Tes­tin mu­kaan mi­nul­la on bit­ter tas­te ja olen ha­ju­herk­kä: jos ruo­ka hai­see vää­räl­tä ja suu­tun­tu­ma on huo­no, en syö. En ole syö­nyt it­se­ä­ni tä­hän kun­toon.

Sitruunavesi kulkee aina Sutun mukana, etenkin sen jälkeen kun hän Kuuban-matkalla koki nestehukan.

Hanna Linnakko

Teen rau­hal­lis­ta elä­män­ta­pa­muu­tos­ta. Opet­te­len ruo­ka­ryt­miä, sil­lä opet­ta­es­sa hu­rah­taa seit­se­män­kin tun­tia syö­mät­tä. Aa­mui­sin syön kau­ra­puu­roa ja teen vi­hers­moot­hien. Töis­sä mi­nul­la on mu­ka­na soi­ja­juo­mia ja val­mii­ta las­ten smoot­hie­i­ta tai it­se te­ke­mi­ä­ni. Kaup­po­jen sa­laat­ti­baa­rit ovat hy­viä. Ra­kas­tan sie­men­näk­kä­riä ja juus­to­ja. Nuu­de­lit ja ra­e­juus­to ovat pa­hee­ni.

Olen yhä no­pea. Se on li­has­muis­tis­sa. Opet­ta­es­sa­ni lii­kun koko ajan, ja olen päät­tä­nyt tans­sia it­se mu­ka­na enem­män. Gol­fin aloi­tin vii­si vuot­ta sit­ten. Kä­ve­len koi­rien kans­sa ja rat­sas­tan. Kun­to­sa­lis­ta en tyk­kää ja olen ol­lut huo­no ve­nyt­te­li­jä.

Ter­veyt­tä­ni on hai­tan­nut vii­me ke­sä­nä sai­ras­ta­ma­ni kuu­mee­ton keuh­ko­kuu­me. Se pu­dot­ti kun­to­ni nol­laan, mut­ta nyt pää­sen jäl­leen liik­ku­maan.

Tanssikengät ovat tärkeät. Ray Rose -leopardikengissä on kolmen sentin korko. Sutu suosittelee niitä ensimmäisiksi tanssikorkkareiksi.

Hanna Linnakko

Olen par­haim­mil­la­ni opet­ta­es­sa­ni. Tans­sin idea on saa­da ih­mi­set tun­ne­ti­loi­hin. Tans­sies­sa voi unoh­taa ikä­vät asi­at, kun kes­kit­tyy mu­siik­kiin ja liik­kee­seen. Maa­il­man iha­nin­ta on pa­ri­tans­si.

Suur­ta iloa tuot­taa mu­siik­ki. Sir­pa (Suu­ta­ri-Jääs­kö) ja Juk­ka (Haa­pa­lai­nen) ovat mi­nul­le suu­ri ins­pi­raa­ti­on läh­de. Luo­vuu­te­ni kup­lii, kun imen hei­dän työs­ken­te­ly­ta­po­jaan.

Sutu on ratsastanut Peikin tallilla noin 20 vuotta. Nykyinen hevonen on Concento eli Teijo. On huikeaa, että tukkajumalaksi kutsumani Teijo tuntee minut, Sutu kertoo.

Hanna Linnakko

Eläi­met loh­dut­ta­vat ja voi­maan­nut­ta­vat. Ys­tä­vä­ni vei mi­nut yli 20 vuot­ta sit­ten Pei­kin rat­sas­tus­kou­lul­le. Jäin sin­ne. Mi­nul­la on myös ol­lut siel­lä ai­na hoi­to­he­vo­nen.

Kääpiösnautserit Siiri ja Daisy kulkevat Sutun mukana talleilla.

Hanna Linnakko

Ra­kas­tan per­het­tä­ni, eläi­mi­ä­ni, ys­tä­vi­ä­ni, nau­rua ja elä­mää. Ra­kas­tan mu­siik­kia, tans­sia, lu­ke­mis­ta, ko­ti­a­ni ja Ge­ral­di­ne-au­to­a­ni. Rau­hoi­tan it­se­ni rat­ko­mal­la ris­ti­koi­ta ja neu­lo­mal­la kau­la­lii­no­ja.

Älyvaatteisiin Sutu tutustui Tanssi vieköön -messuilla. Hän käyttää älytoppeja ja käsimansetteja, jotka huoltavat ihoa ja parantavat pintaverenkiertoa.

Hanna Linnakko

Ha­lu­ai­sin sa­noa: pi­tä­kää huol­ta it­ses­tän­ne! Kan­nat­taa us­kal­taa koh­da­ta kro­pan heik­kou­det ajois­sa, jot­ta pys­tyy liik­ku­maan ka­si­kymp­pi­se­nä. Ai­ra Sa­mu­lin on pa­ras esi­merk­ki sii­tä, mi­ten voi iloi­ta ih­mi­sis­tä ja elä­mäs­tä. Kiel­tei­syys ja ka­deh­ti­mi­nen syö­vät mei­tä.