Ar­vi­oi­daan, et­tä noin kak­si mil­joo­naa suo­ma­lais­ta käyt­tää Fa­ce­boo­kia. In­nok­kaim­min ovat hil­jat­tain men­neet mu­kaan kes­ki-ikäi­set nai­set. Myös se­ni­o­rei­den osuus kas­vaa koko ajan. Toi­saal­ta on an­ka­ria vas­tus­ta­jia: pe­ri­aat­teen ih­mi­siä ja epäi­li­jöi­tä. Oma lu­kun­sa ovat so­si­aa­li­sen me­di­an jo hy­län­neet, jot­ka

il­moit­ta­vat, et­tä kek­si­vät ajan­käy­töl­leen jat­kos­sa pa­rem­pia koh­tei­ta.

”Uu­sil­le käyt­tä­jä­ryh­mil­le so­si­aa­li­nen me­dia avaa kieh­to­van maa­il­man, joka on täyn­nä vuo­ro­vai­ku­tus­ta ja joka voi tor­jua jopa yk­si­näi­syyt­tä”, sa­noo so­si­aa­li­sen me­di­an kou­lut­ta­ja Kris­tii­na Pääk­kö­nen.

Siel­lä ovat kau­ka­na asu­vat su­ku­lai­set ja ys­tä­vät, van­hat kou­lu­ka­ve­rit, en­ti­set ja ny­kyi­set kol­le­gat, eri­lai­set har­ras­ta­jat ja niin edel­leen. Kun van­huk­sil­le kan­sa­lai­so­pis­tois­sa ai­em­min ope­tet­tiin verk­ko­pan­kin käyt­töä, nä­kee kurs­si­oh­jel­mis­sa nyt Fa­ce­book-op­pi­tun­te­ja.

UU­SIA SUH­TEI­TA, HYÖ­TYÄ TYÖ­HÖN

Usein väi­te­tään, et­tä vir­tu­aa­li­suus on uh­ka elä­vil­le koh­taa­mi­sil­le. To­del­li­suu­des­sa mo­net vir­tu­aa­li­tu­tut ta­paa­vat myös elä­väs­sä elä­mäs­sä, ja uu­sia ys­tä­vyyk­si­ä­kin syn­tyy.

”Jos ha­lu­aa saa­da yh­tey­den vaik­ka­pa si­nis­ten pul­lo­jen ke­rää­jiin, mil­lään muul­la vä­li­neel­lä se ei ta­pah­tui­si yh­tä te­hok­kaas­ti ja hel­pos­ti”, Pääk­kö­nen heh­kut­taa.

Fa­ce­boo­kil­le tyy­pil­li­siä ovat sul­je­tut ryh­mät, joi­den jä­se­niä voi yh­dis­tää pait­si har­ras­tus, myös aa­te, su­ku­lai­suus, mu­siik­ki­ma­ku tai työ­ka­ve­ruus. Ryh­män voi pe­rus­taa kuka ta­han­sa. Yh­tei­söl­li­siä ryh­miä on toki muu­al­la­kin in­ter­ne­tis­sä.

Pääk­kö­nen ko­ros­taa so­si­aa­li­sen me­di­an mer­ki­tys­tä myös am­ma­til­li­ses­sa ke­hit­ty­mi­ses­sä.

”Mo­nel­le 50−60-vuo­ti­aal­le so­si­aa­li­sen me­di­an omak­su­mi­nen voi ol­la työ­u­ran kan­nal­ta to­del­la ar­vo­kas­ta, jopa ai­kaan­sa seu­raa­van per­soo­nal­li­suus­ku­van luo­ja­na.”

KÄYT­TÄY­DY FIK­SUS­TI

So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa toi­mi­mi­nen kuu­luu mo­nen työn­ku­vaan. Vaa­tii hie­man tai­toa, jot­ta pys­tyy ha­lu­tes­saan erot­ta­maan työ­mi­nän­sä ja yk­si­tyi­sen mi­nän­sä so­si­aa­li­sen me­di­an ku­vi­ois­sa. On toki myös mah­dol­lis­ta, et­tei koe sitä tar­peel­li­sek­si.

Yri­tys­joh­ta­ja saat­taa Fa­ce­boo­kis­sa ker­toa joh­don­mu­kai­ses­ti vain omas­ta va­paa­a­jas­taan. Mark­ki­noin­ti­pääl­lik­kö voi uu­ti­soi­da ai­ka­ja­nal­laan myös edus­ta­man­sa yri­tyk­sen asi­oi­ta.

Joku voi ja­kaa per­soo­nan­sa niin, et­tä toi­mii Fa­ce­boo­kis­sa yk­si­tyis­hen­ki­lö­nä ja vaik­ka­pa Twit­te­ris­sä vah­vas­ti am­mat­ti­kun­tan­sa edus­ta­ja­na. Li­säk­si moni ura­ke­hi­tyk­ses­tään kiin­nos­tu­nut luo pro­fii­lin Lin­ke­dIn-pal­ve­luun, jon­ka kaut­ta syn­tyy työ­kon­tak­te­ja.

Ny­kyi­sin työ­pai­koil­la har­voin kiel­le­tään so­si­aa­li­sen me­di­an käyt­tö. Kos­ka vah­va ver­kos­toi­tu­mi­nen on ajan hen­ki, ak­tii­vi­suus so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa voi ol­la ural­la pi­kem­min­kin etu kuin hait­ta. Edel­lyt­tä­en, et­tä käyt­täy­tyy siel­lä fik­sus­ti.

Mo­net yri­tyk­set ovat laa­ti­neet hen­ki­lös­töl­leen pe­li­sään­nöt, joi­den mu­kai­ses­ti oman väen toi­vo­taan esiin­ty­vän so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Tar­ve on kum­mun­nut epä­tie­toi­suu­des­ta ja joi­den­kin käyt­tä­jien ot­ta­mis­ta har­ha-as­ke­lis­ta, jol­loin työ­an­ta­jan hauk­ku­mi­nen Fa­ce­boo­kis­sa on joh­ta­nut jopa pot­kui­hin.

”Pi­tää muis­taa, et­tä työn­te­ki­jää si­too lo­ja­li­teet­ti­vel­vol­li­suus työ­nan­ta­jaa koh­taan. Voi kui­ten­kin ol­la oi­keu­tet­tua tuo­da työ­pai­kan epä­koh­ta jul­ki­seen kä­sit­te­lyyn, jos sii­hen ei ole saa­tu pa­ran­nus­ta si­säi­sin kei­noin, ja eten­kin jos epä­koh­ta on mer­kit­tä­vä”, sa­noo vies­tin­tä­oi­keu­den ma. pro­fes­so­ri Päi­vi Tii­lik­ka.

Te­koa ar­vi­oi­daan muun mu­as­sa to­den­pe­räi­syy­den, kie­len­käy­tön ja tar­koi­tus­pe­rien va­los­sa.

KIU­SAL­LI­SET POS­TAUK­SET

So­si­aa­li­sen me­di­an va­paa jul­kai­su­po­li­tiik­ka hä­mär­tää ta­jua sii­tä, mikä on so­pi­vaa ja mikä ei. Jul­ki­nen bai­laus­ku­va edel­li­sel­tä il­lal­ta ei eh­kä ole mu­ka­va yl­lä­tys kai­kil­le osal­li­sil­le Fa­ce­boo­kis­sa.

”Pe­ri­aat­tees­sa­han tuol­lai­sen ku­van voi jul­kais­ta il­man ka­ve­rei­den suos­tu­mus­ta ja mer­ki­tä ni­met sii­hen edel­lyt­tä­en, et­tä se ei louk­kaa yk­si­tyi­se­lä­mää tai kun­ni­aa”, Tii­lik­ka to­te­aa. Hän ke­hot­taa kui­ten­kin käyt­tä­mään har­kin­taa sekä pal­ve­lun ase­tuk­sia ku­vien nä­ky­mi­sen ra­joit­ta­mi­sek­si.

”Kun­ni­an­louk­kaus on sitä myös so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa”, Tii­lik­ka ko­ros­taa.Jos­kus voi­daan jou­tua oi­keu­den­käyn­tei­hin.

”Se on vii­mei­nen kei­no, ras­kas ja mo­nes­ti pit­kä pro­ses­si. Jos joku ha­lu­aa lou­ka­ta, hän voi pro­ses­sin ai­ka­na jul­kais­ta tie­toa ja ku­via yhä use­am­mil­la si­vus­toil­la. Vaik­ka teko oli­si lain­vas­tai­nen, tie­to­jen pois­ta­mi­nen voi osoit­tau­tua han­ka­lak­si, jos ne si­jait­se­vat ul­ko­mai­sel­la pal­ve­li­mel­la”, Tii­lik­ka ker­too.

MAI­NON­TA JA FA­CE­BOOK

Fa­ce­boo­kin suo­sio mai­nos­ka­na­va­na kas­vaa, ja Fa­ce­book ke­rää tie­to­ja käyt­tä­jäs­tä mai­nos­ta­jia var­ten.

”Kaik­kea ne­tis­sä liik­ku­mis­ta pro­fi­loi­daan jol­la­kin ta­val­la, sil­lä il­mais­pal­ve­lut elä­vät mai­nok­sis­ta. Fa­ce­book va­lit­see käyt­tä­jäl­le näy­tet­tä­viä mai­nok­sia tyk­käys­ten, kir­joi­tus­ten ja link­kien nap­sau­tus­ten pe­rus­teel­la. Voi aja­tel­la myös niin, et­tä koh­dis­te­tut mai­nok­set ovat käyt­tä­jän etu, niis­sä­hän voi ol­la jo­ta­kin kiin­nos­ta­vaa­kin”, sa­noo IT-asi­an­tun­ti­ja Pet­te­ri Jär­vi­nen.

”Sitä pait­si kaup­po­jen bo­nus­kort­tien käy­tös­tä voi­daan teh­dä yh­tä tark­ko­ja ana­lyy­se­ja kuin Fa­ce­book-kir­joi­tuk­sis­tam­me. Meis­tä ja ku­lu­tus­tot­tu­muk­sis­tam­me on ke­rät­ty val­ta­vat mää­rät tie­toa il­man Fa­ce­boo­ki­a­kin”, Jär­vi­nen huo­maut­taa.

Tiet­ty yk­si­tyi­syy­den var­je­lu so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa on vii­saut­ta. Yli­re­a­goin­tia on kui­ten­kin syy­tä vält­tää, kos­ka me­dia on yti­mel­tään avoin ja yh­tei­söl­li­nen.

TÄR­KE­ÄT YK­SI­TYI­SA­SE­TUK­SET

Vies­tit le­vi­ä­vät sitä laa­jem­mal­le, mitä avoi­mem­mat yk­si­tyi­sa­se­tuk­set ovat. Fa­ce­boo­kis­sa yk­si­tyi­sa­se­tuk­siin kan­nat­taa pe­reh­tyä tar­kas­ti. Ka­ve­ri­ryh­mien avul­la voi ja­kaa joi­ta­kin asi­oi­ta kai­kil­le, joi­ta­kin vain tie­tyl­le po­ru­kal­le. Suo­sit­tua on ra­ja­ta ka­ve­rien ka­ve­rit pois toi­mien­sa nä­ke­mi­ses­tä.

”Yh­tään oh­jel­maa ei kan­na­ta hy­väk­syä, el­lei ole var­ma, mitä se Fa­ce­boo­kis­sa te­kee. Siel­lä voi liik­kua käyt­tä­jien toi­sil­leen tie­tä­mät­tään suo­sit­te­le­mia so­vel­luk­sia, jot­ka ovat hait­ta­oh­jel­mia.

Tä­män vuok­si so­vel­luk­sia kos­ke­vat ase­tuk­set kan­nat­taa sää­tää mah­dol­li­sim­man tiu­koik­si”, Jär­vi­nen neu­voo.

Eri­tyis­tä har­kin­taa Jär­vi­nen ke­hot­taa käyt­tä­mään kil­pai­lu­jen suh­teen, tu­li­pa nii­tä vas­taan Fa­ce­boo­kis­sa tai muu­al­la ne­tis­sä.

”Ei pidä kos­kaan an­taa pank­ki­ti­lin nu­me­roa tai hen­ki­lö­tun­nus­ta. Myös osoi­te- ja pu­he­lin­nu­me­ro­tie­to­jen kans­sa kan­nat­taa ol­la va­ro­vai­nen.”

SIRK­KA JÄR­VEN­PÄÄ TEKS­TI / 123RF KU­VI­TUS

Oma Ai­ka 3/2013