En. Pienellä summalla voisin lotota, kysymys on sentään suuresta maasta ja taloudesta, mutta samalla erittäin ongelmallisesta.
Venäjä kuuluu suurten kehittyvien markkinoiden niin sanottuun BRICryhmään. Venäjän (R) ohella ryhmässä ovat Brasilia (B), Intia(I) ja Kiina (C) – yksikään ei A-luokan pörssimaa. Venäjän suurin pörssi, Moskovan pörssi, on kooltaan vasta 19. maailmassa, jonkin verran Espanjan pörssiä pienempi. Muiden BRIC-maiden pörssit ovat suurempia, sijoilla 6–14 maailman pörssien suuruuslistalla.
Venäjää pidetään kiinnostavana talousalueena. Se on markkinaalueena tavattoman suuri.
Venäjän koulutustaso kehittyvien markkinoiden joukossa on hyvä. Kotimarkkinat ovat suuret, ja kulutus kasvaa. Toisaalta Venäjän talouden pohja on kapea. Raaka-aineet, erityisesti polttoaineet ja kaasu, ovat avainasemassa.
Talouspohjan laajentumisesta puhutaan, mutta todellisuutta se ei vielä ole. Öljyn hinnan muutokset heiluttavat maan taloutta entiseen tapaan. Maan poliittinen johto on kunnianhimoinen. Moskovasta on tarkoitus luoda Lontoon kanssa kilpaileva finanssikeskus. Se ei kuitenkaan synny käskemällä, vaan puitteet pitäisi saada kuntoon: rahalla on paljon haluajia; rahasta ja sen kotipesästä on kova kansainvälinen kilpailu.
Mikä Venäjässä mättää? Suomalainen kaupan suuryritys Kesko toimii ja laajenee Venäjällä. Keskon kokemat riskit ovat samalla kaikkien Venäjällä toimivien ja sinne sijoittavien riskejä.
Kesko kuvaa niitä internet-sivuillaan: ”Venäjän maariskit, kuten korruptio, viranomaistoiminnan ennakoimattomuus ja nopeat muutokset laeissa ja niiden soveltamisessa sekä yllättävät muutokset toimintaympäristössä voivat hidastaa laajentumista ja vaikeuttaa liiketoimintaa.”
Venäjällä on kehittyville maille ominaisesti nopea inflaatio, kuluttajahinnoilla mitattuna viime vuonna 7 prosenttia (Brasilia 6 %, Intia 11 %, Kiina 3 % – euro-alue 1 %). Venäjä näyttäytyy parempana venäläiselle sijoittajalle kuin suomalaiselle: ruplissa Moskovan pörssikurssit pysyivät vuoden 2013 ennallaan, euroissa mitattuna ne laskivat 10 prosenttia.
Kun Viro itsenäistyi ja sai oman pörssin, pyysin sijoitusvinkkejä tallinnalaiselta ystävältäni.
Hän neuvoi: jäitä hattuun. Emme ole tottuneet jakamaan saalista, emme ainakaan tuntemattomien kanssa, varo baltti- ja venäläisjohtoa, todennäköisesti hyväkään tulos ei näy tilinpäätöksessä tai häviää joka tapauksessa ennen yhtiökokousta.
Aloin ymmärtää niiden uutisten taustoja, joissa kerrotaan venäläisyrityksiä johtavista miljardööreistä. Eipä silti, tuskin esimerkiksi valtionyhtiö Fortumissa nähty rahanjako yritysjohdolle olisi ollut tuolloinkaan mahdollista vaikkapa Erkon tai Herlinin firmoissa; naapurin ongelmat on kuitenkin helpompi nähdä kuin omat.
Suomessa on kuitenkin ainakin pääosin jo ohitettu ne hyvän hallinnoinnin kipupisteet, jotka itänaapurissa ovat vielä ankeaa arkea johdon lisäksi esimerkiksi sisäpiirikaupoissa sekä taloustietojen laadussa ja julkistamisessa.
Sijoittajana minua rauhoittaa, jos voin itse seurata markkinoita ja sijoituskohteideni edesottamuksia. Tämän vuoksi suurina etuina pidän tuttua kieltä ja eurovaluuttaa, internetseurattavuutta sekä kauppatavoiltaan koto-EU:n kaltaisia oloja. Koska nämä eivät toteudu venäläisissä osakkeissa, en niitä osta.
Venäjä-rahastojen myyjät sanovat: osta, maan talous on ainutlaatuisessa kasvussa. Tämä ei kuitenkaan ole ostoperuste. Kaikki taloutta seuraavat tietävät Venäjän potentiaalin. Tunnettujen asioiden tietäminen ei auta kaupanteossa. Niiden vaikutus näkyy jo osakkeiden hinnoissa.
Skeptikot sanovat: Venäjän riskit ovat niin suuret, ettei sinne kannata sijoittaa. Tämä ei riitä kieltäytymisperusteeksi: pelko näkyy jo osakkeiden alhaisena arvostustasona. Hintoja ei heiluta se, että tiedetty ja odotettu toteutuu, vaan hintoja heiluttavat yllätykset. Yllätysten etsijälle venäläiset osakkeet soveltuvat, siitä sikiää kirjoituksen alun lottovertaus. Samanlaista vuoristorataa kuin Moskovan pörssi-indeksi muutaman vuoden tarkastelussa saa hakea. Vastaavaa voi löytää Turkista ja Indonesiasta.
Omat hurjastelutarpeeni venäläisellä pörssivuoristoradalla voisin ajatella toteuttavani ostamalla rahasto-osuuden tai sellaisen suomalaisyhtiön osakkeita, jolla on toimintaa Venäjällä (esimerkiksi Nokian Renkaat, Kesko, Stockmann, SRV). Rahastosijoituksen kulut vievät todennäköisesti enemmän kuin lännessä: eksotiikan tarjoaminen ja lisävaiva on yleensä hinnoiteltu palkkioihin hyvin.
Ei-perinteisen pörssimaan kaupankäyntikustannukset ovat myös korkeammat kuin mihin me olemme tottuneet. Koska Venäjällä osakkeiden kurssimuutokset ovat suuria ja pörssi pienehkö, en haluaisi rahastoni keskittyvän yksin siihen. Kuplia syntyy ja puhkeaa, kun suuri kansainvälinen sijoittajajoukko innostuu ja pelästyy samanaikaisesti pienessä pörssissä.
Edes jonkin verran hurjasteluhaluni riskejä hallitakseni tyydyttäisin koko BRIC- tai myös Etelä-Afrikan sisältävälle BRICS-alueelle sijoittavan rahaston kautta. Rahasto voisi vaihtaa painopisteitä Suomesta katsoen eksoottisella sijoittamisalueella tilanteiden vaihtelun mukaan.
Juuri nyt
● Venäjällä on kova poliittinen paine kehittää Moskovasta finanssikeskus. Fasadi on sisältöä kauniimpi. Tahto on kuitenkin pitkällä aikavälillä riskin hallintaa edistävä tekijä.
● Venäläisten osakkeiden kurssiheilahtelu on erittäin voimakasta. Väärään aikaan ostamista voi joutua katumaan pitkään. Toisaalta jos uskaltautuu mukaan kurssien pohjavaiheessa, palkintokin voi olla hyvä.
● Moskovan pörssi on laskenut alkuvuonna voimakkaasti. Jos trendi jatkuu, noususuhdanne tuo onnenetsijöitä myös sinne, jolloin nousu voi olla jyrkkää. Tämä spekulaatio ei kylläkään ohjaa minun varojani Moskovaan, halukkaamman pelurin kylläkin.
● Venäjän markkinat ovat vielä kehittymättömät. Voimakkaiden kurssivaihteluiden lisäksi kaupankäyntikustannukset ovat korkeat, Venäjä-riskejä pääsee maistelemaan myös esimerkiksi suomalaisten Venäjää rakentavien rakennusliikkeiden tai siellä tavaraa myyvien yritysten välityksellä, ellei täysimääräinen lottoaminen kiinnosta.
● Stockmannin osakkeen omistaminen on minun valintani Venäjän mahdollisuuksien maisteluun – viime aikoina tosin senkin kurssilasku on muistuttanut riskin olemassaolosta.
Jarmo Leppiniemi
KIRJOITTAJA ON KAUPPATIETEIDEN TOHTORI JA PROFESSORI AALTO-YLIOPISTOSSA. HÄN TOIMI PITKÄÄN OSAKESÄÄSTÄJIEN KESKUSLIITON PUHEENJOHTAJANA JA ON NYKYÄÄN SEN KUNNIAPUHEENJOHTAJA.
Oma Aika 3/2014
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.