Artikkeli

Aamusydämellä-toimittaja Hilla Blomberg

Hilla Blomberg on psyykannut itsensä niin, ettei menetä yöuniaan karujen ihmiskohtaloiden vuoksi. ”Jokaisen ohjelman jälkeen takki on tyhjä”

Sun­nun­tai­aa­mu­jen em­paat­ti­nen tv-kas­vo Hil­la Blom­berg jou­tui pa­kos­ta­kin nol­laa­maan pään­sä ke­säl­lä, kun hän jou­tui pol­ven te­ko­ni­vel­leik­kauk­seen ja pit­käl­le sai­raus­lo­mal­le. Se tuli tar­pee­seen, vaik­ka ak­tii­vi­ses­ti liik­ku­maan tot­tu­nut nai­nen ei pääs­syt­kään tree­naa­maan ta­val­li­seen tah­tiin.

”Sa­mal­la tu­li­vat pää ja sy­dän kun­toon. Tar­vit­sen lo­mia, et­tä pää­sen kun­nol­la ir­ti työs­tä. Vaik­ka se on erit­täin an­toi­saa, se on myös erit­täin rank­kaa.”

Hil­la su­kel­taa sy­väl­le jo­kai­sen haas­ta­tel­ta­van­sa ta­ri­naan. Hän pyr­kii muun tii­min kans­sa te­ke­mään kaik­ken­sa, jot­ta roh­ke­as­ti stu­di­oon tu­le­va ih­mi­nen tun­ti­si olon­sa tur­val­li­sek­si ja ko­toi­sak­si.

”Työ vaa­tii va­ka­vaa pa­neu­tu­mis­ta, em­pa­ti­a­ky­kyä, kuun­te­le­mi­sen tai­toa ja sitä, et­tä on oma it­sen­sä. Ei ol­la ke­nen­kään ylä­puo­lel­la tai pääl­le päs­mä­ri­nä pan­na sa­no­ja suu­hun. Kun­ni­oi­tan suu­res­ti sitä, et­tä ih­mi­set avaa­vat it­sen­sä.”

Haas­ta­tel­ta­vik­si va­li­taan yleen­sä hen­ki­löi­tä, joil­la on ker­rot­ta­va­naan sel­viy­ty­mis­ta­ri­na. Mo­nien mo­tii­vi­na on aut­taa mui­ta sa­mo­jen on­gel­mien pa­ris­sa pai­ni­via an­ta­mal­la ko­ke­mus­tie­toa, jota ei saa vi­ral­li­sil­ta ta­hoil­ta.

”Tun­nen te­ke­vä­ni tär­ke­ää työ­tä. Ai­na kun saan oh­jel­man nau­hoi­tet­tua, tak­ki on ihan tyh­jä, mut­ta fii­lis on mah­ta­va. Mo­nes­ti ihas­tun haas­ta­tel­ta­viin. En sil­ti voi al­kaa hei­dän ka­ve­rik­seen, vaik­ka jos­kus mie­tin­kin, mitä heil­le kuu­luu.”

Vai­kein ai­he tä­hän men­nes­sä osui koh­dal­le vii­me ke­vää­nä, kun tut­tu toi­mit­ta­ja Ant­ti O. Ar­po­nen ha­lu­si tul­la pu­hu­maan syö­pä­tais­te­lus­taan, jon­ka hän tie­si jo hä­vin­neen­sä. Vain vii­si päi­vää ku­vaus­ten jäl­keen Ant­ti me­neh­tyi.

”Se oli tosi ras­kas­ta. Yleen­sä olen psyy­kan­nut it­se­ni niin, et­ten mie­ti asi­oi­ta yö­tä myö­ten mie­ti asi­oi­ta. Työ­a­si­at ei­vät saa vai­va­ta, ei­vät­kä ne vai­vaa­kaan, kun te­kee hom­man­sa hy­vin. En ole kui­ten­kaan te­ra­peut­ti. Oli­si vir­he teh­dä it­ses­tään sel­lai­nen.”

Lue Myös