Yk­si­näi­sis­sä voi ol­la ujo­ja ja ar­ko­ja sekä myös nii­tä, jot­ka yli­kont­rol­loi­vat omaa käyt­täy­ty­mis­tään. Yk­si­näi­syys­tut­ki­jat yrit­tä­vät et­siä ma­ta­lan kyn­nyk­sen kei­no­ja mur­taa yk­si­näi­syy­den ke­hää.

Jos­kus yk­si­näi­syys voi ol­la oma­tah­tois­ta, usein ei. Jo­kai­nen meis­tä on ko­ke­nut jos­sain vai­hees­sa elä­mään­sä yk­si­näi­syyt­tä. Jos­kus se tu­lee yl­lät­tä­en esi­mer­kik­si puo­li­son kuo­le­man kaut­ta.

Yk­si­näi­syy­des­tä voi kär­siä pal­jon. Yk­si­näi­syyt­tä voi sil­ti myös sie­tää, vaik­ka sen ei soi­si koh­dal­leen osu­van. Yk­si­näi­syy­des­tä voi myös naut­tia, jos sen mää­rää voi sään­nös­tel­lä it­se. Yk­si­näi­syy­del­lä on mo­net kas­vot.

Yk­si­näi­syys on lii­kaut­ta­nut suo­ma­lais­ten sy­dä­miä vii­me ai­koi­na myös kau­pal­lis­ten ra­di­oi­den kat­to­jär­jes­tön Ra­di­o­Me­di­an liik­keel­le lait­ta­mas­sa Hil­jai­set-kam­pan­jas­sa. Sen ide­a­na oli et­siä rat­kai­su­ja yk­si­näi­syy­den vä­hen­tä­mi­seen yh­teis­kun­nas­sa. Yh­teyt­tä ot­ti­vat yk­si­näi­set mut­ta myös he, jot­ka ha­lu­si­vat ol­la avu­nan­ta­ji­na.

Ide­oi­den pe­rus­teel­la syn­tyi uu­den­lai­nen ver­tais­tu­kea an­ta­va verk­ko­pal­ve­lu, joka si­vus­tol­laan hil­jai­set.fi luon­neh­tii toi­min­taan­sa näin: ”Hil­jai­set on koh­taa­mis­paik­ka ih­mi­sil­le, jot­ka ha­lu­a­vat lie­vit­tää yk­si­näi­syyt­tä. Joko omaan­sa tai mui­den.”