Mark­ku ja Ma­ri­ta Kul­ma­la luu­li­vat, et­tä heil­lä on hyvä avi­o­liit­to.

Mark­ku teki kan­sain­vä­lis­tä uraa ae­ro­so­li- ja ym­pä­ris­tö­fy­sii­kan huip­pu­tut­ki­ja­na. Kak­si las­ta oli jo kou­lui­äs­sä, ja Ma­ri­ta oli ko­to­na hoi­to­va­paal­la nuo­rim­mai­sen kans­sa.

Mar­kun työ­vii­kot oli­vat sa­ta­tun­ti­sia. Lo­mia mies ei pi­tä­nyt lain­kaan nel­jään­tois­ta vuo­teen. Ma­ri­ta ei va­lit­ta­nut. Hän oli läh­töi­sin maa­lais­ta­los­ta, jos­sa pit­kät työ­päi­vät il­man lo­mia oli­vat ol­leet ta­pa­na.

Kun he rii­te­li­vät, Mark­ku huu­si suo­raa huu­toa ja Ma­ri­ta piti kak­si viik­koa myk­kä­kou­lua.

”Em­me tien­neet, et­tä pa­ri­suh­tees­sa pi­täi­si ol­la joku yh­teys puo­li­soon. Em­me myös­kään ym­mär­tä­neet, min­kä tar­pei­den pi­täi­si pa­ri­suh­tees­sa täyt­tyä”, Mark­ku sa­noo.

Pa­ri­suh­de oli mo­lem­pien en­sim­mäi­nen. He oli­vat tu­tus­tu­neet pa­ri­kymp­pi­si­nä opis­ke­li­ja-asun­to­lan tv-huo­nees­sa, kun Ma­ri­ta muut­ti Hel­sin­kiin opis­ke­le­maan ko­ti­ta­lou­so­pet­ta­jak­si.

Va­jaan vuo­den seu­rus­te­lun jäl­keen he me­ni­vät nai­mi­siin. Pian syn­tyi en­sim­mäi­nen lap­si. Mark­ku läh­ti ar­mei­jaan, ja Ma­ri­ta tot­tui pyö­rit­tä­mään ar­kea yk­si­nään. Mark­ku kävi ko­to­na työ­mat­ko­jen vä­lis­sä mat­ka­lauk­ku täyn­nä li­ka­pyyk­kiä.

Seit­se­män­tois­ta avi­o­liit­to­vuo­den jäl­keen Mark­ku ra­kas­tui toi­seen nai­seen.

”Maa­il­ma­ni ha­jo­si pa­la­sik­si”

”Sil­lä het­kel­lä maa­il­ma­ni ha­jo­si pie­nik­si pa­la­sik­si. Olin si­ni­sil­mäi­ses­ti us­ko­nut, et­tä mie­he­ni on re­hel­li­nen mi­nul­le”, Ma­ri­ta muis­te­lee.

Osa ih­mi­sis­tä rai­vos­tuu ja hyök­kää, toi­set pa­ke­ne­vat ja kiel­tä­vät kai­ken. Ma­ri­ta jäh­met­tyi pai­kal­leen.

”Ra­kas­tin kui­ten­kin Mark­kua en­kä ha­lun­nut ero­ta”, Ma­ri­ta muis­te­lee.

”Olin aja­tel­lut jo pit­kään, et­tä kun Ma­ri­ta saa tie­tää, hän jät­tää mi­nut. Olin ai­ka häm­men­ty­nyt, kun niin ei käy­nyt”, Mark­ku ker­too.

Avi­o­liit­to ja ar­ki jat­kui­vat. Rin­nak­kais­suh­de jat­kui. Pie­ni­nä pa­loi­na Ma­ri­tal­le val­ke­ni koko to­tuus Mar­kun toi­ses­ta suh­tees­ta.

”En­sin Mark­ku tun­nus­ti, et­tä oli ra­kas­tu­nut. Kes­ti vuo­den en­nen kuin ta­ju­sin täy­sin, mis­sä men­nään. Mie­hel­lä­ni oli edel­leen suh­de, joka oli jat­ku­nut jo yli pari vuot­ta.”

”Roi­kuin kuin löy­säs­sä hir­res­sä. Sama ys­tä­vä, joka oli vih­jan­nut Mar­kun us­kot­to­muu­des­ta, eh­dot­ti avi­o­liit­to­lei­ril­le osal­lis­tu­mis­ta. Ve­to­sin Mark­kuun, et­tä hän läh­ti­si lei­ril­le mi­nun vuok­se­ni. Pel­kä­sin ai­van lei­rin al­kuun saak­ka, et­tä Mark­ku kek­sii jon­kun työ­kii­reen te­ko­syyk­si, et­tei lei­ril­le tar­vit­se läh­teä.”

”Em­me ol­leet ai­no­at ka­ril­le aja­neet”

Avi­o­liit­to­lei­ril­lä Ma­ri­ta ja Mark­ku al­koi­vat en­sim­mäi­sen ker­ran aja­tel­la, mitä pa­ri­suh­de tar­koit­taa.

”Saim­me tie­toa, mil­lai­sia vai­hei­ta ja lai­na­lai­suuk­sia pa­ri­suh­teis­sa on. Ta­ju­sim­me, et­tem­me ole ai­no­at, jot­ka ovat aja­neet avi­o­liit­ton­sa ka­ril­le”, Ma­ri­ta ker­too.

Mar­kun rin­nak­kais­suh­de jat­kui vie­lä avi­o­liit­to­lei­rin jäl­keen­kin. Ma­ri­ta ku­vaa puo­li­so­aan kil­tik­si mie­hek­si. Mie­hek­si, joka läh­ti kilt­teyt­tään avi­o­liit­to­lei­ril­le. Sa­man kilt­tey­den vuok­si hän ei saa­nut kat­kais­tua rin­nak­kais­suh­det­taan.

Per­he oli hiih­to­lo­ma­reis­sul­la Hä­mees­sä, kun Ma­ri­tal­le pal­jas­tui, et­tä Mark­ku lä­het­te­li edel­leen säh­kö­pos­tia tuol­le nai­sel­le.

”Olim­me lo­ma­mat­kal­la, ja yhä vain oli jo­tain vies­tit­te­lyä. Ei­kö tämä lopu iki­nä!”

Ma­ri­ta läh­ti rai­vois­saan hiih­tä­mään. Hän hiih­ti ja hiih­ti. Mark­ku huo­les­tui ja läh­ti vai­mon­sa pe­rään.

”Sil­loin pää­tin, et­tä teen mitä ta­han­sa, jos saan vie­lä Ma­ri­tan ta­kai­sin”, hän sa­noo.

”Lah­joil­la ei kor­va­ta puut­tu­vaa yh­teyt­tä”

Ma­ri­ta ja Mark­ku ajat­te­le­vat, et­tä heil­lä on ol­lut kak­si liit­toa tois­ten­sa kans­sa. Hei­dän en­sim­mäi­nen liit­ton­sa päät­tyi tuo­hon hiih­to­lo­maan ja toi­nen, tie­toi­nen pa­ri­suh­de al­koi. Sa­ma­na ke­vää­nä he os­ti­vat uu­det kih­la­sor­muk­set.

”Olem­me elä­neet nyt vii­si­tois­ta vuot­ta tie­toi­ses­sa avi­o­lii­tos­sa. Asen­ne on nyt ai­van eri­lai­nen kuin en­sim­mäis­ten pa­rin­kym­me­nen yh­tei­sen vuo­den ai­ka­na”, Mark­ku ker­too.

”Asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tys­tä on pi­tä­nyt kor­ja­ta. Meil­lä on sel­lai­nen pe­ri­aa­te, et­tä joka viik­ko pi­tää ol­la vii­si­tois­ta tun­tia yh­teis­tä ai­kaa. Kol­mes­sa­tois­ta vuo­des­sa sii­tä ker­tyy 10 000 tun­tia, joka tar­vi­taan hui­pul­le eli kump­pa­nuu­teen pää­se­mi­seen.”

”Vah­va kes­ki­näi­nen yh­teys on ai­noa asia, mikä saa suh­teen elä­väk­si. Voit ko­keil­la kai­ken­lai­sia temp­pu­ja – kynt­ti­läil­lal­li­sia, mat­ko­ja ja lah­jo­ja. Mut­ta niil­lä ei voi kor­va­ta puut­tu­vaa yh­teyt­tä. Kun on hyvä yh­teys, kaik­ki muu hyvä seu­raa pe­räs­sä”, Mark­ku sa­noo.

Mo­lem­pien pi­tää si­tou­tua suh­tee­seen kun­nol­la. Se tar­koit­taa myös ta­sa­pai­nois­ta ajan­käyt­töä ja ar­vo­jär­jes­tys­tä, va­lit­se­mis­ta ja ra­jaa­mis­ta.

”Ih­mi­ses­tä pää­see kyl­lä eroon, mut­ta omia on­gel­mia ei voi voit­taa muu­ten kuin koh­taa­mal­la ne ja opet­te­le­mal­la ra­ken­ta­vam­pia ta­po­ja elää”, Ma­ri­ta sum­maa.