Joka nel­jäs 45–64-vuo­ti­as suo­ma­lai­nen on suu­res­sa vaa­ras­sa sai­ras­tua tyy­pin 2 di­a­be­tek­seen, sel­vi­si tam­pe­re­lai­sen di­a­be­tes­lää­kä­rin Timo Saa­ris­ton puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten jul­kais­tus­sa väi­tös­tut­ki­muk­ses­sa.

Saa­ris­to toi­mi koor­di­naat­to­ri­na laa­jas­sa di­a­be­tek­sen eh­käi­sy­hank­kees­sa vuo­si­na 2003–08 ja te­kee täl­lä het­kel­lä työ­tä sen seu­ran­ta­hank­kees­sa Pir­kan­maan sai­raan­hoi­to­pii­ris­sä. Hä­nen mie­les­tään di­a­be­tek­sen eh­käi­sy kan­nat­taa aloit­taa jo las­ten­neu­vo­las­sa. On jär­ke­vää lait­taa isot pa­nok­set sii­hen, et­tä lap­sis­ta kas­vaa ai­kui­sia, jot­ka liik­ku­vat, ovat nor­maa­li­pai­noi­sia ei­vät­kä ala tu­pa­koi­da.

Jos op­pii ter­veet ruo­kai­lu­tot­tu­muk­set nuo­re­na, voi myö­hem­min vält­tää ve­ren­pai­neen ja ko­les­te­ro­lin ko­ho­a­mi­sen ei­kä eh­kä saa tyy­pin 2 di­a­be­tes­ta, vaik­ka mo­nil­la meis­tä on sel­lai­set pe­rin­tö­te­ki­jät, et­tä ne sal­li­vat tau­din ke­hit­ty­mi­sen.

Vuo­si­tu­han­sien ta­kaa ih­mis­la­jil­le on va­li­koi­tu­nut gee­ni­pe­ri­mä, joka var­mis­taa eloon jää­mis­tä niu­kan ra­vin­non olois­sa. Ke­hom­me pys­tyy va­ras­toi­maan ener­gi­aa pa­han päi­vän va­ral­le. Kun ras­va­va­ras­tot kart­tu­vat, ai­neen­vaih­dun­nal­li­nen taak­ka voi ai­heut­taa en­sin häi­ri­öi­tä so­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­nas­sa ja sit­ten di­a­be­tek­sen.

”Di­a­be­tes ei tar­koi­ta pelk­kää ve­ren­so­ke­rin ko­ho­a­mis­ta. Ky­sees­sä on ikä­vä tau­ti, joka on ka­ve­ri­na lop­pu­e­lä­män. Di­a­be­tek­seen liit­tyy usein mui­ta va­ka­via sai­rauk­sia, ku­ten sy­dän­ve­ri­tulp­pa ja ai­vo­ve­ren­kier­to­häi­riö”, Saa­ris­to sa­noo.

Hä­nen väi­tös­tut­ki­muk­ses­saan 43 pro­sent­tia mie­his­tä, jot­ka oli­vat suu­res­sa vaa­ras­sa sai­ras­tua di­a­be­tek­seen, oli myös suu­res­sa en­nus­te­tus­sa vaa­ras­sa sai­ras­tua sy­dän- ja ve­ri­suo­ni­sai­rau­teen. Jos­kus sy­dä­nin­fark­ti on en­sim­mäi­nen oi­re di­a­be­tek­ses­ta.

MO­TI­VOI­VA LII­KE­NEU­VOT­TE­LU

Saa­ris­ton väi­tös­tut­ki­muk­ses­sa ana­ly­soi­tiin yli 10 000 di­a­be­tek­sen eh­käi­sy­hank­kee­seen osal­lis­tu­nut­ta kes­ki-ikäis­tä hen­ki­löä, joil­la oli suu­ri di­a­be­tes­ris­ki. Heil­le tar­jot­tiin elin­ta­pa­oh­jaus­ta. Jos pai­no las­ki vii­si pro­sent­tia tai enem­män, ris­ki sai­ras­tua di­a­be­tek­seen pu­to­si 69 pro­sent­tia ver­rat­tu­na ryh­mään, jon­ka pai­no ei muut­tu­nut.

”Hank­keen tu­lok­set vah­vis­ti­vat käy­tän­nös­sä sen, mikä on te­o­ri­as­sa tie­det­ty tois­ta­kym­men­tä vuot­ta: di­a­be­tes­ta pys­ty­tään eh­käi­se­mään var­sin yk­sin­ker­tai­sin kei­noin”, Saa­ris­to sa­noo.

Te­o­ri­as­sa tämä on yk­sin­ker­tais­ta, käy­tän­nös­sä vai­ke­aa.

Har­va on­nis­tuu elä­män­ta­po­jen kor­jaa­mi­ses­sa yk­sin. Saa­ris­ton tut­ki­mus osoit­ti, et­tä mitä enem­män ih­mi­nen sai tu­kea ja op­pia ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­sel­ta, sitä pa­rem­min hän on­nis­tui laih­dut­ta­mi­ses­sa.

Oh­jauk­seen on ke­hi­tet­ty muun mu­as­sa mo­ti­voi­van haas­tat­te­lun me­ne­tel­mää.

”Se on kuin lii­ke­neu­vot­te­lu. Yh­des­sä, ih­mi­sen omil­la eh­doil­la, kar­toi­te­taan on­gel­mat ja et­si­tään yk­si­löl­li­set rat­kai­sut. On­ko sai­ras­tu­mis­vaa­ras­sa ole­van on­gel­ma­na pi­ka­ruo­ka, lii­kun­nan tai unen puu­te vai stres­si?”

DI­A­BE­TEK­SEN OI­REI­SIIN VOI TOT­TUA

So­ke­ri­ai­neen­vaih­dun­nan häi­riö al­kaa usein jo vuo­sia en­nen kuin lää­kä­rin vas­taa­no­tol­la teh­dään di­a­be­tes­di­ag­noo­si. En­sim­mäi­set muu­tok­set saat­ta­vat nä­kyä vain ate­ri­an jäl­kei­si­nä ko­hon­nei­na so­ke­ri­ar­voi­na. Myö­hem­min ha­vai­taan ko­hon­nut paas­tog­lu­koo­si ja lo­pul­ta tu­lee di­a­be­tes.

”Tau­ti ete­nee vää­jää­mät­tä. Esi­mer­kik­si hei­ken­ty­neen glu­koo­sin­sie­don saa­neis­ta puo­let saa kym­me­nes­sä vuo­des­sa di­a­be­tek­sen. Suh­tau­tui­sin hei­ken­ty­nee­seen glu­koo­sin­sie­toon kuin di­a­be­tek­seen. Se on lii­tän­näis­sai­rauk­sien suh­teen yh­tä on­gel­mal­li­nen”, Saa­ris­to sa­noo.

Myös es­poo­lai­nen di­a­be­tes­hoi­ta­ja Ei­ja Ouk­ko-Ru­po­nen muis­tut­taa, et­tä muu­tok­set eli­mis­tös­sä ovat jo pit­käl­lä, kun tyy­pin 2 di­a­be­tes to­de­taan:

”Di­a­be­tes on ka­ta­la tau­ti; se ei tun­nu, se ei näy ja oi­rei­siin, ku­ten lie­vään vä­sy­myk­seen, voi tot­tua. Tau­ti on usein vuo­sia van­ha, kun se to­de­taan. Ai­neen­vaih­dun­ta­häi­ri­öt ovat na­ker­ta­neet eli­mis­töä pit­kään.”

Kan­nat­taa siis lait­taa kaik­ki pe­liin, kun en­sim­mäi­set mer­kit so­ke­ri­häi­ri­ös­tä nä­ky­vät. Sil­loin elin­ta­pa­re­mont­ti voi vie­lä pe­las­taa tau­dil­ta.

LÄÄ­KE­HOI­TO MU­KAAN AJOIS­SA

Ai­kai­sem­min tyy­pin 1 ja tyy­pin ja 2 di­a­be­tek­ses­ta oli eri hoi­to­suo­si­tuk­set. Nyt Käy­pä hoi­to -suo­si­tus on yh­tei­nen. Vaik­ka tau­ti­tyy­pit syn­ty­vät eri me­ka­nis­meil­la, nii­den hoi­to ei pal­jon poik­kea toi­sis­taan tau­din kes­tet­tyä riit­tä­vän pit­kään. Tyy­pis­sä 1 aloi­te­taan ai­na in­su­lii­ni­hoi­to, tyy­pis­sä 2 useim­mi­ten en­sin tab­let­ti­hoi­to.

”Ter­veel­li­siä elin­ta­po­ja ei unoh­de­ta, vaik­ka lää­ke­hoi­to al­kaa. Di­a­be­tek­sen hoi­dos­sa ve­ren so­ke­ri­ta­sa­pai­non kun­toon saa­mi­nen on vain vä­li­ta­voi­te. Lo­pul­li­nen ta­voi­te on es­tää li­sä­tau­te­ja”, Saa­ris­to muis­tut­taa.

”Hy­väl­lä hoi­dol­la tau­ti saa­daan ku­riin ja sen ete­ne­mis­tä jar­ru­te­taan. Hyvä elä­män­laa­tu on ai­na hoi­don läh­tö­koh­ta”, Ouk­ko-Ru­po­nen to­te­aa.

Tyy­pin 2 di­a­be­tek­sen lää­ke­hoi­to aloi­te­taan yleen­sä met­for­mii­nil­la, joka on van­ha, hyvä pe­rus­lää­ke, ja sii­hen yh­dis­tel­lään mui­ta. Ete­ne­vän tau­din hoi­dos­sa eri­lais­ten lääk­kei­den mää­rä li­sään­tyy vuo­sien mit­taan.

Jos­kus di­ag­noo­sin saa­nut ha­lu­ai­si siir­tää lää­ke­hoi­don aloit­ta­mis­ta, ja moni ka­vah­taa ’pii­kil­le jou­tu­mis­ta’.

”Lää­ke­hoi­to pi­täi­si kui­ten­kin aloit­taa mah­dol­li­sim­man var­hai­ses­sa vai­hees­sa, ei­kä in­su­lii­ni­hoi­don­kaan aloit­ta­mi­ses­sa kan­na­ta vii­vy­tel­lä”, Ouk­ko-Ru­po­nen pai­not­taa.

UU­SIA LÄÄK­KEI­TÄ JA LI­HA­VUUS­LEIK­KAUS

Suo­lis­to­hor­mo­nit eli ink­re­tii­nit ovat uu­si, lu­paa­va lää­ke­ryh­mä. Saa­ris­ton mu­kaan oli iso kek­sin­tö, et­tä suo­lis­to­kin on di­a­be­tek­ses­sa mu­ka­na. Ink­re­tii­ne­jä on tab­let­tei­na ja pis­tet­tä­vi­nä val­mis­tei­na, ja nii­tä ote­taan ker­ran tai kak­si ker­taa päi­väs­sä tai ker­ran vii­kos­sa. Uu­si­na lääk­kei­nä suo­lis­to­hor­mo­nit ovat kal­lii­ta, ja nii­den kor­vat­ta­vuus on pu­hut­ta­nut pal­jon.

”Ta­lou­del­li­set re­a­li­tee­tit ovat ikä­viä ti­lan­tees­sa, jos­sa ha­lu­ai­sim­me an­taa po­ti­lail­lem­me par­haan mah­dol­li­sen hoi­don. Van­hat lääk­keet ovat hal­vem­pia, mut­ta niil­lä ei ai­na pääs­tä ta­voi­tel­tuun hoi­to­ta­sa­pai­noon. Niil­lä ei myös­kään ole pys­tyt­ty es­tä­mään po­ti­laan li­ho­mis­ta ei­kä hai­man toi­min­nan vä­hit­täis­tä huo­no­ne­mis­ta, mikä joh­taa in­su­lii­ni­hoi­toon. Täs­sä suh­tees­sa ink­re­tii­ni­lääk­keil­tä odo­te­taan pal­jon”, Saa­ris­to ker­too.

Li­ha­vuus­leik­kauk­set ovat uu­si tapa hoi­taa vai­ke­as­ti yli­pai­noi­sen di­a­be­tes­ta. Leik­kauk­sen an­si­os­ta pai­no las­kee no­pe­as­ti. Sil­loin so­ke­ri­ta­sa­pai­no ja di­a­be­tes voi­vat kor­jaan­tua niin, et­tä osa lei­ka­tuis­ta pää­see ko­ko­naan eroon lää­ki­tyk­ses­tään.

”Tila ei va­li­tet­ta­vas­ti ole py­sy­vä, sil­lä pi­tem­mäs­sä seu­ran­nas­sa jopa puo­let po­ti­lais­ta jou­tuu aloit­ta­maan lääk­keet uu­del­leen. Di­a­be­tes siis on edel­leen­kin pa­ran­tu­ma­ton sai­raus, ja myös li­ha­vuus­leik­kauk­sen jäl­keen ter­veel­li­set elin­ta­vat ja lop­pui­än seu­ran­ta ovat tar­peen”, Saa­ris­to sa­noo.

LAIH­DUM­ME SYÖ­MÄL­LÄ

Ouk­ko-Ru­po­nen oh­ja­si pai­non­hal­lin­ta­ryh­miä jo en­nen kuin kou­lut­tau­tui di­a­be­tes­hoi­ta­jak­si. Jos­kus ryh­mä teki yh­des­sä ruo­kaa, tu­tus­tui ter­veel­li­siin elin­tar­vik­kei­siin ja har­joit­te­li val­mis­ta­maan mau­kas­ta pe­ru­na­muu­sia il­man run­sas­ta ras­vaa.

Jo vii­den ki­lon pai­non pu­do­tuk­sel­la on ter­vey­den kan­nal­ta rat­kai­se­va mer­ki­tys, kun muu­tos on py­sy­vä.

Vä­lil­lä Ouk­ko-Ru­po­nen ta­paa pai­non­hal­lin­ta­ryh­mis­tä tut­tu­ja ih­mi­siä vuo­sien jäl­keen, kun he tu­le­vat en­sim­mäi­sel­le di­a­be­tes­käyn­nil­le. Moni ker­too muis­ta­van­sa hä­nen oh­jeen­sa, mut­ta: ”Se vain lip­sah­ti.”

Hän on ha­vain­nut, et­tä eni­ten tu­kea ja roh­kai­sua li­ho­mi­seen tai­pu­vai­nen tar­vit­see, kun pai­no al­kaa laih­tu­mi­sen jäl­keen nous­ta uu­des­taan. Vai­vih­kaa ko­kei­lem­me, voim­me­ko syö­dä van­ho­ja herk­ku­ja. Huo­maa­mat­ta ta­kai­sin tu­lee en­sin pari ki­loa, sit­ten toi­set pari ja niin edel­leen.

Ryh­män tuki aut­taa pai­non­hal­lin­ta­ryh­män jäl­keen­kin, kun uu­sia tot­tu­muk­sia juur­ru­te­taan ar­keen ja pie­niä muu­tok­sia is­tu­te­taan py­sy­vik­si elä­män­ta­voik­si. Pai­non­hal­lin­ta­po­ruk­ka voi pe­rus­taa yh­des­sä vaik­ka kun­to­sa­li­ryh­män.

”Tär­kein­tä on sään­nöl­li­nen syö­mi­nen. Syö­mäl­lä me laih­dum­me, em­me paas­tol­la. Sit­ten rat­kai­se­vat mää­rä ja laa­tu: mitä suu­hu­si lai­tat ja mi­ten pal­jon. Ar­keen suo­sit­te­len ko­ti­mai­sia kas­vik­sia, kuo­ri­neen kei­tet­ty­jä pe­ru­noi­ta, ka­laa, puu­ro­ja ja ruis­lei­pää. Met­sät ovat täyn­nä mar­jo­ja, ja mikä on sen pa­rem­paa lii­kun­taa kuin mar­jas­tus ja sie­nes­tys?”

LII­KUN­TA ON IH­ME­LÄÄ­KE

Lii­kun­taa Ouk­ko-Ru­po­nen mai­nos­taa ih­me­lääk­kee­nä. Se on il­mai­nen. Sil­lä ei ole si­vu­vai­ku­tuk­sia. Se aut­taa var­mas­ti. Se on mie­li­a­la­lää­ke, di­a­be­tes­lää­ke, ve­ren­pai­ne­lää­ke, ko­les­te­ro­li­lää­ke ja uni­lää­ke.

Lii­kun­ta tu­kee pai­non­hal­lin­taa. Sil­lä on ter­vey­del­le edul­li­sia vai­ku­tuk­sia, vaik­ka ih­mi­nen ei laih­tui­si­kaan. Kos­ka lii­kun­taa ei voi ke­rä­tä va­ras­toon, joka päi­vä pi­tää liik­kua. Pa­ras­ta on, jos lii­kun­ta on myös haus­kaa.

”Ar­jen hyö­ty­lii­kun­taa ei kor­vaa mi­kään lii­kun­ta­har­ras­tus”, Ouk­ko-Ru­po­nen pai­not­taa.

DI­A­BE­TES EI PIDÄ LO­MAA

Kun di­a­be­tes on to­det­tu, yk­si ha­lu­aa kiel­tää asi­an, toi­nen pe­läs­tyy, jol­le­kin tie­to on hel­po­tus. Useim­mat ky­sy­vät hoi­ta­jal­ta, pa­ra­nee­ko di­a­be­tes. Tie­to, et­tä ky­sees­sä on pa­ran­tu­ma­ton ja ete­ne­vä sai­raus, on kova jut­tu sai­ras­tu­mis­vai­hees­sa.

”Di­a­be­tes on tau­ti, joka ei pidä lo­maa. Kaik­ki, mitä teet tai jä­tät te­ke­mät­tä, vai­kut­taa so­ke­ri­ta­sa­pai­noon. Di­a­bee­ti­kon täy­tyy it­se hoi­taa sai­rau­ten­sa, ei­kä ole ol­len­kaan har­vi­nais­ta, et­tä po­ti­las ker­too ole­van­sa vä­sy­nyt hoi­toon”, Ouk­ko-Ru­po­nen ker­too.

Ve­ren­so­ke­rin oma­seu­ran­ta ja la­bo­ra­to­ri­o­ko­keet ker­to­vat, on­ko lää­ki­tys so­pi­va ja riit­tä­vä. Sään­nöl­li­nen syö­mi­nen ja ve­ren­so­ke­rin tark­kai­lu aut­ta­vat in­su­lii­ni­hoi­tois­ta di­a­bee­tik­koa vält­tä­mään ve­ren­so­ke­rin las­kua vaa­ral­li­sen ma­ta­lak­si esi­mer­kik­si au­tol­la aja­es­sa.

Var­si­nais­ten di­a­be­tes­lääk­kei­den ohel­la useim­mil­le tyy­pin 2 di­a­bee­ti­koil­le tu­lee li­säk­si ve­ren­pai­ne- ja ko­les­te­ro­li­lää­ki­tys ja as­pi­rii­ni. Mies­ten lää­ke­ar­se­naa­liin kuu­luu usein myös erek­ti­o­lää­ke.

”Hyvä so­ke­ri­ta­sa­pai­no aut­taa täs­sä­kin. Pai­kat pe­laa­vat, kun veri kier­tää kun­nol­la.”

AR­VOT JÄR­JES­TYK­SEEN

Mitä pi­tem­pään tyy­pin 2 di­a­be­tek­seen sai­ras­tu­mis­ta pys­ty­tään lyk­kää­mään, mitä te­hok­kaam­min hoi­to aloi­te­taan ja mitä tun­nol­li­sem­min sai­raut­ta hoi­de­taan, sitä pa­rem­min väl­ty­tään esi­mer­kik­si jal­ka­on­gel­mil­ta, sil­män­poh­jien muu­tok­sil­ta ja mu­nu­ais­ten va­jaa­toi­min­nal­ta.

Jois­sa­kin ta­pauk­sis­sa di­a­be­tek­seen sai­ras­tu­mi­nen on uu­si al­ku, jos­ta elä­män­muu­tos käyn­nis­tyy. Py­sy­vä sai­raus pis­tää ar­vot uu­teen jär­jes­tyk­seen: halu huo­leh­tia it­ses­tään ja näh­dä las­ten ja las­ten­las­ten­sa kas­va­van saa toi­mi­maan.

Di­a­be­tes vai­kut­taa myös sai­ras­tu­neen lä­hi­pii­riin ja voi ak­ti­voi­da per­heen­jä­se­net kiin­nit­tä­mään huo­mi­o­ta omiin elä­män­ta­poi­hin­sa.

”Di­a­bee­tik­ko voi syö­dä sa­maa, ter­veel­lis­tä ja mo­ni­puo­lis­ta ruo­kaa kuin muut­kin. Voit­te edel­leen teh­dä kar­ja­lan­pais­tit ja ma­ka­ro­ni­laa­ti­kot, mut­ta ai­na ei tar­vit­se syö­dä kat­ti­laa tyh­jäk­si”, Ouk­ko-Ru­po­nen neu­voo.

Ko­ke­nut di­a­be­tes­hoi­ta­ja kan­nus­taa po­ti­lai­taan hiih­te­le­mään, kä­ve­le­mään, kun­toi­le­maan ja ui­maan yh­des­sä – ja naut­ti­maan elä­mäs­tä:

”Mitä se sit­ten tar­koit­taa­kin: yh­del­le mu­siik­kia, toi­sel­le mök­ki­hom­mia. Muis­ta­kaa myös le­vä­tä!”

SEL­VI­TÄ RIS­KI­SI

◗ Suo­ma­lais­ten tut­ki­joi­den ke­hit­tä­mä tes­ti

en­nus­taa hy­vin ris­kiä sai­ras­tua tyy­pin 2 di­a­be­tek­seen. Pe­rin­tö­te­ki­jöi­hi­si et voi vai­kut­taa. Ter­veel­li­sel­lä ruo­ka­va­li­ol­la, sään­nöl­li­sel­lä lii­kun­nal­la ja py­sy­väl­lä pai­non­pu­do­tuk­sel­la – jos olet yli­pai­noi­nen – voit väis­tää ai­kuis­tyy­pin di­a­be­tek­sen tai siir­tää sen puh­ke­a­mis­ta.

◗ Voit ar­vi­oi­da oman ris­ki­si vas­taa­mal­la kah­dek­saan ky­sy­myk­seen osoit­tees­sa di­a­be­tes.fi koh­das­sa di­a­be­tes­tie­toa.

IR­MA HEIS­KA­NEN-HAA­RA­LA TEKS­TI / 123RF KU­VAT

LÄH­TEET:

DI­A­BE­TES. TOIM. PIR­JO ILAN­NE-PA­RIK­KA, TA­PA­NI RÖN­NE­MAA, MAR­JA-TERT­TU SAHA, TIMO SANE,

DUO­DE­CIM/ DI­A­BE­TES­LIIT­TO, 2011.

DI­A­BE­TES. KÄY­PÄ HOI­TO -SUO­SI­TUS, DUO­DE­CIM 2011.

TIMO SAA­RIS­TO: TYY­PIN 2 DI­A­BE­TEK­SEN RIS­KIN AR­VI­OIN­TI JA EH­KÄI­SY. PE­RUS­TER­VEY­DEN­HUOL­LOS­SA, OU­LUN YLI­O­PIS­TO 2011.

Oma Ai­ka 6/2013