Näyt­te­li­jä Lena Me­ri­läi­nen ja ke­hi­tys­joh­ta­ja-tuot­ta­ja Ol­li Tola ovat pi­tä­neet yh­tä yli 30 vuot­ta myö­tä- ja vas­ta­mäis­sä, vaik­ka he ku­vaa­vat it­se­ään lä­hes vas­ta­koh­dik­seen. Mikä on suh­teen sa­lai­suus?

Kos­ka Lena ja Ol­li ovat luon­teel­taan hy­vin eri­lai­sia, Le­nan mu­kaan hei­dän pit­kän suh­teen­sa sa­lai­suus on avoi­muus ja huu­mo­rin­ta­ju.

– Huu­mo­ri on ai­van rat­kai­se­vaa: jos on haus­kaa kes­ke­nään ja nä­kee maa­il­man vä­hän hul­lun­ku­ris­ten sil­mä­la­sien läpi. Lena kes­tää ai­van tol­kut­to­mas­ti it­seen­sä koh­dis­tu­vaa huu­mo­ria, mikä on lois­ta­va omi­nai­suus ih­mi­ses­sä, Ol­li ke­huu.

– Ja van­hem­mi­ten sitä ei ota it­se­än­sä niin va­ka­vas­ti, Lena täy­den­tää.

Avoi­muu­teen kuu­luu pa­ris­kun­nan mie­les­tä se­kin, et­tä pys­tyy pu­hu­maan myös sii­tä, kuin­ka eri­lai­sia ol­laan. Ol­li on ”län­nen no­pein” kai­kis­sa kään­teis­sään, Lena on hi­taam­pi ja har­kit­se­vam­pi.

– Minä olen no­pea ho­su­mi­seen as­ti. Jos­kus it­se­ä­ni­kin har­mit­taa, et­tä ei­hän mi­nun tar­vit­si­si teh­dä viit­tä asi­aa ker­ral­laan. Olen no­pea te­ke­mään pää­tök­siä, no­pea läh­te­mään, kai­kel­la ta­val­la no­pe­a­ryt­mi­nen, Ol­li luon­neh­tii.

– Minä ha­lu­an isän pe­ru­ja pääs­tä rau­has­sa mu­kaan kaik­kiin läh­töi­hin; et­tä kaik­ki ta­va­rat, pää ja krop­pa ovat mu­ka­na. Saat­taa näyt­tää sil­tä, et­tä en tee mi­tään, mut­ta sen ta­kia mi­nul­la on­kin ai­na kaik­ki ta­va­rat ka­sas­sa, ja si­nul­ta puut­tuu, Lena nau­raa.

"Huu­mo­ri on ai­van rat­kai­se­vaa."

Yli­op­ti­mis­ti ja ”va­loi­sa mus­ta”

Pa­ris­kun­nal­la on myös asen­ne-ero suh­tees­sa ole­mi­seen ja maa­il­maan, vaik­ka nau­ra­vai­ses­ta Le­nas­ta ei pääl­le­päin us­koi­si.

– Me ol­laan päi­vän­sä­de ja men­nin­käi­nen. Minä pe­rus­myön­tei­nen, jopa yli­op­ti­mis­ti­nen, ai­ka iloi­nen ih­mi­nen, kun taas Lena on ’va­loi­sa mus­ta’; vaik­ka hän on ko­vim­pia tun­te­mi­a­ni nau­ra­jia, hä­nen la­sin­sa on puo­li­tyh­jä, mi­nun la­si­ni puo­li­täy­si, Ol­li luon­neh­tii.

Kos­ka Le­nan työ on ol­lut ai­na fra­mil­la ole­mis­ta, hän osaa naut­tia myös yk­si­näi­syy­des­tä.

– Ul­ko­mail­la on iha­naa ol­la, kun vain har­vat tun­nis­ta­vat. Sik­si myös maal­la on mu­ka­vaa. Olen erak­ko­luon­ne: ra­kas­tan sitä, et­tä saan ol­la jos­sa­kin vain rau­has­sa. Mö­kil­lä­kin on niin pal­jon te­ke­mis­tä, vaik­kei te­ki­si pal­jon mi­tään. Ai­ka ku­luu vaik­ka vain ih­me­tel­len asi­oi­ta pään si­säl­lä tai ym­pä­röi­väs­sä maa­il­mas­sa, Lena sa­noo.

Ol­lin mie­les­tä on oleel­lis­ta miet­tiä, mi­hin ener­gi­an­sa suun­taa, kun päi­vät vä­he­ne­vät ja ”pe­rä­lau­ta vilk­kuu”.

– Käy­tät­kö ajan sen mu­reh­ti­mi­seen, kuka on teh­nyt si­nul­le vää­ryyt­tä vai ajat­te­let­ko niin, et­tä täs­sä ajas­sa juu­ri nyt on kaik­ki hy­vin. On tyh­mää ryh­tyä huk­kaa­maan ener­gi­aan­sa sel­lai­seen, jol­le ei mi­tään voi.

Lue Oman Ajan nu­me­ros­ta 7/2017 mitä Lena Me­ri­läi­sel­le ja Ol­li To­lal­le nyt kuu­luu. 

Lue myös: 

Vir­pi ja Jaak­ko Hä­meen-Ant­ti­la - Täl­lai­nen oli kah­den kum­ma­jai­sen iha­na rak­kaus­ta­ri­na

Tun­ne tem­pe­ra­ment­ti­si – pa­ran­na pa­ri­suh­det­ta­si

Täl­lä re­sep­til­lä luot hel­pos­ti ro­mant­ti­sen il­lan kah­del­le