1. Ota on­ni omiin kä­siin

Elä­mä voi tun­tua mer­ki­tyk­set­tö­mäl­tä, mut­ta pa­rem­mas­ta ei us­kal­le­ta edes haa­veil­la. Muu­tos pe­lot­taa. On hel­pom­pi jä­mäh­tää odot­te­le­maan, et­tä on­ni tu­lee ja nou­taa. Val­men­ta­ja An­na Tai­pa­le kut­suu tätä voi­maan­tu­mat­to­muu­dek­si.

Va­li­tet­ta­vas­ti odot­te­lu ei au­ta. On­ni on yhä jo­kai­sen omis­sa kä­sis­sä, mut­ta moni oi­val­taa sen vas­ta krii­sin kaut­ta. Sai­ras­tu­mi­nen tai avi­oe­ro pa­kot­taa usein muu­tok­seen ja he­rät­tää ajat­te­le­maan, kuka minä olen­kaan. Mitä minä tun­nen ja tar­vit­sen?

Krii­siä ei kan­na­ta jää­dä odot­te­le­maan. Oman it­sen huo­mi­oi­mi­nen muut­taa elä­män var­mas­ti – pa­rem­mak­si kuin oli­sit osan­nut ku­vi­tel­la.

2. It­sen­sä ra­kas­ta­mi­nen ei ole it­sek­kyyt­tä

It­sen­sä ra­kas­ta­mi­nen ei ole it­sek­kyyt­tä, vaan on­nel­li­suu­den läh­tö­koh­ta. Se ei tar­koi­ta pelk­kää iloa ja on­nea, vaan si­tou­mus­ta it­seen lem­pe­äl­lä asen­teel­la ja kaik­kien omien tun­tei­den sal­li­mis­ta. Kun ra­kas­tat it­se­ä­si ja nau­tit elä­mäs­tä­si, osoi­tat myös lä­hei­sil­le­si, et­tä heil­lä­kin on lupa sa­maan.

3. Kun tu­kah­dut­taa yh­den tun­teen, te­kee sa­man myös muil­le

Tun­tei­den tu­kah­dut­ta­mi­nen on suo­ma­lai­sen kas­va­tuk­sen ki­pu­koh­ta, joka siir­tyy su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Kun jo­tain tun­net­ta ei saa il­mais­ta, syn­tyy tur­vat­to­muut­ta ja us­ko­muk­sia, ku­ten: ”Pär­jään, kun­han en il­mai­se su­ru­a­ni tai vi­haa­ni.”

Kun tu­kah­dut­taa yh­den tun­teen, te­kee sa­man muil­le­kin. Sil­loin rik­koo yh­tey­den omiin tar­pei­siin, mikä taas syn­nyt­tää ar­vot­to­muut­ta ja us­ko­muk­sen: ”En saa ol­la kuka olen ja tun­tea, mitä tun­nen.” Moni ajat­te­lee­kin, et­tä it­ses­sä on jo­tain vi­kaa ja hä­pe­ä­kier­re on val­mis.

Rat­kai­su löy­tyy omien tun­tei­den tun­te­mi­ses­ta, il­mai­se­mi­ses­ta ja hy­väk­sy­mi­ses­tä.

- Jot­ta voi löy­tää omat ra­jan­sa, on us­kal­let­ta­va tun­tea vi­haa. Jot­ta pys­tyy muut­ta­maan elä­mään­sä, on us­kal­let­ta­va pe­lä­tä. Ja sii­hen tar­vi­taan si­säis­tä tur­vaa, Tai­pa­le sa­noo.

4. Tee joka päi­vä asi­oi­ta, jot­ka ilah­dut­ta­vat si­nua

Toi­vot­ko sa­laa, et­tä mie­he­si vei­si si­nut Tal­lin­naan tai äly­äi­si os­taa kuk­kia? Jos ul­kois­tat oman on­ne­si eli toi­vot mui­den täyt­tä­vän tar­pee­si ja to­teut­ta­van unel­ma­si, saat odot­taa

Jos ha­lu­aa voi­da hy­vin, on teh­tä­vä hy­vää it­sel­leen joka päi­vä. It­sen­sä si­vuut­ta­mi­nen on tot­tu­mus, mut­ta sa­mal­la ta­voin voi op­pia myös huo­leh­ti­maan ja hoi­ta­maan it­seä päi­vit­täin. Näin al­kaa li­sä­tä si­säis­tä tur­vaa tun­nis­taa ja koh­da­ta tun­tei­taan.

- Voit an­taa muil­le vain sen, min­kä an­nat it­sel­le­si. Kun an­nat rak­kaut­ta en­sin it­sel­le­si, pys­tyt myös an­ta­maan ja vas­taa­not­ta­maan rak­kaut­ta toi­sil­ta sitä vaa­ti­mat­ta ja it­se­ä­si kun­ni­oit­ta­en, An­na Tai­pa­le sa­noo

5. Sano ei - se­kin on lah­ja

Jos on ai­na lait­ta­nut mui­den hy­vin­voin­nin oman­sa edel­le ja lu­nas­ta­nut ar­von­sa mui­den aut­ta­mi­ses­ta, voi he­rä­tä si­säi­seen tyh­jyy­teen: mil­loin on mi­nun vuo­ro­ni?

Mie­ti, mil­lai­nen olo si­nul­le tu­lee, kun au­tat, vaik­ka et ha­lu­ai­si. Kri­ti­soit­ko it­se­ä­si myö­hem­min? Mil­le elä­mäs­sä­si tu­li­si ti­laa, jos en­si ker­ral­la kiel­täy­tyi­sit?

”Ei” on lah­ja muil­le sii­nä mis­sä ”kyl­lä”.

Kun osaat ve­tää sel­ke­ät ra­jat, mui­den­kin on help­po ol­la seu­ras­sa­si, kos­ka olet yh­tey­des­sä it­see­si ja tar­pei­sii­si.

6. It­sen­sä ra­kas­ta­mi­nen edel­lyt­tää tur­val­li­suut­ta

Jat­ku­va suo­rit­ta­mi­nen on sel­viy­ty­mis­kei­no, jol­la voi vält­tää tu­kah­du­tet­tu­jen tun­tei­den koh­taa­mi­sen. Py­säh­ty­mi­nen pe­lot­taa, kos­ka it­ses­tä voi al­kaa nous­ta ah­dis­tus­ta, pel­koa ja syyl­li­syyt­tä.

Ran­kan tun­teen voi op­pia ot­ta­maan vas­taan, il­mai­se­maan ja pur­ka­maan. Vie­tä ren­toa ai­kaa omis­sa olois­sa. Jätä as­kel­mit­ta­ri ko­tiin ja kä­ve­le luon­nos­sa. Läm­mi­tä sau­na ja nau­ti löy­lyis­tä it­sek­se­si. Lai­ta lem­pi­mu­siik­kia soi­maan ja ve­nyt­te­le olo­huo­neen ma­tol­la.

Us­ko­mus kilt­tey­teen kum­pu­aa si­säi­ses­tä tur­vat­to­muu­des­ta, ja ali­ta­jui­set hä­pe­än ja ar­vot­to­muu­den tun­teet es­tä­vät ha­ke­mas­ta apua. Jos ko­kee tyh­jyy­den tun­net­ta, ilot­to­muut­ta, vai­keut­ta py­säh­tyä tai elä­mä jun­naa pai­koil­laan, apua kan­nat­taa ha­kea.

Vaik­ka vas­tauk­set löy­ty­vät ai­na it­ses­tä, nii­den kuu­le­mi­seen tar­vi­taan riit­tä­väs­ti tur­val­li­suut­ta. Ul­ko­puo­li­nen am­mat­ti­lai­nen, ku­ten Ih­mi­nen ta­vat­ta­vis­sa -men­to­ri, osaa luo­da tur­val­li­sen ti­lan, jos­sa voi kuu­los­tel­la tun­tei­taan. Kun koh­taa tus­kan­sa ja su­run­sa, ne ei­vät enää vai­ku­ta omaan käyt­täy­ty­mi­seen. Kun saa yh­tey­den tun­tei­siin­sa, saa sa­mal­la yh­tey­den si­säi­seen muu­tos­voi­maan­sa.

Asi­an­tun­ti­ja­na val­men­ta­ja An­na Tai­pa­le

Lue myös: Opi ra­kas­ta­maan it­se­ä­si