Joil­la­kin on pal­jon ys­tä­viä ja toi­sel­le ker­tyy vain hy­vän­päi­vän­tut­tu­ja, ei­kä vält­tä­mät­tä nii­tä­kään. Yk­si­näi­syys on ki­peä on­gel­ma. Ys­tä­vyys voi kui­ten­kin al­kaa mis­sä iäs­sä ta­han­sa, ei­kä ys­tä­vän löy­ty­mi­nen ole pel­käs­tään sat­tu­mas­ta kiin­ni.

Var­hais­lap­suus mää­rit­tää ta­paa ol­la ys­tä­vä

Psy­ko­lo­gi ja psy­ko­te­ra­peut­ti Au­li Rih­ka­nen-Suih­ko nä­kee ys­tä­vyy­den ih­mi­sen pe­rim­mäi­se­nä tar­pee­na. Äi­din ja vau­van var­hai­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen tut­ki­mus on osoit­ta­nut, et­tä vau­va et­sii syn­ty­mäs­tään saak­ka yh­teyt­tä toi­seen ih­mi­seen.

Elä­män myö­hem­mät ys­tä­vyy­det ja rak­kau­det ra­ken­tu­vat var­hai­sen kiin­ty­mys­suh­teen pääl­le. Kiin­ty­mys­suh­de­te­o­ria avaa­kin mie­len­kiin­toi­sia nä­kö­kul­mia ys­tä­vyy­teen.

– On­nel­lis­ten täh­tien al­la syn­ty­vä lap­si muo­dos­taa tur­val­li­sen kiin­ty­mys­suh­teen van­hem­pien­sa kans­sa. Hä­nel­le kas­vaa luot­ta­mus sii­hen, et­tä voi hä­dän het­kel­lä tur­vau­tua toi­seen ih­mi­seen. Van­hem­piin­sa tur­vat­to­mas­ti kiin­nit­ty­nyt lap­si ei sen si­jaan voi ol­la var­ma toi­sen ih­mi­sen luo­tet­ta­vuu­des­ta, Rih­ka­nen-Suih­ko sa­noo.

Vält­te­le­vän kiin­ty­mys­suh­teen muo­dos­ta­neel­la ih­mi­sel­lä on läh­tö­koh­tai­ses­ti tai­pu­mus pi­tää muut ih­mi­set etääl­lä, kos­ka hän on lap­se­na op­pi­nut us­ko­maan, et­tä apua tai hy­väk­sy­mis­tä ei kui­ten­kaan tule.

Ris­ti­rii­tai­ses­sa kiin­ty­mys­suh­tees­sa kas­va­nut ih­mi­nen taas jou­tuu kamp­pai­le­maan suh­teis­saan lä­hei­syy­den ja etäi­syy­den vä­lil­lä. Kun ys­tä­vä tun­tuu tu­le­van lii­an lä­hel­le, hän työn­tää tä­män kau­em­mas.

Jos­kus tur­vat­to­mas­ti kiin­nit­ty­neen ih­mi­sen on vält­tä­mä­tön­tä hy­lä­tä van­ha ja löy­tää uu­si ys­tä­vä, sil­lä riip­pu­vuus yh­des­tä ih­mi­ses­tä voi yh­täk­kiä pe­lot­taa.

Yk­si­näi­set van­hem­mat voi­vat kas­vat­taa tah­to­mat­taan yk­si­näi­siä lap­sia, mut­ta kier­teen ei tar­vit­se jat­kua.

– Kiin­ty­mys­suh­de­mal­lit muo­vau­tu­vat su­ku­pol­vien ket­jus­sa. Omal­la ajat­te­lu­työl­lä ja lä­heis­ten kans­sa kes­kus­te­le­mal­la nii­tä voi kui­ten­kin it­se muut­taa. Si­ten voi vai­kut­taa myös tu­le­vien su­ku­pol­vien koh­ta­loi­hin, Rih­ka­nen-Suih­ko sa­noo.

Ih­mi­sel­lä on kyky liit­tou­tua ja tu­ho­ta

Va­lit­sem­me lä­hi­pii­riim­me ih­mi­siä, joi­den kans­sa ko­em­me tur­vaa, mut­ta se ei ai­na ole yk­si­oi­kois­ta. Kiin­nos­tum­me myös sel­lai­sis­ta per­soo­nis­ta, jot­ka he­rät­tä­vät ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta. Ys­tä­vyys­suh­teis­sa on jos­kus su­den­kuop­pia.

– Meil­lä ih­mi­sil­lä on kyky liit­tou­tua mui­den kans­sa rak­kau­den ja ys­tä­vyy­den si­tein, löy­tää kaik­ki se iha­nuus, mikä mei­tä ih­mi­siä yh­dis­tää. Sa­mal­la meis­sä on kui­ten­kin myös kyky vi­ha­ta ja ää­ri­ti­lan­tees­sa vaik­ka tap­paa toi­nen ih­mi­nen. Voim­me tu­ho­ta ys­tä­vyy­den, pet­tää ja kos­taa, Rih­ka­nen-Suih­ko sa­noo.

Pit­kä­ai­kai­seen ys­tä­vyy­teen si­tou­tu­mi­nen edel­lyt­tää sitä, et­tä on riit­tä­väs­ti ky­en­nyt työs­tä­mään in­hi­mil­li­seen kas­vuun väis­tä­mät­tä liit­ty­viä vi­han, ka­teu­den ja mus­ta­suk­kai­suu­den tun­tei­ta.

Ys­tä­vyys on eri­lais­ta eri ikä­vai­heis­sa

Eri ikä­vai­heis­sa ys­tä­vyy­del­lä ja muil­la ih­mis­suh­teil­la on eri­lai­sia teh­tä­viä oman mi­nän ke­hit­ty­mi­sen kan­nal­ta.

Nuo­ren ih­mi­sen ke­hi­tys­teh­tä­vä on ir­tau­tua lap­se­no­mai­sis­ta tun­ne­si­teis­tä lap­suu­den per­hee­seen ja muo­dos­taa yk­si­löl­li­nen iden­ti­teet­ti. Tä­hän työ­hön ys­tä­vät ovat kor­vaa­ma­ton apu. Kyp­sät van­hem­mat tu­ke­vat lap­sen ys­tä­vyys­suh­tei­ta, ei­vät koe nii­tä uh­kaa­vik­si.

Vaik­ka lap­suu­den­ko­din ih­mis­suh­de­mal­li oli­si han­ka­la, ih­mi­nen op­pii uu­sia mal­le­ja niis­sä ryh­mis­sä, jois­sa hän toi­mii nuo­re­na ja ai­kui­se­na. Hyvä ys­tä­vä voi tar­jo­ta toi­sen­lai­sen ta­van ol­la ja ra­ken­taa luot­ta­mus­ta. Opin­nois­sa, har­ras­tus­po­ru­kas­sa tai työ­pai­kas­sa voi muo­dos­tua toi­nen ”per­he”, jos­sa saa tur­val­li­ses­ti jat­kaa kas­vu­aan.

Ihan­teel­li­ses­sa ta­pauk­ses­sa nuo­ri saa hän­tä ym­pä­röi­vis­tä pien­ryh­mis­tä ja omas­ta kult­tuu­ris­ta tu­kea, joka aut­taa hal­lit­se­maan it­ses­sä ole­via tu­ho­a­via puo­lia. Tu­lee mah­dol­li­sek­si liit­tou­tua kai­ken elä­mäs­sä il­me­ne­vän hy­vän kans­sa.

On tär­ke­ää kuu­lua ryh­mään mut­ta saa­da kui­ten­kin hy­väk­sy­mis­tä oma­na it­se­nään. Sil­loin ei tar­vit­se ke­hi­tel­lä vi­ha­mie­li­siä aja­tuk­sia tai vai­no­ta toi­sin ajat­te­le­via.

Lap­suu­den ys­tä­vyys­suh­de, joka kan­taa koko elä­män­kaa­ren pe­rus­tuu Rih­ka­nen-Suih­kon mu­kaan luot­ta­muk­seen, et­tä toi­nen on epä­suo­tui­sis­sa­kin elä­män­ti­lan­teis­sa saa­ta­vil­la.

Sil­loin mo­net ys­tä­vyy­teen liit­ty­vät haas­teet on ko­e­tel­tu ja suh­teet kes­tä­vik­si ha­vait­tu. Myös nuo­ruu­si­än epä­var­muuk­sien lä­pi­käyn­ti yh­dis­tää vah­vas­ti.

Ys­tä­vik­si ai­kui­si­na

Sa­mat kiin­nos­tuk­sen koh­teet yh­dis­tä­vät usein ai­kui­si­na toi­sen­sa löy­tä­neet. Ys­tä­vyy­des­sä ei kui­ten­kaan ai­na ole kyse vain jär­ki­syis­tä. Se voi pe­rus­tua ali­ta­jui­siin mie­li­ku­viin. Eh­kä toi­nen muis­tut­taa ul­koi­ses­ti men­nei­syy­den ra­kas­ta ih­mis­tä. Sii­tä tu­lee tur­val­li­nen ja tut­tu olo.

Psy­ko­lo­gi­sis­sa ky­se­ly­tut­ki­muk­sis­sa on käy­nyt il­mi, et­tä ys­tä­vyys ra­ken­tuu hel­poim­min sa­man­tyyp­pis­ten ih­mis­ten vä­lil­le. Ih­mi­set ty­käs­ty­vät ih­mi­siin, joil­la on suun­nil­leen sama taus­ta, sama elä­män­ti­lan­ne ja sa­mat kiin­nos­tuk­sen koh­teet.

Har­ras­tuk­set ja yh­dis­tyk­set ovat hyvä paik­ka ta­va­ta ih­mi­siä, jot­ka ovat kiin­nos­tu­nei­ta sa­man­lai­sis­ta asi­ois­ta. Yh­des­sä te­ke­mi­nen ja har­ras­ta­mi­nen myös ra­ken­taa luot­ta­mus­ta.

Kurs­seil­la ja ryh­mis­sä kans­sa­käy­mi­nen ja tu­tus­tu­mi­nen on luon­te­vaa, kun ti­lan­tees­sa on sel­ke­ät puit­teet ja mää­ri­tel­lyt teh­tä­vät.

Esi­mer­kik­si kuo­ro­lau­lu, jouk­ku­e­pe­lit ja yh­tei­sen te­ok­sen tai ra­ken­nel­man to­teut­ta­mi­nen ovat omi­aan yh­dis­tä­mään ih­mi­siä mo­nel­la ta­sol­la. Myös mat­kat ja lei­rit ovat te­hok­kai­ta ys­tä­vyyk­sien syn­nyt­tä­jiä: ih­mi­set viet­tä­vät ai­kaa tii­viis­ti yh­des­sä ja me-hen­ki muo­dos­tuu kuin it­ses­tään.

Uu­den ys­tä­vän kans­sa ei tar­vit­se ol­la vie­ras­ko­rea

Ly­hy­es­sä ajas­sa voi syn­tyä lu­jia si­tei­tä, kun sa­man­hen­ki­set ih­mi­set tun­nis­ta­vat toi­sen­sa. Ai­van kuin rip­pi­lei­ril­lä.

Uu­den ih­mi­sen kans­sa on vie­tet­tä­vä run­saas­ti ai­kaa, jot­ta suh­de voi sy­ve­tä tut­ta­vuu­des­ta ys­tä­vyy­dek­si. Sik­si reis­su tai lei­ri on pal­jon te­hok­kaam­pi tapa ys­tä­vys­tyä kuin vaik­ka­pa ta­paa­mi­nen pari tun­tia ker­ral­laan vii­kon vä­lein.

Ys­tä­vän saa­mis­ta hel­pot­taa, jos suh­tau­tuu avoi­mes­ti, aset­ta­mat­ta lii­kaa en­nak­ko­eh­to­ja tai edel­ly­tyk­siä ih­mi­sel­le.

Uu­den ys­tä­vän kans­sa ei tar­vit­se ol­la täy­del­li­nen ei­kä vie­ras­ko­rea. Tut­ki­mus­ten mu­kaan yh­tei­nen luot­ta­mus kas­vaa, jos on val­mis näyt­tä­mään myös omat vir­heen­sä ja in­hi­mil­li­syy­ten­sä.

– Ys­tä­vyys on pa­ras lah­ja, jon­ka voim­me toi­sel­le ih­mi­sel­le an­taa, Au­li Rih­ka­nen-Suih­ko to­te­aa.