On­ko ai­na tar­peen pu­hua? Kir­jai­li­ja Kari Ho­ta­kai­nen saat­toi nuo­rem­pa­na ker­toa, et­tä hän oli päät­tä­nyt mur­ro­si­käi­se­nä la­ka­ta pu­hu­mas­ta. Nyt hän pi­tää sa­no­jaan po­see­raa­vi­na.

Oi­ke­as­ti pu­hu­mi­nen oli hä­nel­le vai­ke­aa. Ujous ja es­ty­nei­syys lei­ma­si­vat hä­nen nuor­ta ai­kui­suut­taan.

Sit­ten hän ta­pa­si Tar­ja Laak­so­sen. He me­ni­vät nai­mi­siin kah­den vii­kon ku­lut­tua en­si ta­paa­mi­ses­ta.

Kari to­te­aa, et­tä koh­taa­mi­nen oli il­mes­tyk­se­no­mai­nen ja et­tä avi­o­lii­tos­sa oli hyvä seu­rus­tel­la. He ovat ol­leet yh­des­sä pian 33 vuot­ta.

– Tar­ja oli ja on hy­vin pu­he­li­as. Ek­soot­ti­nen ja eri­lai­nen. Suo­ras­taan tuli mie­lee­ni, et­tei hän voi ol­la ko­toi­sin Hä­mees­tä, vaan jos­tain Es­pan­jas­ta.

"On pöyh­ke­ää, et­tä pi­tää pu­hua kai­kes­ta”

Ei pu­hu­mi­nen ole Ka­ril­le edel­leen­kään ko­vin help­poa. Ei­kä hän ym­mär­rä, et­tä kaik­ki asi­at pi­täi­si pu­hua hal­ki.

- Ei pidä! On asi­oi­ta, jot­ka ovat se­lit­tä­mät­tö­mäs­ti um­pi­sol­mus­sa tai pu­heen ul­ko­puo­lel­la. On pöyh­keä vaa­ti­mus, et­tä kai­kes­ta pi­tää pu­hua.

Avoi­muus ei ole it­ses­sään myön­teis­tä, sul­keu­tu­nei­suus kiel­teis­tä.

– Am­ma­tis­sa­ni es­ty­nei­syy­des­tä ja ujou­des­ta on vain hyö­tyä.

Pu­hum­me so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta. Sii­tä voi­si ol­la kir­jai­li­jal­le hyö­tyä, mut­ta myös hait­taa.

– Mun pi­täi­si ker­toa te­ke­mi­sis­tä­ni. Se on vai­val­lois­ta tou­hua, kos­ka en ole kiin­nos­tu­nut niis­tä. Pal­jon enem­män mi­nua kiin­nos­ta­vat mui­den te­ke­mi­set.

Hän ei vas­tus­ta so­si­aa­lis­ta me­di­aa si­nän­sä, mut­ta it­se hän ei ole siel­lä.

– En osai­si. Olen jos­ta­kin kul­mas­ta niin tur­ha­mai­nen ih­mi­nen, et­tä oli­sin Fa­ce­boo­kis­sa vii­den mi­nuu­tin vä­lein kyt­tää­mäs­sä, tyk­kä­si­vät­kö ih­mi­set ku­ha­re­sep­tis­tä­ni.

”Ta­val­li­sia ih­mi­siä ei ole”

Kari Ho­ta­kai­nen  viit­taa Tel­ler­vo Koi­vis­toon. Hä­nel­tä ky­syt­tiin, on­ko hän kos­kaan aja­tel­lut avi­oe­roa Mau­nos­ta. Tämä vas­ta­si, et­tä ero ei ole käy­nyt mie­les­sä, mur­ha kyl­lä.

Lau­se ins­pi­roi kir­jai­li­jaa ro­maa­nis­sa Hen­ki­rei­kä, jos­sa kilt­ti ja tun­nol­li­nen par­tu­ri­kam­paa­ja suun­nit­te­lee mur­haa­van­sa vam­mau­tu­neen mie­hen­sä.

Kari on kir­joit­ta­nut, et­tä pit­kät avi­o­lii­tot ovat kiin­nos­ta­vam­pia kuin avi­oe­rot.

– Eh­kä tar­koi­tan myös, et­tä äl­kää erot­ko no­pe­as­ti, kos­ka tämä voi ol­la vie­lä mie­len­kiin­tois­ta. Tu­len­pa­la­van, roi­hu­a­van rii­dan kes­kel­tä voi löy­tyä joku kum­mal­li­nen ke­kä­le, uu­si al­ku.

”On vain ih­mi­siä, joi­ta ei ole vie­lä tes­tat­tu”

Ka­ria kiin­nos­ta­vat ti­lan­teet, jois­sa ih­mi­nen me­net­tää her­mon­sa. Se esiin­tyy hä­nen kir­jois­saan pit­kin mat­kaa.

Juok­su­hau­dan­tien Mat­ti Vir­ta­nen ro­mah­taa, kun hän me­net­tää per­heen­sä. Huo­li­mat­to­mis­sa (2006) Lei­la pa­hoin­pi­te­lee asi­ak­kaan, joka ei ym­mär­rä, et­tä ih­mi­sen mie­len sii­vo­a­mi­nen ei tar­koi­ta sek­siä.

Ja Hen­ki­rei­äs­sä (2015) kilt­ti par­tu­ri­kam­paa­ja ai­koo mur­ha­ta vam­mau­tu­neen mie­hen­sä.

Kari sa­noo, et­tä her­mo­jen me­net­tä­mi­nen on tes­ti.

Mitä ta­pah­tuu, kun it­se­ään rau­hal­li­sek­si mark­ki­noi­va ih­mi­nen pi­mah­taa? Mitä ta­pah­tuu, kun ih­mi­nen jou­tuu it­sel­leen ou­toon ti­lan­tee­seen?

– Sii­nä mie­les­sä ei ole ole­mas­sa ta­val­li­sia ih­mi­siä. On vain ih­mi­siä, joi­ta ei ole vie­lä tes­tat­tu.

Lue Kari Ho­ta­kai­sen haas­tat­te­lu Oma Ai­ka 6/2016. Il­mes­tyy 18.5.

Kari Ho­ta­kai­sen kir­jai­li­ja­tie­dot