Pää­sin vii­kon­vaih­teek­si tu­tus­tu­maan Pa­rii­siin it­sel­le­ni uu­des­ta, vir­kis­tä­väs­tä nä­kö­kul­mas­ta, kun toi­min muut­to­a­pu­na tyt­tä­rel­le­ni, joka muut­ti sin­ne töi­hin. Hän pu­huu su­ju­vaa rans­kaa, mikä oli mah­ta­vaa myös rans­kaa tai­ta­mat­to­man äi­din kan­nal­ta. Saim­me hy­vää - ja tu­ris­ti-Pa­rii­sin ul­ko­puo­lel­la erit­täin ys­tä­väl­lis­tä- pal­ve­lua ja kaik­ki asi­at hoi­de­tuk­si mal­lik­kaas­ti.

Aki Kau­ris­mä­ki, Mus­ée Mar­mot­tan ja Mo­net

Ys­tä­vä­ni Kris­tii­na on pu­hu­nut usein Mus­ée Mar­mot­ta­nis­ta; se on hä­nen lem­pi­mu­se­on­sa Pa­rii­sis­sa. Sin­ne suun­ta­sim­me lau­an­tai­na.

En kui­ten­kaan mal­ta ol­la ker­to­mat­ta mat­kan var­rel­ta yk­si­tyis­koh­taa, joka ilah­dut­ti mei­tä suu­res­ti. Mus­ée D´Or­sa­yn met­ro­a­se­mal­la ty­tär meni os­ta­maan Le Mon­den vii­kon­lop­pu­leh­teä. Myy­jä ky­syi, ei­kö hän huo­man­nut ot­taa viik­ko­lii­tet­tä. Ty­tär sii­hen, et­tei hän tien­nyt sen kuu­lu­van hin­taan, kun ei ole tä­kä­läi­siä. Myy­jä, eh­kä ara­bi­taus­tai­nen, nuo­reh­ko mies ky­syi sit­ten, mis­tä maas­ta hän on ko­toi­sin.

Kun ty­tär ker­toi tu­le­van­sa Suo­mes­ta, ki­os­kin­pi­tä­jän kä­det al­koi­vat hei­lua kuin he­li­kop­te­ri: "Oo­oh! Suo­mes­ta! Aki Kau­ris­mä­ki! Minä ra­kas­tan hä­nen elo­ku­vi­aan."

Eri­tyi­ses­ti hä­neen oli­vat teh­neet vai­ku­tuk­sen Le Hav­re ja Mies vail­la men­nei­syyt­tä.Ne oli­vat hu­maa­ne­ja ja va­sem­mis­to­lai­sia.

Täs­tä hy­väs­tä hän myös tar­jo­si meil­le mo­lem­mil­le kah­vit.

Musée Marmottanissa valokuvaaminen on kielletty. Kellarikerroksessa on kaksi huonetta ja yli 60 Claude Monet´n maalausta. Huikeaa! Muistoksi ja tuliaisiksi isälle ostimme tämän kirjan.

Musée Marmottan sijaitsee 16. kaupunginosassa. Lähin metroasema on La Muette. Siitä kävelee kauniin puiston halki museolle kymmenisen minuuttia. Seutu on kivaa, ja siellä on mukavia ruokapaikkoja. Söimme hyvän lounaan libanonilaisessa katukeittiössä.

Mus­ée Mar­mot­tan on van­ha hie­nos­to­ko­ti. Ju­les Mar­mot­ta­nin poi­ka Paul lah­joit­ti sen ja tai­teen kaik­kien ihail­ta­vak­si. Mo­net-ko­ko­el­ma on maa­il­man laa­jin, ja sil­le on omis­tet­tu kak­si isoa huo­net­ta kel­la­ris­sa. It­se ta­los­sa, ko­ris­teel­li­sen si­sus­tuk­sen huo­mas­sa on mui­den imp­res­si­o­nis­tien töi­tä. Mi­nut hur­ma­si Bert­he Mo­ri­sot, nais­tai­tei­li­ja, her­kil­lä ja ih­meel­li­sen vä­ri­voi­mai­sil­la töil­lään.

Suk­laa­lei­vok­sia Le Bon Marché -ta­va­ra­ta­los­sa

Tar­koi­tuk­sem­me oli kat­sas­taa tyt­tä­ren ko­ti­kul­mia, eli 7. kau­pun­gi­no­saa Sei­nen va­sem­mal­la ran­nal­la. Niin myös teim­me.

Lä­his­töl­lä si­jait­see sat­tu­mal­ta yk­si maa­il­man tun­ne­tuim­mis­ta ta­va­ra­ta­lois­ta, Le Bon Marché. (24 Rue de Sèvres, lä­hin met­ro Sèvres-Ba­by­lo­ne).Tämä ta­va­ra­ta­lo­ra­ken­nus val­mis­tui vuon­na 1869,

Poh­ja­ker­rok­ses­sa on hulp­pea herk­ku­myy­mä­lä, ja sa­man ra­ken­nuk­sen toi­ses­sa ker­rok­ses­sa La Tab­le -kah­vi­la. Siel­lä nau­tim­me il­ta­päi­vän ma­ke­at, jot­ka oli­vat pait­si kau­niit, myös suus­sa­su­la­vat ja huo­mat­ta­van kal­liit. Kak­si kah­via, kak­si suk­laa­lei­vos­ta - ja las­ku ylit­ti rei­lus­ti 30 eu­roa.

No, kyl­lä me hie­man kier­sim­me myös ka­dun toi­sel­la puo­lel­la si­jait­se­vas­sa osas­sa, jos­sa on ken­kiä ja vaat­tei­ta. Kau­nii­ta, kal­lii­ta, mut­ta myös koh­tuu­hin­tai­sia, per­soo­nal­li­sia tuot­tei­ta. Shop­pai­le­maan em­me ryh­ty­neet, sil­lä nyt ei ol­lut sen ai­ka..

Minä ja Le Bon Marchén jumalainen suklaaleivos. Toisen kerroksen kahvilasta voi ihailla alakerran ruokaosaston hyörinää ja valaisinosaston eleganttia tarjontaa. Bongasimme myös Alvar Aallon messinkivalaisimet.

Tämä Le Bon Marchén leivos koostui lähes kokonaan madagaskarilaisesta suklaasta ja maistui yhtä hyvältä kuin näytti. Kalliskin se oli. Etenkin turisti-Pariisi on kallis kaupunki. Lounaan yhteydessä - lohi 17 euroa - nautittu kolajuoma maksoi 6,50 euroa.

 Mus­ée Ro­din - veis­tos­puis­to on hui­kea myös tal­vel­la

Ku­van­veis­tä­jä Au­gus­te Ro­di­nin ni­mik­ko­mu­seo si­jait­see Ho­tel Bi­ro­nis­sa, jos­sa veis­tä­jä viet­ti rai­la­kas­ta elä­mään­sä. Nyt it­se ho­tel­li­ra­ken­nus­ta kor­ja­taan, jo­ten se oli kiin­ni. Re­mon­tin pi­täi­si val­mis­tua syys­kuu­us­sa.

Pää­sim­me kui­ten­kin tu­tus­tu­maan upe­aan veis­tos­puis­toon ja tai­tei­li­jan työp­ro­ses­sia esit­te­le­vään näyt­te­lyyn mu­se­on mo­der­nis­sa osas­sa.

Mus­ée Ro­din: 79 Rue de Va­ren­ne, lä­hin met­ro Va­ren­ne.

Mitä pariisilaisin näkymä. Auguste Rodinin tunnetuimpiin kuuluva veistos Ajattelija. Takana hohtaa Invalidikirkon kupoli.

Suipoiksi leikatut, ikivihreät puut ja lehdettömien puiden tummat oksistot olivat vaikuttava tausta Rodinin veistoksille. Puistossa on rauhoittavaa kävellä. Vierailumme osui kuukauden 1. sunnuntaiksi, jolloin museoihin on vapaa pääsy.

Pe­rin­teet ja hips­te­rit mut­kat­to­mas­ti vie­re­tys­ten

Pal­jon eri­lai­sem­paa ei voi­si koh­da­ta kuin ovat vie­rei­sis­sä ta­lois­sa si­jait­se­vat Au Pied de Fou­et ja Café Cou­tu­me (45 ja 47 Rue Ba­by­lo­ne, met­ro Sèvres-Ba­by­lo­ne).

Kum­pi­kin on la­jis­saan mai­nio.

Lau­an­tai-il­ta­na Au Pied de Fou­et, jos­sa on vain 16 asi­a­kas­paik­kaa, on kir­jai­mel­li­ses­ti tun­nel­mal­taan tii­vis. Jo­kai­nen tuo­li täy­te­tään vä­lit­tö­mäs­ti ei­kä asi­ak­kaan sovi jää­dä lor­vai­le­maan, jos uu­sia asi­ak­kai­ta on tu­los­sa.

"Nuk­ku­maan­ko te olet­te tän­ne tul­leet. Minä tar­vit­sen nyt tä­män pöy­dän," sa­noo tar­joi­li­ja na­pa­kas­ti pa­ris­kun­nal­le, joka ja­kaa pöy­dän kans­sam­me.

Mut­ta ruo­ka: val­loit­ta­vaa ja edul­lis­ta. Nau­tin ma­ri­noi­tua an­jo­vis­ta ja pe­ru­naa, nam! Pää­ruo­ak­si otam­me ker­mas­sa hau­du­tet­tua val­ko­turs­kaa - her­kul­li­nen, yk­sin­ker­tai­nen an­nos. Jäl­ki­ruo­ka on ku­vas­sa...

...ja se on nimeltään diplomaattivanukas. Hyvää oli. Siinä oli mantelia ja vaniljakastiketta.

Au Pied de Fouet on 150 vuotta vanha ravintola, ja kuuluu yhä samalle perheelle. Rue Babylonella sillä on kaksi paikkaa vieretysten: perusravintola ja yhtä pieni hampurilaisravintola. Turisti-Pariisin ulkopuolella kannattaa muistaa, että harva paikka on auki sunnuntaina. Ei tämäkään.

Lautasen alle tuodun voimapaperin sain mukaan siististi rullalle käärittynä. Enää se ei ole siisti, mutta kiva muisto kuitenkin. Kolmen ruokalajin illallinen kahdelle viineineen ja kahveineen maksoi täällä noin 60 euroa.

Vuonna 2011 perustettu Café Coutume on kuuluisa brunssistaan, jonne kannattaa varata pöytä etukäteen. Jopa tarkat pariisilaiset arvostavat paikan kahvia.

Café Coutumen miljöö olisi sisustuslehtikielellä rouhea ja vähän teollinen. Tunnelma on mutkaton. Sunnuntaina paikka tuntui olevan tupaten täynnä aamusta iltaan.

Tämän näköinen Café Coutumen aamiainen maksoi12,50 euroa / henkilö. Herkullista oli.

Pari asi­aa pa­nin mer­kil­le.

En­sin­nä­kin: Pa­rii­si on kal­lis kau­pun­ki. HIn­nat ovat suun­nil­leen Suo­men ta­soa. Al­ko­ho­li on sel­väs­ti edul­li­sem­paa, 50 cl hy­vää vii­niä mak­saa noin 15-18 eu­roa.

Toi­sek­si: Tu­ris­tiy­ti­men ul­ko­puo­lel­la kau­pun­ki elää omaan tyy­liin­sä, ja har­va paik­ka on au­ki py­hä­nä. Näin myös suo­ja­taan per­hey­ri­tyk­siä, sil­lä suur­ten ket­ju­jen on hel­pom­pi ol­la avoin­na 24/7.

Lo­puk­si kii­tän­kin ita­li­a­lais­ta ra­vin­to­la Ge­mi­niä, (Rue Va­ne­au 38). Sen an­si­os­ta saim­me myö­hään per­jan­tai­na hy­vän il­lal­li­sen (kol­me ruo­ka­la­jia vii­nei­neen noin 100 eu­roa kah­del­ta hen­gel­tä) ja sun­nun­tai-il­ta­na mauk­kaat piz­zat. Ge­mi­nin lä­hin met­ro on Va­ne­au.