Suo­mes­sa os­te­o­po­roo­sia, luu­ka­toa, sai­ras­taa noin 400 000 ih­mis­tä. Kun mu­kaan las­ke­taan os­te­o­po­roo­sin esi­as­tet­ta, os­te­o­pe­ni­aa, po­te­vat, Suo­mes­sa on noin 800 000 ih­mis­tä, joi­den luut ovat hau­ras­tu­neet.

Os­te­o­po­roo­si on luus­ton yleis­sai­raus, jos­sa luus­ton hei­ken­ty­mi­nen al­tis­taa lui­ta mur­tu­mi­sel­le.

Os­te­o­pe­ni­as­sa, os­te­o­po­roo­sin esi­as­tees­sa, lui­den ti­heys on pie­nen­ty­nyt, mut­ta sai­raus ei ole vie­lä eden­nyt os­te­o­po­roo­siin as­teel­le.

Lui­den hau­ras­tu­mi­nen on joka vuo­si osa­syy­nä noin 35 000–40 000 luun­mur­tu­man. Tyy­pil­li­sin mur­tu­ma on lonk­ka­mur­tu­ma, joka on os­te­o­po­roo­sin va­ka­vin il­men­ty­mä. Ylei­siä ovat myös ni­ka­ma-, ran­ne- ja ol­ka­var­si­mur­tu­mat.

LUU­HUIP­PU KOL­MI­KYMP­PI­SE­NÄ

Luu on elä­vää ku­dos­ta, joka uu­dis­tuu koko ih­mi­sen elä­män ajan: van­haa luu­ta ha­jo­aa ja uut­ta luu­ta tu­lee ti­lal­le.

Las­ten ja nuor­ten luut uu­siu­tu­vat te­hok­kaas­ti. Luun muo­dos­tu­mi­nen on no­pe­am­paa kuin ha­jo­a­mi­nen. Lap­se­na on­kin tär­ke­ää, et­tä luut saa­vat tar­vit­se­man­sa ra­ken­nu­sai­neet mo­ni­puo­li­ses­ta, ter­veel­li­ses­tä ra­vin­nos­ta ja lii­kun­nas­ta.

Luun mää­rä on hui­pus­saan noin 30-vuo­ti­aa­na. Yli 40-vuo­ti­ail­la luu­ku­dok­sen mää­rä al­kaa pie­nen­tyä, kos­ka van­haa luu­ta ha­jo­aa enem­män kuin uut­ta syn­tyy ti­lal­le.

Nai­sil­la luu­ku­dok­sen pie­ne­ne­mi­nen kiih­tyy me­no­paus­sis­sa kuu­kau­tis­ten lop­pu­es­sa. Ikään­ty­es­sä luun hä­vi­ä­mi­nen no­peu­tuu kum­mal­la­kin su­ku­puo­lel­la ja mur­tu­ma-alt­tius kas­vaa.

GEE­NIT JA POH­JOIS­MAI­NEN PE­RIN­TÖ

”Pe­ri­mä se­lit­tää 60–80 pro­sent­tia os­te­o­po­roo­sin syis­tä”, ker­too os­te­o­po­roo­siin pe­reh­ty­nyt yleis­lää­ke­tie­teen eri­kois­lää­kä­ri Mai­ju He­lin.

Os­te­o­po­roo­sia voi kut­sua pait­si gee­nien ai­heut­ta­mak­si, myös skan­di­naa­vi­sek­si sai­rau­dek­si.

He­lin to­te­aa, et­tä os­te­o­po­roo­sia esiin­tyy pal­jon ni­me­no­maan Poh­jois­mais­sa, kos­ka saam­me niu­kas­ti au­rin­gon­va­loa ja sitä kaut­ta lii­an vä­hän D-vi­ta­mii­nia, jota syn­tyy ihos­sa au­rin­gon ult­ra­vi­o­let­ti­sä­tei­lyn vai­ku­tuk­ses­ta.

D-vi­ta­mii­nin riit­tä­vä saan­ti on luus­ton kan­nal­ta tär­ke­ää, kos­ka se aut­taa lui­den lu­juu­del­le elin­tär­ke­än kal­siu­min imey­ty­mi­ses­sä.

Ra­vin­nos­ta D-vi­ta­mii­nia saa Suo­mes­sa par­hai­ten ka­las­ta, sie­nis­tä, ka­nan­mu­nas­ta ja ka­nas­ta.

D-vi­ta­mii­nia li­sä­tään meil­lä nes­te­mäi­siin mai­to­tuot­tei­siin ja ra­vin­to­ras­voi­hin.

Mai­ju He­lin pu­huu mo­ni­puo­li­sen ja ter­veel­li­sen suo­ma­lai­sen pe­rus­ruo­an puo­les­ta. Hän suo­sit­te­lee edel­leen­kin hy­väk­si tie­det­tyä lau­tas­mal­lia, jos­sa lau­ta­sel­la puo­let on vi­han­nek­sia ja juu­rek­sia, nel­jän­nes pro­tei­i­nia ja nel­jän­nes hii­li­hyd­raat­te­ja. Myös mo­ni­vil­ja­tuot­tei­ta kan­nat­taa suo­sia, vält­tää tur­haa ras­vaa ja huo­leh­tia kal­siu­min ja D-vi­ta­mii­nin riit­tä­väs­tä saan­nis­ta.

D-VI­TA­MII­NI­PUU­TOS YLEIS­TÄ

Suo­mes­sa au­rin­gos­ta ja ra­vin­nos­ta saa­ta­va D-vi­ta­mii­ni ei rii­tä tyy­dyt­tä­mään eli­mis­tön D-vi­ta­mii­ni­tar­vet­ta.

Pi­me­ää ai­kaa, jol­loin em­me saa au­rin­gos­ta lain­kaan D-vi­ta­mii­nia, kes­tää noin lo­ka­kuus­ta tou­ko­kuul­le. Ke­säl­lä tan­kat­tu au­rin­gon an­ta­ma luon­non D-vi­ta­mii­ni­va­ras­to lop­puu no­pe­as­ti, 1–2 kuu­kau­des­sa.

Suu­rel­la osal­la suo­ma­lai­sis­ta on lä­hes koko tal­ven D-vi­ta­mii­ni­puu­tos. Ti­lan­net­ta voi kor­ja­ta käyt­tä­mäl­lä D-vi­ta­mii­ni­li­sää.

”Ny­ky­ään suo­si­tel­laan­kin kai­kil­le yli 50-vuo­ti­ail­le vä­hin­tään 20 mik­rog­ram­man D-vi­ta­mii­ni­li­sää”, He­lin sa­noo.

50 mik­rog­ram­man D-vi­ta­mii­ni­li­sän ot­ta­mi­nen­kin on hä­nes­tä ihan tur­val­lis­ta.

”Suo­mes­sa D-vi­ta­mii­ni­ta­sot ovat yleen­sä niin ää­ret­tö­män al­hai­sia, et­tei yli­an­nos­tus­ta hel­pol­la tule”, He­lin sa­noo ja li­sää, et­tei ole lää­kä­riu­ran­sa ai­ka­na ker­taa­kaan tör­män­nyt ih­mi­seen, jon­ka D-vi­ta­mii­ni­ta­so oli­si lii­an kor­kea.

D-vi­ta­mii­ni­ta­son­sa voi sel­vit­tää la­bo­ra­to­ri­os­sa ve­ri­ko­keel­la teh­tä­väl­lä D-vi­ta­mii­ni­tut­ki­muk­sel­la.

”Vi­ral­li­nen, ylei­ses­ti riit­tä­vä D-vi­ta­mii­ni­ta­so on 50 na­no­moo­lia lit­ras­sa. Luus­ton kan­nal­ta se ei ole riit­tä­vä, vaan yli 80 na­no­moo­lia lit­ras­sa on suo­si­tel­ta­va taso”, He­lin to­te­aa.

EST­RO­GEE­NI SUO­JAA LUI­TA

Os­te­o­po­roo­si on vah­vas­ti pe­rin­nöl­lis­tä. Jos äi­dil­lä on os­te­o­po­roo­si, tyt­tä­ren ris­ki sai­ras­tua sii­hen on kas­va­nut.

Vaih­de­vuo­det, jot­ka suo­ma­lai­sil­la nai­sil­la al­ka­vat kes­ki­mää­rin 51-vuo­ti­aa­na, li­sää­vät os­te­o­po­roo­sin ris­kiä, kun luu­ta suo­jaa­van est­ro­gee­nin mää­rä vä­he­nee.

Est­ro­gee­ni­tuo­tan­non lop­pu­mi­nen vaih­de­vuo­sis­sa kiih­dyt­tää luu­mas­san me­ne­tys­tä vä­hin­tään kah­den vuo­den ajak­si. Koko me­no­paus­sin ai­ka­na luu­ku­dok­ses­ta voi hä­vi­tä vuo­sit­tain jopa vii­si pro­sent­tia.

Est­ro­gee­ni-hor­mo­ni­hoi­to vaih­de­vuo­sis­sa pa­ran­taa luun­ti­heyt­tä.

SAAT­KO TAR­PEEK­SI KAL­SIU­MIA?

”Vaih­de­vuo­sis­sa nai­sen on vii­meis­tään tär­keä puut­tua sii­hen, et­tä oma kal­siu­min ja D-vi­ta­mii­nin saan­ti on riit­tä­vää”, ko­ros­taa Mai­ju He­lin.

Kal­siu­min saan­ti­suo­si­tus on 800 mil­lig­ram­maa vuo­ro­kau­des­sa.

Riit­tä­vän mää­rän kal­siu­mia saat esi­mer­kik­si naut­ti­mal­la nel­jä an­nos­ta seu­raa­vis­ta tuot­teis­ta: 2 dl mai­toa, 2 dl jo­gurt­tia, 2 dl mai­to­rah­kaa, 4 dl ra­e­juus­toa, 3–4 vii­pa­let­ta juus­toa, kyp­sää kir­jo­loh­ta 160 g tai 3–4 kyp­sää si­lak­kaa ruo­toi­neen.

Jos ruo­as­ta saa­ta­van kal­siu­min mää­rä ei rii­tä, kan­nat­taa tur­vau­tua kal­sium­tab­let­tei­hin. Yk­si kal­sium­tab­let­ti si­säl­tää yleen­sä 500 mik­rog­ram­maa kal­siu­mia ja usein myös 10–20 mik­rog­ram­maa D-vi­ta­mii­nia, joka aut­taa kal­siu­min imey­ty­mi­ses­sä.

Kan­nat­ta las­kea omas­ta ruo­ka­va­li­os­taan, pal­jon­ko kal­siu­mia saa ruo­as­ta, jot­ta osaa mi­toit­taa li­sä­kal­siu­min tar­peen­sa. Yli­mi­toi­te­tus­ta kal­sium­mää­räs­tä ei ole etua luus­ton kan­nal­ta. Lii­al­li­nen kal­siu­min saan­ti voi sen si­jaan al­tis­taa sy­dän­sai­rauk­sil­le.

KAR­TOI­TA RIS­KI­TE­KI­JÄT

Usein os­te­o­po­roo­si ha­vai­taan vas­ta mur­tu­man tul­tua, kun lää­kä­ri vas­taa­no­tol­la haas­tat­te­lee mur­tu­ma­po­ti­las­ta.

”Os­te­o­po­roo­sia on syy­tä epäil­lä, jos ky­sees­sä on pie­nie­ner­gi­nen mur­tu­ma tai jos mur­tu­ma­po­ti­laal­la on ris­ki­te­ki­jöi­tä, jot­ka al­tis­ta­vat hän­tä lui­den hau­ras­tu­mi­sel­le”, ker­too He­lin.

Pie­nie­ner­gi­sek­si mur­tu­mak­si kut­su­taan mur­tu­maa, joka syn­tyy, kun kaa­tuu sa­mal­ta ta­sol­ta tai pu­to­aa ma­ta­lal­ta.

Vä­häi­nen lii­kun­ta on mer­kit­tä­vä ris­ki­te­ki­jä os­te­o­po­roo­sil­le ku­ten myös lii­an vä­häi­nen kal­siu­min ja D-vi­ta­mii­nin saan­ti.

Ris­kiä li­sää myös tu­pa­koin­ti. Tu­pa­koit­si­jal­la on pie­nem­pi luu­mas­sa kuin tu­pa­koi­mat­to­mal­la. Tu­pa­koin­ti voi myös es­tää vaih­de­vuo­sis­sa käy­te­tyn est­ro­gee­ni­hoi­don luus­toa suo­jaa­van vai­ku­tuk­sen.

Lii­al­li­nen al­ko­ho­lin­käyt­tö on myös ris­ki­te­ki­jä, sil­lä se hi­das­taa luun muo­dos­tu­mis­ta sekä häi­rit­see D-vi­ta­mii­nin ja kal­siu­min ai­neen­vaih­dun­taa. Hu­ma­lai­nen myös kaa­tui­lee hel­pom­min, mikä li­sää mur­tu­mien vaa­raa.

Al­hai­nen pai­no, eli al­le 19:n pai­noin­dek­si, al­tis­taa os­te­o­po­roo­sil­le. Vaik­ka yli­pai­no ei muu­toin ole ter­vey­del­le hy­väk­si, os­te­o­po­roo­sil­ta yli­ki­lot suo­jaa­vat. Luil­la on pai­noa kan­ta­es­saan enem­män työ­tä, mikä vah­vis­taa nii­tä.

Var­hai­nen, en­nen 45 ikä­vuot­ta al­ka­nut me­no­paus­si il­man est­ro­gee­ni­hoi­toa, on os­te­o­po­roo­sin ris­ki­te­ki­jä. Sa­moin se, jos su­ku­kyp­säs­sä iäs­sä ole­val­ta nai­sel­ta kuu­kau­ti­set jää­vät pois esi­mer­kik­si puo­lek­si vuo­dek­si jon­kun muun syyn kuin ras­kau­den ta­kia.

Sai­rauk­sis­ta os­te­o­po­roo­sil­le al­tis­ta­vat li­sä­kil­pi­rau­ha­sen lii­ka­toi­min­ta, ni­vel­reu­ma, lak­too­si-in­to­le­rans­si, hoi­ta­ma­ton ke­li­a­kia ja kaik­ki tu­leh­duk­sel­li­set suo­lis­to­sai­rau­det, ku­ten esi­mer­kik­si haa­vai­nen pak­sun­suo­len tu­leh­dus.

Mie­hil­lä os­te­o­po­roo­sin ris­ki li­sään­tyy etu­rau­has­syö­pä­leik­kauk­sen jäl­kei­sen mies­hor­mo­nia alen­ta­van lää­ke­hoi­don vai­ku­tuk­ses­ta.

Tie­tyt lääk­keet voi­vat li­sä­tä lui­den hau­ras­tu­mis­ta. Näi­hin lääk­kei­siin lu­keu­tuu yli kol­me kuu­kaut­ta kes­tä­vä, suun kaut­ta käy­tet­tä­vä glu­ko­kor­ti­koi­di, eli kor­ti­so­ni­hoi­to. Kor­ti­so­nia käy­te­tään esi­mer­kik­si reu­man hoi­toon. Os­te­o­po­roo­sil­le myös al­tis­ta­vat epi­lep­si­a­lääk­keis­tä fe­ny­toi­i­ni ja kar­ba­mat­se­pii­ni, kil­pi­rau­has­syö­vän jäl­ki­hoi­toon käy­tet­ty suu­ri­an­nok­si­nen ty­rok­sii­ni, rin­ta­syö­vän hoi­toon käy­tet­ty aro­mi­taa­sin es­tä­jä sekä pit­kä­ai­kai­nen he­pa­rii­ni­lää­ki­tys, jol­la es­te­tään ve­ren hyy­ty­mis­tä.

OLET­KO LY­HY­EM­PI KUIN NUO­RE­NA?

Mai­ju He­lin neu­voo, et­tä ris­ki­ris­ki­te­ki­jöi­tä kar­toit­ta­es­saan kan­nat­taa kiin­nit­tää huo­mi­o­ta myös sii­hen, on­ko pi­tuus ly­hen­ty­nyt. Se on asia, jon­ka voi konk­reet­ti­ses­ti ha­vai­ta ja jopa mi­ta­ta mit­ta­nau­hal­la.

Jos­kus asi­aan ha­vah­tuu ko­keil­les­saan kau­an kaa­pis­sa roik­ku­nei­ta hou­su­ja, joi­den lah­keet yl­lä­tyk­sek­si laa­haa­vat­kin maa­ta.

Jos pi­tuu­des­ta on ka­don­nut yli nel­jä sent­tiä, os­te­o­po­roo­sia Ai­ka­on vah­va syy epäil­lä. Se kie­lii, et­tä sel­kä­ni­ka­mia on pai­nu­nut ka­saan, kos­ka ni­ka­mien alu­eel­le on jo al­ka­nut ke­hit­tyä os­te­o­po­roo­sia.

Os­te­o­po­roo­si ai­heut­taa har­voin ki­pu­ja. Ki­pu­ja voi to­sin tul­la sel­kä­ran­gan ni­ve­lien ka­saan pai­nu­mi­ses­ta. Mai­ju He­lin sa­noo­kin, et­tä me­no­paus­sin ohit­ta­neil­ta nai­sil­ta sel­kä­ran­gan alu­eel­la ole­vaa pit­kit­ty­nyt­tä ki­pua ei pi­täi­si jät­tää tut­ki­mat­ta.

DI­AG­NOO­SI LUUN­TI­HEYS­MIT­TAUK­SEL­LA

”Jos epäi­lee os­te­o­po­roo­sia, asi­an sel­vit­te­ly kan­nat­taa aloit­taa heti”, Mai­ju He­lin sa­noo.

Lää­kä­ris­sä kar­toi­te­taan ris­ki­te­ki­jät. Jos ris­ki­te­ki­jöi­tä on riit­tä­väs­ti, jat­ke­taan ve­ri­ko­keil­la ja luun­ti­heys­mit­tauk­sel­la.

Luun­ti­heys­mit­tauk­ses­sa käy­te­tyin me­ne­tel­mä on Dexa, kak­sie­ner­gi­ai­nen rönt­ge­nab­sorp­ti­o­met­ria. Luun ti­heys mi­ta­taan rei­si­luun ylä­o­sas­ta ja lan­ne­ran­gas­ta. Tut­ki­mus­tu­los­ta ver­ra­taan 20−40-vuo­ti­ai­den huip­pu­ti­hey­den kes­ki­ar­voon sekä iän­mu­kai­seen vii­te­ar­voon.

Os­te­o­po­roo­sin lää­ki­tyk­ses­sä käy­te­tään joko luu­ta ha­jot­ta­vien so­lu­jen toi­min­taa es­tä­vää lää­ket­tä tai lää­ket­tä, joka sti­mu­loi uu­dis­luun muo­dos­tu­mis­ta tai mo­lem­pia lääk­kei­tä yh­tä ai­kaa. Lää­ki­tyk­sen pi­tuus ar­vi­oi­daan joka po­ti­laan koh­dal­la yk­si­löl­li­ses­ti. Bis­fos­fo­naat­te­ja suo­si­tel­laan käy­tet­tä­väk­si kor­kein­taan vii­si vuot­ta. Te­ri­pa­ra­ti­dia, kaup­pa­ni­mel­tään Fors­teo, käy­te­tään kah­den vuo­den ajan.

Lää­ke­hoi­dol­la luun ti­heys voi­daan saa­da os­te­o­pe­ni­an alu­eel­ta nor­maa­li­a­lu­eel­le tai os­te­o­po­roo­sis­ta esi­as­te os­te­o­pe­ni­an ta­sol­le.

Läh­teet: Mai­to ja ter­veys ry:n mai­toa kai­ken ikää- kam­pan­ja, Suo­men os­te­o­po­roo­si­liit­to ry:n as­ko-han­ke luus­to ja os­te­o­po­roo­si, duo­de­cim.fi/ter­veys­port­ti, os­te­o­po­roo­si­liit­to.fi, ter­veys­kir­jas­to.fi