”Ten­nis on kuin pyö­räl­lä aja­mi­nen: kun sen on ker­ran op­pi­nut, tai­to säi­lyy. Ten­nis ei ole ai­noa har­ras­ta­ma­ni laji, mut­ta se on kul­ke­nut sii­tä saak­ka mu­ka­na, kun 13-vuo­ti­aa­na osal­lis­tuin ys­tä­vie­ni kans­sa al­keis­kurs­sil­le. Sen koom­min en ole kurs­se­ja käy­nyt, jo­ten olen la­jis­sa ai­ka it­se­op­pi­nut. Rys­ty­lyön­ti­ni on vah­va, mut­ta ei var­mas­ti oi­ke­aop­pi­nen. Pe­laan pari ker­taa kuus­sa lä­hi­hal­lil­la, joka on ko­toi­sa paik­ka.

Pe­li­ka­ve­ri­ni Lo­tan kans­sa pal­lot­te­lem­me, tree­naam­me lyön­te­jä ja lo­puk­si pe­laam­me. Pis­tei­tä em­me las­ke, mut­ta mie­het pe­laa­vat ai­na pis­teis­tä. Niin­pä ys­tä­vä­pa­ris­kun­tien kans­sa pe­la­tuis­sa ne­lin­pe­leis­sä ja mie­he­ni kans­sa pe­la­tes­sa­ni ovat pis­teet­kin sel­vil­lä. Mut­ta minä en ole kos­kaan ol­lut niin kil­pai­lu­hen­ki­nen. Kun ikää tu­lee li­sää, lii­kun ni­me­no­maan omak­si hu­vik­se­ni ja päi­vän tun­te­mus­ten mu­kaan. Juok­su­len­kil­lä en enää mit­taa mat­kaa en­kä sy­ket­tä. Käyn myös jum­pis­sa, mut­ta nau­tin ny­kyi­sin ke­hon­huol­to­tun­neis­ta, joo­gas­ta ja body ba­lan­ces­ta.

Mo­ni­puo­li­suus on suo­jan­nut mi­nua louk­kaan­tu­mi­sil­ta.

Koko vii­si­hen­ki­nen per­heem­me pe­laa ten­nis­tä. Eri­tyi­ses­ti lo­mil­la ja mat­koil­la pe­laam­me, sil­lä se on mu­ka­vaa yh­des­sä oloa. Ul­ko­maan­mat­koil­la va­raam­me ai­na ho­tel­lin, jos­sa on ten­nis­kent­tä. On sii­nä jos­kus tun­ke­mis­ta, kun pak­kaam­me mu­kaan myös su­kel­lus­va­rus­teet. Mö­kil­lä en juu­ri ur­hei­le hal­ko­jen hak­kaa­mis­ta enem­pää, mut­ta nyt kun Kas­nä­sin sa­ta­mas­sa on ten­nis­kent­tä, käym­me mie­he­ni kans­sa kaup­pa­reis­suil­la myös pe­laa­mas­sa. Ke­säi­se­nä ul­ko­pe­li­nä ten­nis on­kin par­haim­mil­laan.”

Jaa­na Ki­vi­pel­to-Tulk­ki Teks­ti / Fa­bi­an Björk Kuva

Oma Ai­ka 3/2014