1. "Mie­he­ni nä­kee uh­kia kaik­ki­al­la"

”Huo­les­tu­vai­suu­teen tai­pu­vai­nen mie­he­ni nä­kee uh­ka­ku­via kaik­ki­al­la. Lap­sen syysf­luns­sa voi hy­vin ol­la oi­re jos­tain va­ka­vas­ta tai syys­myrs­kyl­lä ulos läh­te­mi­nen hen­gel­lään leik­ki­mis­tä. Mi­nul­la on tar­ve ko­ros­taa omaa huo­let­to­muut­ta­ni kom­pen­soi­dak­se­ni hä­nen huo­les­tu­nei­suut­taan. En suos­tu nä­ke­mään uh­kia mis­sään vaik­ka syy­tä eh­kä jos­kus oli­si.” Lii­sa, 52

2. "Olen­ko ar­ki­aa­mu­jen hir­viö?"

”Meil­lä on mie­he­ni kans­sa tah­tie­ro. Kun minä sy­kin aa­mui­sin suih­kuun, meik­kaan, vaih­dan kah­des­ti vaat­tei­ta, val­mis­tan aa­mu­pa­lan, nou­kin pyy­kit ja ir­to­su­kat lat­ti­al­ta sa­ha­tes­sa­ni keit­ti­ön ja mak­ka­rin vä­liä, mies on sa­mas­sa ajas­sa avan­nut sil­män­sä ja suun­nit­te­lee suih­kuun me­noa. Hän voi­si vii­pyil­lä lo­put­to­miin kah­via juo­den ja aa­mu­au­rin­koa kat­sel­len. Joka ker­ta kun na­pu­tan jal­kaa etei­ses­sä, et­tä tule jo, koen huo­noa omaa­tun­toa sii­tä, mil­lai­nen ar­ki­aa­mu­jen hir­viö olen.” Mar­ja-Riit­ta, 55

3. "Vai­mo­ni en­na­koi lo­mal­la­kin kai­ken"

”Vai­mol­la­ni on lop­pu­ma­ton tar­ve en­na­koi­da ja suun­ni­tel­la asi­oi­ta etu­kä­teen. En­nen lo­ma­mat­ko­ja hän käyt­tää tun­ti­kau­sia mat­ka­oh­jel­man suun­nit­te­luun ja vel­voit­taa mei­tä mui­ta osal­lis­tu­maan sii­hen. Kai­ken pi­täi­si ol­la tie­dos­sa etu­kä­teen tun­nin tark­kuu­del­la. Minä toi­voi­sin, et­tä lo­mal­la voi­sim­me ot­taa ren­nos­ti ja teh­dä asi­oi­ta sen mu­kaan, mikä hy­väl­tä tun­tuu.” Jaak­ko, 56

4. "Vai­mo­ni sie­tää epä­jär­jes­tys­tä sie­tä­mät­tö­män pit­kään"

”Vai­mo­ni sie­tää epä­jär­jes­tys­tä ja pe­se­mät­tö­miä pyyk­ke­jä sie­tä­mät­tö­män pit­kään. Vain sil­loin täl­löin hän saa sii­vous­vii­ri­äi­sen, jol­loin nur­kat pan­naan ker­ral­la kun­toon. Minä puo­les­ta­ni ha­lu­ai­sin, et­tä koti oli­si jär­jes­tyk­ses­sä ai­na, min­kä vuok­si as­ti­oi­den ja pyyk­kien pesu on siir­ty­nyt mi­nun kon­tol­le­ni. Ko­tim­me on ai­na siis­tim­pi sil­loin, kun hän pa­laa työ­mat­kal­ta kuin hä­nen läh­ties­sä – ja hän jopa myön­tää sen.” Mat­ti, 52

5. "Sain kuul­la ole­va­ni lii­an no­pea"

”Eten­kin nuo­rem­pa­na sain töis­sä kuul­la ole­va­ni hä­täi­nen, lii­an sä­häk­kä –  ja yli­mie­li­nen. Pi­tää har­ki­ta. Ih­met­te­lin, mik­si toi­set ei­vät ym­mär­tä­neet, et­tä mi­nä­hän olin jo miet­ti­nyt ja ana­ly­soi­nut. Olin useim­mi­ten lii­an no­pea muil­le työ­ryh­mien jä­se­nil­le. Van­hem­mi­ten olen op­pi­nut, et­tä hi­taam­mat ei­vät voi no­peu­tua.  Minä sen si­jaan voin hi­das­taa tah­tia, kun vain tie­dos­tan sen. Ta­paan myös ny­ky­ään muis­tut­taa toi­sia huo­maut­ta­maan, jos ete­nen asi­ois­sa hei­dän mie­les­tään lii­an vauh­dik­kaas­ti.” Ma­ria, 53