Ujel­lus­ta, pau­ket­ta, pöl­ly­ä­vää mus­taa lun­ta ja ver­ta: vie­ree­ni juok­su­hau­taan mät­käh­tää haa­voit­tu­nut so­ti­las.

He­rään hies­tä mär­kä­nä ja sy­dän ha­ka­ten omaan huu­too­ni. Olen taas väis­tel­lyt puo­li yö­tä am­muk­sia tal­vi­so­das­sa. Tä­män unen olen näh­nyt en­nen­kin.

”Unet ovat vies­te­jä it­sel­lem­me, ei­kä ole sat­tu­maa, mil­lais­ta fil­miä mi­nä­kin yö­nä kat­se­lem­me”, sa­noo psy­ko­te­ra­peut­ti, tie­to­kir­jai­li­ja ja uni­oh­jaa­ja An­ne Lind­holm-Kär­ki.

Unen si­säl­töön vai­kut­taa kaik­ki päi­väl­lä ko­et­tu, näh­ty ja aja­tel­tu. Var­sin­kin sil­lä on mer­ki­tys­tä, mil­lä mie­lel­lä il­lal­la käym­me le­vol­le.

”Jos elää koko päi­vän kes­kel­lä kaa­os­ta ja me­nee pää pyö­räl­lä nuk­ku­maan, unet tus­kin ovat ko­vin sees­tei­siä. Mie­li kan­nat­tai­si rau­hoit­taa ja pääs­sä pyö­ri­vät kes­ke­ne­räi­set aja­tuk­set vaik­ka kir­ja­ta, jot­ta ne ei­vät pe­lot­te­li­si yöl­lä pai­na­jai­si­na”, Lind­holm-Kär­ki vink­kaa.

Päi­vän puu­hien ja päh­käi­ly­jen li­säk­si uneen vai­kut­taa koko elet­ty elä­mäm­me, mitä olem­me ol­leet, mitä olem­me nyt ja mitä koh­ti olem­me kul­ke­mas­sa.

Jopa kult­tuu­ri vai­kut­taa: in­ti­a­lai­nen tus­kin nä­kee un­ta lu­mes­ta, ei­vät­kä kaik­ki suo­ma­lai­set­kaan unek­si tal­vi­so­das­ta. Eva­kon tyt­tä­re­nä ja tu­hat ta­ri­naa so­das­ta kuul­lee­na minä hei­lun uni­maa­il­mas­sa­ni rin­ta­mal­la ase kou­ras­sa heti, kun val­ve-elä­mäs­sä­ni stres­saan­nun.

Eh­kä tois­tu­va uni ker­too mi­nul­le myös jo­tain sy­vem­pää, mut­ta en tie­dä, mi­ten pää­sen sii­hen kä­sik­si.

Mene uni­sym­bo­lin taak­se

”Unia tut­kit­ta­es­sa on tär­ke­ää aluk­si miet­tiä, mikä tun­ne­ti­la unes­sa ja heti he­rät­tyä on”, Lind­holm-Kär­ki opas­taa.

Kos­ka pon­kai­sen so­tau­nes­ta­ni pys­tyyn hi­ki­se­nä ja ah­dis­tu­nee­na, on ai­ka sel­vää, et­tä ali­ta­jun­ta­ni pyö­rit­te­lee jo­tain pe­lot­ta­vaa. Käyn­kö ken­ties val­ve-elä­mäs­sä so­taa jo­tain ih­mis­tä tai asi­aa vas­taan? Vai so­din­ko it­se­ni kans­sa? En­kö us­kal­la teh­dä pää­tös­tä, joka ah­dis­taa?

Uni pu­huu sym­bo­li­kiel­tä, joka on kai­kil­la oman­lai­sen­sa. Lind­holm-Kär­ki ei us­ko yleis­maa­il­mal­li­siin uni­sym­bo­lei­hin tai sym­bo­liik­kaa lis­taa­viin uni­kir­joi­hin. Sota ah­dis­taa mo­nia, mut­ta kaik­ki sym­bo­lit ei­vät ole yh­tä yk­si­se­lit­tei­siä.

”Koi­ra sym­bo­loi unes­sa ihan eri asi­aa eläi­nys­tä­väl­le ja ih­mi­sel­le, jota koi­ra on jos­kus pur­rut. Jo­kai­sen oli­si­kin luo­ta­va oma sym­bo­li­kir­jan­sa, mitä mi­kin asia mer­kit­see juu­ri mi­nul­le. Val­miit opuk­set ovat yk­sin­ker­tais­tet­tu­ja oi­ko­tei­tä, jot­ka an­ta­vat asi­al­le ul­koi­sen se­li­tyk­sen. Uni­työs­ken­te­lys­sä tär­kein­tä on op­pia et­si­mään vas­tauk­set it­sel­tään,” Lind­holm-Kär­ki tii­vis­tää.

Pelk­kä sym­bo­lin tun­nis­ta­mi­nen ei to­sin vie­lä au­ta, vaan on pääs­tä­vä sym­bo­lin taak­se. Esi­mer­kik­si unes­sa näh­ty kiuk­kui nen kau­pan kas­sa ei ole yk­si yh­teen lä­hi­kau­pan tu­tun kas­sam­me kans­sa, vaan sym­bo­li jos­tain toi­ses­ta, meil­le mer­ki­tyk­sel­li­ses­tä ih­mi­ses­tä.

”Kun sym­bo­lia al­kaa tut­kia, voi­kin huo­ma­ta, et­tä kas­sa muis­tut­ti vaik­ka­pa ala-as­teen an­ka­raa opet­ta­jaa, jon­ka sa­nat ovat jää­neet pai­na­maan. Unet voi­vat vin­ka­ta mei­dät kä­sit­te­le­mät­tä jää­nei­den, hy­vin­kin van­ho­jen asi­oi­den ää­rel­le. Kun ym­mär­rät uni­a­si, ym­mär­rät it­se­ä­si”, Lind­holm-Kär­ki sa­noo.

Unet ovat vies­te­jä it­sel­lem­me. Ei ole sat­tu­maa, mil­lais­ta fil­miä mi­nä­kin yö­nä kat­se­lem­me.

Näin val­jas­tat unet käyt­töö­si

1.  Pidä uni­päi­vä­kir­jaa. Kir­jaa heti he­rät­ty­ä­si, mitä un­ta näit ja mil­lai­nen tun­ne­ti­la si­nul­la unes­sa ja he­rä­tes­sä­si oli.

2. Mie­ti, mit­kä asi­at elä­mäs­sä­si juu­ri nyt ovat vail­la vas­tauk­sia. Yrit­tä­vät­kö une­si ker­toa jo­ta­kin juu­ri niis­tä?

3. Työs­tä unie­si sym­bo­loi­mia asi­oi­ta val­veil­la. Mie­ti, mil­lai­seen tun­ne­ti­laan ha­lu­ai­sit pait­si unes­sa­si myös une­si sym­bo­loi­mas­sa asi­as­sa pääs­tä. Vah­vis­ta tuo­ta tun­ne­ti­laa val­veil­la.

4. Mie­ti tois­tu­vil­le pai­na­jai­sil­le hyvä rat­kai­su. Kun pyö­rit­te­let rat­kai­sua val­veil­la ol­les­sa­si, pys­tyt vie­lä jos­kus tie­toi­ses­ti oh­jaa­maan un­ta­si sitä koh­ti.

5. Yl­lä­pi­dä hy­viin uniin liit­ty­viä po­si­tii­vi­sia tun­ne­ti­lo­ja ja am­men­na niis­tä ener­gi­aa päi­vää­si.

Mikä on sel­kou­ni?

● Kun nä­em­me sel­koun­ta, tie­dos­tam­me nä­ke­väm­me un­ta, vaik­ka se tun­tuu­kin hy­vin to­del­ta. Sel­kou­nes­sa pys­tym­me jon­kin ver­ran vai­kut­ta­maan myös unen si­säl­töön. Voim­me esi­mer­kik­si ta­va­ta muis­to­jem­me hen­ki­löi­tä, jopa len­tää tai tai­koa. Sel­kou­nis­sa fy­si­kaa­li­set tai so­si­aa­li­set ra­joi­tuk­set ei­vät päde ja ko­em­me ne sik­si usein hy­vin va­paut­ta­vi­na ja voi­maan­nut­ta­vi­na.

● Yli puo­let ih­mi­sis­tä on näh­nyt jos­kus sel­kou­nen. Nii­den sään­nöl­li­nen nä­ke­mi­nen on kui­ten­kin har­vi­nais­ta. Sel­kou­nien nä­ke­mi­seen on ke­hi­tet­ty tek­nii­koi­ta, mut­ta nii­den te­hok­kuus riip­puu hen­ki­lös­tä. Jot­kut nä­ke­vät sel­kou­nia luon­nos­taan ja usein, kun taas toi­sil­le yh­den­kin saa­vut­ta­mi­nen voi vaa­tia pit­käl­lis­tä har­joit­te­lua. Har­joit­te­lus­sa voi käyt­tää apu­na yl­lä ole­via vink­ke­jä.

Unen vies­til­le pi­tää ol­la val­mis

Tor­jut­tui­hin asi­oi­hin pa­laa­mi­nen te­kee ki­pe­ää ja sik­si ne sy­sää mie­luus­ti syr­jään vas­ta­kin, mut­ta uni vie tor­ju­tun ää­rel­le uu­del­leen.

”Unien sa­no­maa kan­nat­tai­si kuun­nel­la ja vink­kei­hin tart­tua, sil­lä kaik­ki tor­jut­tu ja kät­ket­ty ka­peut­taa elä­määm­me ja syö luo­vuut­tam­me”, uni­oh­jaa­ja sa­noo.

Unien tul­kin­ta vaa­tii­kin pait­si opet­te­lua myös en­nen kaik­kea ikä­vien tun­ne­ti­lo­jen sie­tä­mis­tä ja kä­sit­te­le­mis­tä. Tar­vi­taan roh­keut­ta, jot­ta us­kal­taa ot­taa vas­taan pe­lot­ta­vien unien tar­jo­a­mat vies­tit.

”Toi­saal­ta kan­nat­tai­si ot­taa hyö­ty ir­ti myös iloi­ses­ta unes­ta ja hy­vän­tuu­li­ses­ta he­rää­mi­ses­tä. Sitä muis­te­le­mal­la ja tun­ne­ti­las­sa vii­pyi­le­mäl­lä saa val­ta­van ener­gi­a­la­tauk­sen päi­vään­sä”, Lind­holm-Kär­ki to­te­aa.

Rem-unen vai­he muis­tut­taa ai­vois­sa luo­vaa flow-ti­laa. Unes­sa voi­kin löy­tää vas­tauk­sen miel­tä vai­vaa­vaan ky­sy­myk­seen, mut­ta se edel­lyt­tää, et­tä asi­aa pun­ta­roi myös val­ve-elä­mäs­sä, mi­kään au­to­maat­ti uni ei ole. Toi­mit­ta­jat ovat muo­kan­neet ot­si­koi­ta unis­saan, kir­jai­li­jat kek­si­neet ta­ri­noil­leen juo­nen ja sä­vel­tä­jät kuul­leet ka­dok­sis­sa ol­leen me­lo­di­an, mut­ta nii­tä on ai­na työs­tet­ty en­sin tie­toi­ses­ti, jos­kus jopa pit­kään. An­ne Lind­holm-Kär­ki ker­too esi­mer­kin omas­ta elä­mäs­tään:

”Mie­tin vuo­sia yk­si­tyis­vas­taa­no­ton pe­rus­ta­mis­ta. Pää­tök­sen­te­ko oli vai­ke­aa, kos­ka viih­dyin hy­vin sil­loi­ses­sa työ­pai­kas­sa­ni. Poh­din ja pun­ta­roin ja näin usei­ta unia, jois­sa kä­vin pää­tök­sen­te­kop­ro­ses­sia läpi. Vih­doin näin unen, jos­sa kol­le­ga­ni ryn­tä­si luok­se­ni huu­ta­en, et­tä työ­huo­nee­ni pa­laa, on vii­mei­nen het­ki pe­las­tau­tua. Unen jäl­keen tie­sin ole­va­ni val­mis, pää­tös läh­te­mi­ses­tä oli teh­ty.”

Unil­le ja nii­den tul­kin­nal­le on siis an­net­ta­va ai­kaa. Em­me kuu­le si­säis­tä vies­ti­äm­me, jos em­me ole sil­le vie­lä val­mii­ta.

Mie­ti pai­na­jai­sel­le on­nel­li­nen lop­pu

Pa­la­taan tal­vi­so­tau­nee­ni. Si­säi­set ris­ti­rii­dat ovat suu­rin syy pai­na­jai­siin. Jo­tain mi­nus­sa on siis me­nos­sa, kun stres­si heit­tää mi­nut rin­ta­mal­le.

”Olet kuul­lut pie­nes­tä pi­tä­en su­ku­lais­te­si ker­to­muk­sia so­das­ta ja sen ja­lois­ta pa­ke­ne­mi­ses­ta. So­tau­nee­si kyt­key­tyy to­den­nä­köi­ses­ti val­ta­va tur­vat­to­muu­den tun­ne. Läh­de pur­ka­maan, mikä asia elä­mäs­sä­si pe­lot­taa ja rik­koo rau­haa­si juu­ri nyt. Kun pää­set ris­ti­rii­dan läh­teil­le, pyri en­sin hy­väk­sy­mään sii­hen liit­ty­vät tun­teet ja ala sit­ten työs­tää it­se ris­ti­rii­taa”, Lind­holm-Kär­ki neu­voo.

Jos­kus myös aut­taa, et­tä pai­na­jai­ses­sa konk­reet­ti­ses­ti koh­taa pe­lot­ta­van, sym­bo­lik­si pu­keu­tu­neen asi­an. Ah­dis­te­li­jaa unes­sa pa­koon juos­seet saat­ta­vat­kin py­säh­tyä ja pot­kais­ta vas­tus­ta­jaan­sa ei­kä pai­na­jais­ta tä­män jäl­keen enää tule. Mi­ten minä sai­sin so­ta­ni so­dit­tua?

”Eläy­dy uneen val­ve­ti­las­sa ja mie­ti sil­le on­nel­li­nen lop­pu. Ku­vit­te­le, mi­ten nou­set juok­su­hau­das­ta val­koi­nen lip­pu yl­hääl­lä, maa­il­ma hil­je­nee ym­pä­ril­lä­si ja to­te­at rau­han tul­leen. Ajat­te­le hel­po­tuk­sen tun­net­ta, mikä ti­lan­tee­seen liit­tyy. Jou­dut to­den­nä­köi­ses­ti työs­tä­mään si­säis­tä ris­ti­rii­taa­si pit­kään­kin ja käyt vie­lä usei­ta uni­so­tia, en­nen kuin rau­han­lip­pu lie­huu. Mut­ta kun vih­doin näin käy, tie­dät saa­nee­si jon­kin miel­tä­si vai­van­neen asi­an pää­tök­seen”, uni­oh­jaa­ja neu­voo.

Un­ta ei voi suo­raan ma­ni­pu­loi­da. Eh­kä mi­nä­kään en kos­kaan konk­reet­ti­ses­ti hei­lu­ta lip­pua unes­sa, vaik­ka kuin­ka päät­täi­sin niin teh­dä. Mut­ta saa­tan vie­lä jos­kus so­ta­pai­na­jai­ses­sa­ni ha­la­ta vi­hol­li­si­a­ni tai kut­sua hei­dät kah­vil­le. Se­kin oli­si vies­ti saa­vu­te­tus­ta si­säi­ses­tä rau­has­ta. Mut­ta en­sin mi­nun on us­kal­let­ta­va ni­me­tä ja ni­tis­tää si­säi­set vas­tus­ta­ja­ni val­ve-elä­mäs­sä.

Unes­sa voi löy­tää vas­tauk­sen miel­tä vai­vaa­vaan ky­sy­myk­seen, mut­ta se edel­lyt­tää, et­tä asi­aa pun­ta­roi myös val­ve-elä­mäs­sä. Uni ei ole au­to­maat­ti.

Uniin kyt­key­tyy koko elä­mäm­me: mitä olem­me ol­leet, mitä olem­me nyt ja mitä koh­ti olem­me kul­ke­mas­sa.