Läh­det puo­li­so­si kans­sa huo­ne­ka­lu­myy­mä­lään os­ta­maan uu­sia soh­va­tyy­ny­jä. Mat­kal­la aje­taan puu­tar­ha­myy­mä­län ohi, jos­ta vai­mo­si saa kim­mok­keen pi­ha­kas­vien hank­ki­mi­seen. Eh­kä kä­väis­täi­siin sa­mal­la myös rau­ta­kau­pas­sa, kun ”ker­ran täl­lä suun­nal­la ol­laan”.

Si­nua al­kaa är­syt­tää. ”Ei­kö voi­tai­si hoi­taa edes yk­si asia kun­nol­la lop­puun”.  Vai­mon mie­les­tä on kä­sit­tä­mä­tön­tä, et­tei asi­oi­ta voi hoi­taa jous­ta­vas­ti, sitä mu­kaa kun eteen tu­le­vat.

”Rii­ta­han sii­tä saat­taa syn­tyä ja ko­tiin tul­laan pa­him­mil­laan tyh­jin kä­sin. Kyse on kui­ten­kin vain kah­des­ta eri­lai­ses­ta tem­pe­ra­men­tis­ta”, sa­noo suo­ma­lai­sen tem­pe­ra­ment­ti­tut­ki­muk­sen ura­nuur­ta­ja, psy­ko­lo­gi­an pro­fes­so­ri Lii­sa Kel­ti­kan­gas-Jär­vi­nen.

Esi­mer­kin mie­hel­lä on tar­ve ede­tä suun­ni­tel­lus­ti ja pi­tää elä­mä jär­jes­tyk­ses­sä. Vai­mol­la ei ole tar­vet­ta en­nak­ko­suun­ni­tel­miin ja hän re­a­goi luon­nos­taan no­pe­as­ti är­syk­kei­siin.

Tem­pe­ra­ment­ti on syn­nyn­näi­nen tapa re­a­goi­da asi­oi­hin. Kel­ti­kan­gas-Jär­vi­nen ko­ros­taa, et­tä kaik­ki tem­pe­ra­ment­ti­piir­teet ovat neut­raa­le­ja; toi­nen piir­re ei ole tois­ta pa­rem­pi. Yh­teis­kun­nas­sa eri­lai­set tem­pe­ra­men­tit ovat rik­kaus ja kaik­kia tar­vi­taan.

Tie­dos­ta kuin­ka toi­mit

Tem­pe­ra­men­tis­ta joh­tu­via on­gel­mia voi vä­hen­tää, kun ym­mär­tää, et­tä kai­kil­la on syn­nyn­näi­nen tem­pe­ra­ment­tin­sa, joka saa mei­dät re­a­goi­maan tie­tyl­lä ta­val­la.

Kuin­ka sit­ten tun­nis­taa oman tem­pe­ra­ment­tin­sa?

”En­sin voi poh­tia, kuin­ka suh­tau­tuu uu­siin yl­lät­tä­viin ti­lan­tei­siin. Mitä tun­tei­ta se he­rät­tää? In­nos­tuu­ko vai sal­pau­tuu­ko? Jot­kut ei­vät kes­tä mo­no­too­ni­suut­ta lain­kaan ja kek­si­vät jän­ni­tys­tä, jos sitä ei muu­ten ole tar­jol­la. Toi­set ei­vät sie­dä suun­ni­tel­man muu­tok­sia.”

Myös kyn­nys re­a­goi­da asi­oi­hin tun­teel­la ja tai­pu­mus dra­maat­ti­suu­teen ovat tem­pe­ra­men­tin piir­tei­tä. En­tä ovat­ko asi­at si­nul­le useim­mi­ten po­si­tii­vi­sia vai ne­ga­tii­vi­sia?

”Li­säk­si ylei­nen ak­tii­vi­suus ja mo­to­ri­nen tapa toi­mia ovat yk­si­löl­li­siä. Toi­nen pau­kut­te­lee kan­ta­päi­tään kul­kies­saan, ko­lis­te­lee ja lii­keh­tii jat­ku­vas­ti, kun taas toi­nen liik­kuu rau­hal­li­ses­ti ja eleh­tii vä­hän.”

En­tä kuin­ka tär­ke­ää mui­den seu­ra on si­nul­le? Pal­kit­see­ko tois­ten ih­mis­ten kans­sa ole­mi­nen jo it­ses­sään vai viih­dyt­kö mie­luum­min yk­sin?

”So­si­aa­li­suus tar­koit­taa omi­nai­suut­ta, jota voi kut­sua seu­ral­li­suu­dek­si. Ih­mi­nen ha­keu­tuu mui­den seu­raan ja ar­vos­taa ko­vin muil­ta saa­tua kii­tos­ta ja tun­nus­tus­ta.”

Vaik­ka meil­lä on syn­nyn­näi­set ta­pam­me toi­mia, em­me saa ol­la tem­pe­ra­ment­tim­me or­jia. Tem­pe­ra­ment­ti ei saa mää­rä­tä kuin­ka toi­mim­me.

”Pe­ru­sa­sia on, et­tä täy­tyy käyt­täy­tyä kun­nol­la, tem­pe­ra­men­tis­ta riip­pu­mat­ta. Se, et­tä jol­le­kin toi­min­ta­ta­val­le an­ne­taan nimi, ei va­pau­ta hy­väs­tä käy­tök­ses­tä.”

Sama ti­lan­ne – toi­sel­le stres­si, toi­sel­le ilo

Tem­pe­ra­ment­ti tu­lee hy­vin nä­ky­väk­si eten­kin vai­keis­sa, ää­rim­mäi­sis­sä ti­lan­teis­sa. Sil­loin opit, ta­vat ja käyt­täy­ty­mis­mal­lit jää­vät taka-alal­le ja syn­nyn­näi­set tai­pu­muk­set saa­vat ti­laa.

”Ih­mi­nen voi vaik­ka­pa suut­tu­es­saan muut­tua ai­van toi­sek­si ih­mi­sek­si, joka sät­tii ja hauk­kuu. Rau­hal­li­ses­sa mie­len­ti­las­sa hän voi tuo­mi­ta sel­lai­sen käy­tök­sen.”

Kos­ka stres­si on poik­keus­ti­la, se tuo tem­pe­ra­men­tin esiin. Tem­pe­ra­ment­ti myös vai­kut­taa sii­hen, kuin­ka stres­siin re­a­goim­me.

Jous­ta­kaa, jos et­te ha­lua rii­del­lä

Tem­pe­ra­men­tin vai­ku­tus ko­ros­tuu myös pa­ri­suh­teis­sa ja muis­sa lä­hei­sis­sä ih­mis­suh­teis­sa. Mitä tiu­kem­mat sään­nöt käyt­täy­ty­mi­sel­le ja toi­min­nal­le on, sitä pie­nem­pi on tem­pe­ra­men­tin mer­ki­tys. Työ­e­lä­mäs­sä mer­ki­tys ei täs­tä syys­tä ole niin suu­ri, kos­ka tie­däm­me kuin­ka mei­dän ole­te­taan työ­pai­kal­la toi­mi­van, tem­pe­ra­men­tis­ta riip­pu­mat­ta.

”Per­heis­sä ei ole sa­man­lai­sia sään­tö­jä. On­ko ku­kaan mää­rän­nyt kuin­ka kau­an avi­o­lii­tos­sa saa mur­jot­taa? Ei­vät pa­ris­kun­nat rii­te­le ar­vois­ta, he rii­te­le­vät sii­tä, kuka on ai­na myö­häs­sä.”

Kel­ti­kan­gas-Jär­vi­nen an­taa oh­jeen rau­ha­no­mai­sel­le rin­nak­kai­se­lol­le.

”Se mu­kau­tuu, jol­le se on hel­pom­paa. No­pea odot­taa hi­das­ta, huo­le­ton jär­jes­tyk­sen­pi­tä­jä pyr­kii toi­mi­maan niin, et­tä jär­jes­tyk­sen ra­kas­ta­ja voi elää hä­nen kans­saan, vä­hem­män är­tyi­sä an­taa joi­den­kin är­tyis­ten kom­ment­tien men­nä ohi kor­vien.”