Kun ih­mi­nen suh­tau­tuu an­net­tuun hoi­toon myön­tei­ses­ti ja us­koo saa­van­sa apua, ovat hoi­to­tu­lok­set pa­rem­pia.

”Tämä niin sa­not­tu pla­se­bo-vai­ku­tus pe­rus­tuu ih­mi­sen odo­tuk­seen, et­tä hän saa apua. Täl­lä on vai­ku­tus­ta hor­mo­ni­jär­jes­tel­miin ja ai­vo­jen toi­min­taan”, Tu­run yli­o­pis­ton psy­ki­at­ri­an pro­fes­so­ri Jyr­ki Kor­kei­la sa­noo.

Jos hoi­to­ti­lan­tee­seen luo­daan hyvä il­ma­pii­ri, tu­lok­set pa­ra­ne­vat en­ti­ses­tään.

”Tä­hän pe­rus­tuu vaih­to­eh­to­hoi­to­jen suo­sio. Näis­sä hoi­dos­sa ih­mi­nen saa huo­mi­o­ta, joka koh­dis­tuu juu­ri hä­neen. Voin­ti voi ko­hen­tua sii­tä toi­vos­ta, jon­ka täl­lai­set hoi­dot an­ta­vat.”

Pla­se­bon vai­ku­tus­ta usein vä­hä­tel­lään, kos­ka aja­tel­laan et­tei vai­ku­tus­ta ole ole­mas­sa. Pu­hu­taan myös ”lu­me­vai­ku­tuk­ses­ta” ikään kuin vai­ku­tus oli­si sil­män­lu­met­ta.

”Näin ei ole, vaan pla­se­bon vai­ku­tus on mi­tat­ta­vis­sa ole­vaa, to­del­lis­ta vai­ku­tus­ta.”

Myös lääk­kei­den ni­met, ul­ko­nä­kö ja maku ovat mer­ki­tyk­sel­li­siä.

”Pu­nai­nen pil­le­ri ko­e­taan te­hok­kaam­mak­si kuin val­koi­nen. Jos lääk­keen ni­mes­sä on x- tai z-kir­jain, sen vai­ku­tuk­seen us­ko­taan, ja to­den­nä­köi­ses­ti myös kit­ke­rän ma­kui­nen lää­ke toi­mii te­hok­kaam­min kuin mau­ton. Sa­moin lää­kä­rin an­ta­ma lää­ke tep­sii hoi­ta­jan an­ta­maa lää­ket­tä pa­rem­min”, Kor­kei­la lis­taa.

Eten­kin ki­vun hoi­dos­sa pla­se­bol­la on suu­ri mer­ki­tys. Jois­sa­kin sai­rauk­sis­sa, ku­ten esi­mer­kik­si syö­vis­sä, pla­se­bol­la ei ole juu­ri­kaan mer­ki­tys­tä.

”Vai­ku­tus on mo­nen te­ki­jän sum­ma. Pla­se­boa voi­tai­siin hyö­dyn­tää ny­kyis­tä enem­män, mut­ta on toki eet­ti­ses­ti vää­rin sa­noa jon­kun pil­le­rin vai­kut­ta­van, jos se tie­de­tään te­hot­to­mak­si. Sen si­jaan hoi­to­ti­lan­tee­seen ja huo­mi­on an­ta­mi­seen voi­si pa­neu­tua, kos­ka sil­lä on tut­ki­tus­ti mer­ki­tys­tä.”