Es­ko Val­ta­o­ja, 63, on kan­sain­vä­li­ses­ti mer­kit­tä­vä tie­teen­te­ki­jä, mut­ta myös suu­rel­le ylei­söl­le tut­tu tie­teen kan­san­ta­juis­ta­ja. Va­paal­la Val­ta­o­ja kir­joit­taa tie­to­kir­jo­ja maa­il­man­kaik­keu­den ja ih­mi­syy­den suu­ris­ta ky­sy­myk­sis­tä. Hän muis­taa kil­pai­le­van­sa ”kal­jan­juon­nin, to­si­tee­veen ja ur­hei­lun” kans­sa ja kir­joit­taa viih­dyt­tä­väl­lä ot­teel­la. Kir­jois­taan hän on saa­nut muun mu­as­sa Tie­to-Fin­lan­dia-pal­kin­non.

Val­ta­o­ja on myös suo­sit­tu pu­hu­ja, joka vas­taa­not­ti ke­vääl­lä Vuo­den pu­hu­ja 2014 -pal­kin­non. Se on ai­ka­moi­nen saa­vu­tus mie­hel­tä, joka pel­kää esiin­ty­mis­tä niin et­tä pyör­ryt­tää.

”En minä suun­ni­tel­lut, et­tä mi­nus­ta tu­lee täl­lai­nen saar­na­mies ja vart­ti­julk­ku. Tai jos sen muo­toi­lee po­si­tii­vi­ses­ti, niin sil­lan­ra­ken­ta­ja.”

"Maa­il­ma ei ole me­nos­sa ves­san­py­tys­tä alas"

Po­si­tii­vi­ses­ti sen voi muo­toil­la, sil­lä saar­na­mies Val­ta­o­jan yk­si pää­vies­teis­tä on, et­tä ih­mis­kun­nan tu­le­vai­suus on va­loi­sa, vaik­ka muu­ta meil­le väi­te­tään.

”Maa­il­ma ei ole me­nos­sa ves­san­py­tys­tä alas seu­raa­van sa­dan vuo­den ai­ka­na. Päin­vas­toin, to­del­li­nen on­gel­mam­me tu­le­vai­suu­des­sa on se, kuin­ka käy­täm­me tie­teen ja ta­lou­den mah­dol­lis­ta­man yhä kas­va­van vau­rau­den ja va­paa-ajan osa­ten elää ih­mi­sik­si”, Val­ta­o­ja sa­noo si­tee­ra­ten eko­no­mis­ti John Ma­y­nard Key­ne­siä.

Val­ta­o­jaa jurp­pii se, et­tä kaik­ki ide­o­lo­gi­at ote­taan mu­kaan pää­tök­sen­te­koon, mut­ta kaik­kea puo­lu­ee­ton­ta tie­toa ei tar­vit­se ot­taa. Sii­hen liit­tyy myös Es­ko Val­ta­o­jan pää­tös ol­la ää­nes­tä­mät­tä. Hän ei ole ää­nes­tä­nyt kos­kaan.