Pa­kis­ta­nis­sa, ku­ten mo­nes­sa muus­sa­kin maas­sa, vai­na­jan sil­mät sul­je­taan niin pian kuin mah­dol­lis­ta. Näin es­te­tään vai­na­jan mah­dol­li­suus va­li­ta se, joka kuo­lee seu­raa­vak­si. Gu­a­te­ma­las­sa vai­na­jan mu­ka­na hau­taan lai­te­taan hä­nen rak­kaim­mat esi­neen­sä, jot­ta kuol­leen sie­lu ei pa­lai­si maan pääl­le nii­tä et­si­mään ja pe­lot­te­le­maan. Mek­si­kos­sa kuol­lut­ta ei kut­su­ta kuol­leek­si. Sen si­jaan käy­te­tään kier­toil­mai­su­ja ku­ten tosi lai­ha, kal­ju­pää tai ih­mi­nen, jon­ka ham­paat nä­ky­vät.

Bhu­ta­nis­sa syn­ny­tyk­ses­sä avus­ta­va kä­ti­lö heit­tää vii­niä puus­sa tai ki­ven­ko­los­sa asu­val­le ju­ma­lo­len­nol­le. My­an­ma­ris­sa lap­sen syn­ty­mään ei saa val­mis­tau­tua lii­kaa. Jos vaat­tei­ta han­ki­taan, ne tu­lee jät­tää hie­man kes­ke­ne­räi­sik­si. Näin väl­te­tään pa­ho­jen hen­kien vai­ku­tuk­set. Mek­si­kos­sa asu­vat trot­zi­lit ei­vät ota va­lo­ku­via vas­ta­syn­ty­neis­tä, et­tei vau­van hau­ras sie­lu mene rik­ki.

Läh­de: Ei­ja Pulk­ki­nen, Syn­ty­män ja kuo­le­man kir­ja, Mi­ner­va 2017.

Lue myös:

Mi­ten kuo­le­maan pi­täi­si suh­tau­tua?

Kuin­ka ker­toa lap­sel­le kuo­le­mas­ta?

Nuo­ret pel­kää­vät kuo­le­maa eni­ten