Hyp­pe­le, lii­ku pal­jon ja mit­tau­ta luun­ti­heys, sii­lin­jär­ve­läi­nen Kei­jo We­man, 77, neu­voo. Hän he­rä­si os­te­o­po­roo­sin mah­dol­li­suu­teen kuul­tu­aan Luus­to­lii­ton lu­en­nol­la lui­den hau­ras­tu­mi­sen ole­van vah­vas­ti pe­rin­nöl­li­nen su­ku­sai­raus.

– Kun sis­kol­la on se, ky­syin lä­het­täi­si­kö lää­kä­ri mi­nut­kin var­muu­den vuok­si DXA-luun­ti­heys­mit­tauk­seen.

Mit­taus pal­jas­ti, et­tä We­man on yk­si puo­les­ta mil­joo­nas­ta suo­ma­lai­ses­ta, jon­ka luut hau­ras­tu­vat huo­les­tut­ta­vas­ti.

Hau­ras­tu­vas­sa­kin luus­sa kaik­ki mi­ne­raa­lit ovat tal­lel­la, mut­ta ne vä­he­ne­vät niin, et­tä luu muut­tuu seit­ti­mäi­sek­si ja luu­pal­kit kat­kei­le­vat hel­pos­ti. Muu­tok­set ei­vät oli­si vaa­ral­li­sia, el­lei seit­ti­luu mur­tui­si her­käs­ti vä­häi­ses­tä tö­näi­sys­tä tai vaik­ka iloi­ses­ta ha­lauk­ses­ta.

Luut liik­kee­seen

Os­te­o­po­roo­si on ka­ta­la sik­si, et­tei se ai­heu­ta ki­pu­ja tai tun­te­muk­sia. Useim­mi­ten luu­ka­don jäl­jil­le pääs­tään vas­ta, kun ran­ne sär­kyy kaa­tu­es­sa tai vie­lä pa­hem­paa, lonk­ka mur­tuu. Vuo­sit­tain lonk­ka­mur­tu­man saa 6000 suo­ma­lais­ta. Seit­ti­luu myös hi­das­taa lonk­ka­mur­tu­mas­ta toi­pu­mis­ta.

We­ma­nil­la luu­ka­toa löy­tyi rei­si­luu­kau­las­ta ja lan­ne­ni­ka­mis­ta.

– Jos oli­sin kaa­tu­nut vaik­ka jää­ti­köl­lä, lonk­ka oli­si voi­nut sär­kyä.

Lui­ta ja nii­tä tu­ke­via li­hak­sia pi­täi­si joka päi­vä vah­vis­taa niin, et­tei mur­tu­mia tu­li­si.

– Kaik­ki lii­kun­ta te­kee luil­le hy­vää. It­sel­le­ni mie­lui­sin­ta on met­säs­sä tar­po­mi­nen.

Pal­jon liik­ku­va ja ka­las­ta­va We­man suo­sit­te­lee ikäi­sil­leen myös oh­jat­tua kun­to­sa­lia, uin­tia ja tans­sia. Hän hoi­taa lui­taan myös sau­va­kä­ve­lyl­lä.

Kalk­ki ruo­as­ta, D-vi­ta­mii­ni pur­kis­ta

Lui­taan pi­tää la­da­ta myös ra­vin­nol­la. Ti­hey­den säi­lyt­tä­mi­seen tar­vi­taan eri­tyi­ses­ti D-vi­ta­mii­nia ja kal­siu­mia. Ras­vat­to­mat mai­to­tuot­teet ja ras­vai­set ka­lat si­säl­tä­vät kum­paa­kin. Jos ei käy­tä mai­to­tuot­tei­ta, hom­ma mut­kis­tuu, sil­lä luus­toon pi­täi­si saa­da jopa 1,5 gram­maa kal­siu­mia päi­väs­sä. Se on iso urak­ka.

Vä­him­mil­lä ka­lo­reil­la 1000-1500 mil­lig­ram­maa kal­siu­mia saa, jos juo ras­va­ton­ta mai­toa tai pii­mää noin lit­ran päi­väs­sä. Ras­va­ton mai­to­jau­he on kä­te­vä kalk­ki­li­sä mo­niin ruo­kiin ker­man si­jas­ta.

Kal­sium pi­täi­si­kin saa­da ruo­as­ta, sil­lä pil­le­rei­nä kal­siu­mia ei enää suo­si­tel­la.

– Kalk­ki saat­taa tab­let­tien suu­ris­ta an­nok­sis­ta ker­tyä hai­tal­li­ses­ti ve­ri­suon­ten sei­nä­miin ja li­sä­tä sy­dän- ja ve­ri­suo­ni­sai­ras­ta­vuut­ta, sa­noo nais­ten­tau­tien eri­kois­lää­kä­ri, pro­fes­so­ri Mar­jo Tup­pu­rai­nen Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­ta Kuo­pi­os­ta.

– Ruo­as­ta saa­ta­va kal­sium on tur­val­lis­ta. Sitä ei voi saa­da lii­kaa, ei­kä se ker­ry ve­ri­suo­niin.

D-vi­ta­mii­ni on hyvä ot­taa pur­kis­ta, sil­lä ra­vin­nos­ta tai au­rin­gos­ta on mil­tei mah­do­ton­ta saa­da luu­ta hyö­dyt­tä­vää vä­him­mäis­mää­rää 20 mik­rog­ram­maa vuo­ro­kau­des­sa.

– Mää­rää voi tur­val­li­ses­ti li­sä­tä jopa 100 mik­rog­ram­maan vuo­ro­kau­des­sa, Tup­pu­rai­nen sa­noo. Hän suo­sit­te­lee D-vi­ta­mii­ni­pi­toi­suu­den mit­taa­mis­ta sik­si, et­tä ve­ri­koe ker­too, mil­lais­ta D-vi­ta­mii­ni­li­sää it­se ku­kin tar­vit­see.

Kas­vis­syö­jien ja eri­kois­ruo­ka­va­li­o­ta nou­dat­ta­vien on tar­peen ju­tel­la lää­kä­rin ja ra­vit­se­mus­te­ra­peu­tin kans­sa sii­tä, mi­ten lui­taan voi vah­vis­taa par­hai­ten. Si­tä­kin voi miet­tiä, on­ko yli 65-vuo­ti­aan jär­ke­vää laih­dut­taa, jos osa pai­nos­ta pu­to­aa luis­ta.

Luu vah­vis­tuu lääk­keel­lä

Os­te­o­po­roo­sin lää­ke­hoi­to ke­hit­tyy koko ajan. We­man muis­te­lee, et­tä en­sim­mäi­set luu­lääk­keet oli­vat han­ka­lia ot­taa.

– Kuu­los­ti, et­tä nii­den kans­sa piti heit­tää jos jon­kin­lais­ta ku­per­keik­kaa. Uu­dem­mat lääk­keet ovat po­ti­la­sys­tä­väl­li­sem­piä.

We­ma­nin lui­ta alet­tiin vah­vis­taa bis­fos­fo­naa­til­la. Kun luu­mas­sa tut­kit­tiin vii­den vuo­den ku­lut­tua uu­des­taan, luu oli ti­hen­ty­nyt. Luun ti­hen­ty­mi­nen jat­kuu vie­lä pari vuot­ta lää­ki­tyk­sen lo­pet­ta­mi­sen jäl­keen­kin, ei­kä lää­ke myös­kään ka­toa luus­ta mil­loin­kaan.

– Joku lää­kä­ri sa­noi­kin, et­tä hau­taus­maat ovat puo­lil­laan bis­fos­fo­naat­tia.

Suo­raan suo­neen voi­daan ker­ran vuo­des­sa an­nos­tel­la myös tso­led­ro­ni­hap­poa. Lää­ke­pis­tos on kä­te­vä, jos tab­le­teis­ta tu­lee ma­ha­vai­vo­ja.

Pis­tos­hoi­dois­ta We­man kuu­lee kah­den­lai­sia ta­ri­noi­ta.

– Yk­si sa­noo, et­tä pis­tok­sen jäl­keen on pari viik­koa ka­ma­lan ki­peä joka pai­kas­ta. Toi­nen ei tie­dä lää­ket­tä saa­neen­sa­kaan, We­man ker­taa kuu­le­maan­sa.

Kol­mas te­ho­kas luu­lää­ke on de­no­su­ma­bi, jota ote­taan puo­len vuo­den vä­lein pis­tok­se­na ihon al­le.

– De­no­su­ma­bia voi­daan käyt­tää jopa vuo­si­kym­men, mut­ta käy­tön lo­pet­ta­mi­nen pi­tää suun­ni­tel­la hy­vin, sil­lä hoi­don jäl­keen luut hau­ras­tu­vat no­pe­as­ti, Mar­jo Tup­pu­rai­nen to­te­aa.

Hor­mo­nit hil­lit­se­vät luu­hä­vik­kiä

Kai­kil­la luu­ta al­kaa 30 ikä­vuo­den jäl­keen ka­do­ta enem­män kuin uut­ta syn­tyä. Nais­ten luu­ka­to kiih­tyy, kun kuu­kau­ti­set lop­pu­vat.

Ka­don hi­das­ta­mi­seen suo­si­tel­laan hor­mo­ni­kor­vaus­hoi­toa, jos sii­tä saa sa­mal­la hyö­tyä myös kuu­mien aal­to­jen vii­len­tä­mi­seen. Est­ro­gee­nil­la ei voi li­sä­tä luu­taan va­ras­toon, vaan hor­mo­nin suo­ja lak­kaa, kun hoi­to lo­pe­te­taan.

Mar­jo Tup­pu­rai­nen sa­noo, et­tä pie­ni­kin est­ro­gee­ni­an­nos te­kee luul­le hy­vää. Se on myös 50–60-vuo­ti­ail­le luon­nol­li­nen kei­no pi­tää huol­ta luis­taan, el­lei hor­mo­ni­hoi­dol­le ole es­tei­tä, ku­ten su­ku­alt­tiut­ta rin­ta­syö­pään.

Tup­pu­rai­nen kan­taa huol­ta myös syö­pä­hoi­to­ja saa­vien luis­ta. Rin­ta­syö­väs­tä pa­ran­tu­nei­den luut voi­vat ol­la hy­vin hau­raat.

– Syö­pä­lääk­keet hä­vit­tä­vät luu­ta. Sik­si nor­maa­li ra­vit­se­mus ei hoi­to­jen ai­ka­na rii­tä, vaan tar­vi­taan luun­suo­ja­lää­ke. Luun­suo­jaus usein unoh­tuu, kun syö­pä­hoi­to­jen ai­ka­na on pal­jon muu­ta aja­tel­ta­vaa.

Mie­hen luut hau­ras­tu­vat myös

Luu­ta ka­to­aa huo­les­tut­ta­van no­pe­as­ti myös joka nel­jän­nel­lä yli 50-vuo­ti­ais­ta mie­his­tä. Vaik­ka mie­hil­lä on 15 pro­sent­tia enem­män luu­mas­saa kuin nai­sil­la, hei­tä­kin odot­taa os­te­o­po­roo­si­mur­tu­ma lonk­kaan tai sel­kä­ni­ka­maan, el­lei luis­taan hok­saa huo­leh­tia.

Hor­mo­nit suo­jaa­vat mies­ten­kin lui­ta, mut­ta mur­tu­mat li­sään­ty­vät, jos tes­tos­te­ro­ni vä­he­nee tai se aje­taan alas niin kuin etu­rau­has­syö­pä­hoi­dois­sa teh­dään.

We­man ha­lu­aa­kin li­sä­tä mies­ten tie­toi­suut­ta os­te­o­po­roo­sis­ta ja lu­en­noi it­se­kin ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­ja­na lui­den vah­vis­ta­mi­ses­ta. Hän­tä har­mit­taa, et­tä mie­het ei­vät han­ki tie­toa sai­rauk­sis­ta, vaik­ka kaik­ki­al­la maas­sa jär­jes­te­tään ter­veys­lu­en­to­ja.

– Jos niis­tä ot­taa on­keen­sa voi suo­ras­taan pe­las­taa elä­män­sä. Näin ai­na­kin mi­nul­le kävi, Kei­jo We­man sa­noo.

Li­sä­tie­to­ja www.luus­to­liit­to.fi