Ke­vään ris­ti­ve­to voi käy­dä ras­kaak­si

Maa­lis­kuus­sa kaa­mos­ma­sen­nuk­ses­ta ja lie­vem­mäs­tä kaa­mo­soi­rei­lus­ta kär­si­vien olo hel­pot­taa. Mie­li kir­kas­tuu yh­tä ai­kaa va­lon mää­rän li­sään­ty­es­sä, ja si­säi­nen kel­lo tah­dis­tuu oi­ke­aan ai­kaan. Uni­ryt­mi löy­tyy uu­del­leen, ja unen laa­tu pa­ra­nee.

Kai­kil­le li­sään­ty­vä valo pit­kän pi­me­än tal­ven jäl­keen ei ole hel­po­tus. Kak­si­suun­tais­ta mie­li­a­la­häi­ri­ö­tä sai­ras­ta­vil­le valo saat­taa syn­ty­vän uni­va­jeen kaut­ta lau­kais­ta ma­ni­an, ylet­tö­män ak­tii­vi­sen vai­heen.

Mo­nil­le tal­ven tur­val­li­sen pi­mey­den jäl­keen li­sään­ty­vä valo on lii­kaa.

”Se ikään kuin pal­jas­taa ’oman huo­nou­den’”, ker­too Työ­ter­veys-lai­tok­sen yli­lää­kä­ri, psy­ki­at­ri Sami Lep­pä­mä­ki.

Huh­ti­kuus­sa teh­dään­kin eni­ten it­se­mur­ha­y­ri­tyk­siä ja tou­ko­kuus­sa eni­ten it­se­mur­hia.

Syy ke­vään he­rät­tä­miin ris­ti­rii­tai­siin tun­tei­siin ja ke­hon re­ak­ti­oi­hin saat­taa tut­ki­joi­den mu­kaan joh­tua ”ke­vään ris­ti­ve­dos­ta”. Kir­kas valo ja ko­lea sää an­ta­vat kes­ke­nään ris­ti­rii­tai­sia vies­te­jä. Ke­vään valo tun­tuu lu­paa­van lii­ko­ja.

Mui­na vuo­de­nai­koi­na läm­pö­ti­la muut­tuu en­nen va­lon mää­rän muut­tu­mis­ta. Täs­tä ris­ti­ve­dos­ta voi­vat joh­tua ih­mi­sen si­säi­sen kel­lon ryt­mi­häi­ri­öt: uni–val­ve-ryt­mi vii­väs­tyy ja ih­mi­nen hal­lit­see mie­li­joh­tei­taan ta­val­lis­ta huo­nom­min.

Kel­lo­jen siir­to kesä- ja tal­vi­ai­kaan ai­heut­taa tut­ki­joi­den mu­kaan tur­haa ra­si­tus­ta eli­mis­töl­le, kos­ka ryt­min siir­ros­ta pa­lau­tu­mi­nen kes­tää ih­mi­ses­tä riip­pu­en pa­ri­kin viik­koa.

Eten­kin ke­sä­ai­kaan siir­ty­mi­nen maa­lis­kuun vii­mei­se­nä vii­kon­lop­pu­na sot­kee si­säi­sen kel­lom­me ryt­min. Kun kel­lo­ja siir­re­tään tun­ti taak­se­päin, jou­dum­me ai­kais­ta­maan ryt­mi­äm­me sa­maan ai­kaan, kun luon­non ai­ka­merk­ki, va­loi­sat aa­mut, pi­me­ne­vät het­kek­si. Sii­tä syn­tyy ris­ti­rii­ta luon­non ajan ja kel­lo­jen näyt­tä­män ajan vä­lil­le.

Ki­ri­vaih­de ei löy­dy ai­na hel­pos­ti, ja sii­tä seu­raa tur­haa uu­pu­mus­ta. Tal­vi­ai­kaan siir­ty­mi­nen on hel­pom­paa sik­si, et­tä ih­mi­sen si­säi­sel­le kel­lol­le on luon­tai­sem­paa siir­tää ryt­mi­ään myö­häi­sem­mäk­si.

Kel­lo­jen siir­to­jen vai­ku­tuk­sis­ta ter­vey­teen ei tie­de­tä tar­peek­si, mut­ta tie­teel­lis­tä näyt­töä on sii­tä, et­tä pel­ti­ko­la­rei­den mää­rä kas­vaa, kun siir­ry­tään ke­sä­ai­kaan.

Luk­si =Luk­si on va­lais­tus­voi­mak­kuu­den yk­sik­kö. Kirk­kaa­na ke­sä­päi­vä­nä voi ve­den lä­hei­syy­des­sä va­lon kirk­kaus ol­la 80 000 luk­sia. Har­maa­na tal­vi­päi­vä­nä va­lon voi­mak­kuus voi ul­ko­na ol­la al­le 2 000 luk­sia.

Ke­säl­lä olem­me myön­tei­siä ja seu­ral­li­sia ja lii­kum­me eni­ten

Va­lon mää­räs­sä ke­säl­lä ja tal­vel­la on val­ta­via ero­ja. Au­rin­gon pais­ta­es­sa voi va­lon voi­mak­kuus ui­ma­ran­nal­la ol­la 80 000 luk­sia, ve­sil­lä vie­lä enem­män.

Pil­vi­se­nä ja lu­met­to­ma­na tal­vi­päi­vä­nä va­lon voi­mak­kuus voi ol­la kes­kel­lä päi­vää­kin al­le 2 000 luk­sia. Vas­ta sa­ta­nut lumi hei­jas­taa au­rin­gon­va­los­ta 85 pro­sent­tia, mut­ta kos­tea lu­me­ton maa vain al­le 10 pro­sent­tia. Sik­si kaa­mos tun­tuu pa­hem­mal­ta mar­ras­kuun pi­mey­des­sä ja Ete­lä-Suo­men lu­met­to­muu­des­sa.

Va­lol­la on val­ta­vas­ti po­si­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia. Suo­ma­lai­set ovat so­si­aa­li­ses­ti vilk­kaim­mil­laan ke­säl­lä. Valo ko­hen­taa mie­li­a­laa ja te­kee meis­tä myön­tei­sem­piä.

On to­dis­tet­tu, et­tä au­rin­koi­si­na päi­vi­nä osa­ke­kurs­sit nou­se­vat ta­val­lis­ta enem­män. Kah­den yh­dys­val­ta­lai­sen yli­o­pis­ton ra­hoi­tuk­sen tut­ki­jat huo­ma­si­vat seu­ra­tes­saan 26 pörs­sin toi­min­taa, et­tä au­rin­koi­si­na päi­vi­nä ta­lou­se­lä­män lu­ku­ja tul­ki­taan har­mai­ta päi­viä myön­tei­sem­min.

Sel­vim­min va­lon vai­ku­tus nä­kyi poh­jois­ten mai­den pörs­sien toi­min­nas­sa. Nii­hin kuu­lui myös Hel­sin­gin pörs­si.

Ke­säi­sin suo­ma­lai­set har­ras­ta­vat lii­kun­taa sel­väs­ti enem­män kuin muu­na ai­ka­na vuo­des­ta. Va­lon li­säk­si lii­kun­ta eh­käi­see ma­sen­nu­soi­rei­ta ja ko­hen­taa synk­kää mie­li­a­laa. Se li­sää myös ai­vo­jen neu­rop­las­ti­suut­ta eli nii­den mu­kau­tu­mis­ky­kyä ul­koi­seen to­del­li­suu­teen. Lii­kun­ta aut­taa tah­dis­ta­maan si­säis­tä kel­loa, mut­ta jos liik­kuu myö­hään il­lal­la, se siir­tää nu­kah­ta­mis­ta.

Ke­hom­me tuot­taa run­saas­ti D-vi­ta­mii­nia vain au­rin­gon pais­ta­es­sa. D-vi­ta­mii­nin tuo­tan­non käyn­nis­ty­mi­nen on ke­hol­le yk­si sig­naa­li va­loi­sas­ta vuo­de­na­jas­ta.

Hä­mä­räs­sä luom­me ja avau­dum­me

● Hä­mä­rä va­lais­tus li­sää luo­vuut­ta. Myös tur­val­li­nen työ­ym­pä­ris­tö aut­taa luo­van työn te­ki­jää, sil­lä tur­val­li­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä us­kal­taa ot­taa enem­män ris­ke­jä.

● Hä­mä­ryys myös ren­tout­taa ja va­paut­taa so­si­aa­li­sis­ta ra­joit­teis­ta. Se saa ih­mi­set kos­ket­te­le­maan toi­si­aan enem­män ja avau­tu­maan asi­ois­taan. Eh­kä juu­ri näis­tä syis­tä yö­ker­hois­sa ei kyl­ve­tä va­los­sa.

● Jos työ­nan­ta­ja ha­lu­aa toi­mis­to­työn­te­ki­jöis­tään enem­män ir­ti, kan­nat­taa huo­leh­tia riit­tä­väs­tä va­lais­tuk­ses­ta.

Syk­syl­lä nai­set ja il­ta­vir­kut re­a­goi­vat jo kaa­mok­seen

Kaa­mos­ma­sen­tu­neet ja kaa­mok­ses­ta oi­rei­le­vat huo­maa­vat yleen­sä en­sim­mäi­set oi­reet lo­ka­kuus­sa. Kaa­mos­ma­sen­nuk­sel­la tar­koi­te­taan vuo­des­ta toi­seen tois­tu­via, lo­ka­kuun tie­noil­la al­ka­via ja maa­lis­kuus­sa hel­pot­ta­via ma­sen­nuk­sen oi­rei­ta. Niis­tä ta­val­li­sin on su­rul­li­suus. Myös tar­mo tart­tua asi­oi­hin heik­ke­nee.

Kaa­mos­ta oi­rei­le­vien uni­ryt­mi vii­väs­tyy, kun si­säi­nen kel­lo ei tah­dis­tu va­lon mää­rän vä­hen­ty­es­sä. Uni myös kat­kei­lee öi­sin ja näis­tä yh­des­sä seu­raa uni­va­je. Sen ai­heut­ta­maa ener­gi­a­va­jaus­ta pai­ka­taan syö­mäl­lä hii­li­hyd­raat­ti­pi­tois­ta ja ras­vais­ta ruo­kaa, min­kä vuok­si pai­no nou­see.

Kaa­mo­soi­reil­le ja -ma­sen­nuk­sel­le ovat alt­teim­pia nai­set ja il­ta­vir­kut, joi­den si­säi­nen vuo­ro­kau­si­ryt­mi on vii­väs­ty­nyt.

Uu­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa on myös huo­mat­tu, et­tä on ole­mas­sa gee­ni­muun­nos, joka vai­kut­taa verk­ko­kal­von va­loa vas­taa­not­ta­viin so­lui­hin si­ten, et­tä ne ei­vät re­a­goi yh­tä her­käs­ti va­loon kuin va­lo­so­lut nor­maa­lis­ti. Täs­tä syys­tä toi­sil­le saat­taa syn­tyä ”va­lo­näl­kä”.

Hii­ri­ko­keis­sa on huo­mat­tu, et­tä syn­ty­mä­a­jan­koh­dal­la on vai­ku­tus­ta sii­hen, mi­ten her­käs­ti re­a­goi kaa­mok­seen. Ke­vääl­lä ja ke­säl­lä syn­ty­neet, joi­den si­ki­öai­ka ajoit­tuu pi­me­ään vuo­de­nai­kaan, re­a­goi­vat mui­ta her­kem­min pi­me­ään.

Kaa­mos­ma­sen­tu­neil­la myös me­la­to­nii­nia erit­tyy al­kuil­las­ta epä­ta­sai­sem­min kuin muil­la ja sik­si nu­kah­ta­mi­nen vii­väs­tyy.

Kaa­mos­ta oi­rei­le­vien kan­nat­taa aloit­taa sään­nöl­li­nen kir­kas­va­lo­hoi­to vii­meis­tään lo­ka­kuus­sa. Myös kun­to­lii­kun­taa kan­nat­taa har­ras­taa sit­ke­äs­ti, sil­lä yh­des­sä kir­kas­va­lo­hoi­don kans­sa se tor­juu ala­ku­loa ja aut­taa si­säis­tä kel­loa py­sy­mään oi­ke­as­sa tah­dis­sa. Tans­ka­lais­tut­ki­muk­sen mu­kaan myös ul­ko­töi­den te­ke­mi­nen vä­hen­tää ris­kiä kär­siä mie­li­a­la­on­gel­mis­ta. Niis­sä kun yh­dis­ty­vät sekä päi­vän­va­lo et­tä fyy­si­nen ak­tii­vi­suus.

Me­la­to­nii­ni on pi­me­än hor­mo­ni

● Me­la­to­nii­ni on hor­mo­ni, joka on yk­si tär­keim­mis­tä si­säi­sen kel­lom­me tah­dis­ta­jis­ta. Me­la­to­nii­ni on eli­mis­tön oma pi­me­ä­hor­mo­ni ja yön sig­naa­li ke­hol­le. Se sää­te­lee vuo­ro­kau­si­ryt­miä ja edis­tää unen­saan­tia.

● Eli­mis­tö tuot­taa me­la­to­nii­nia pää­a­si­as­sa kä­py­rau­ha­ses­sa. Ra­vin­nos­ta saa­mam­me tryp­to­faa­nin (mai­to­tuot­teet, ka­nan­mu­na, soi­ja) eli­mis­töm­me muok­kaa vä­lit­tä­jä­ai­ne se­ro­to­nii­nik­si, joka puo­les­taan muok­kau­tuu me­la­to­nii­nik­si.

● Me­la­to­nii­nia erit­tyy tal­vel­la enem­män kuin ke­säl­lä. Iän myö­tä eli­mis­tön me­la­to­nii­nin tuo­tan­to hii­puu. Muun mu­as­sa sik­si ikään­ty­vä ih­mi­nen on al­tis unen ja si­säi­sen kel­lon häi­ri­öil­le.

Tal­vel­la syöm­me, nu­kum­me ja juom­me enem­män

Mitä on va­lo­hoi­to?

Va­lo­hoi­to on lää­ke­tie­teel­li­nen hoi­to. Sitä käy­te­tään esi­mer­kik­si vas­ta­syn­ty­nei­den kel­tai­suu­des­sa ve­reen ker­ty­neen bi­li­ru­bii­nin ha­jot­ta­mi­sek­si. Sitä käy­te­tään myös ai­kuis­ten tu­leh­duk­sel­li­sis­sa iho­sai­rauk­sis­sa ku­ten pso­ri­a­sik­ses­sa ja atoop­pi­ses­sa ihot­tu­mas­sa.

Sil­mien kaut­ta vai­kut­ta­vaa kir­kas­va­lo­hoi­toa käy­te­tään kaa­mos­ma­sen­nuk­sen hoi­dos­sa.

Vaik­ka va­lon ja mie­len yh­tey­des­tä on ra­por­toi­tu vuo­si­sa­to­ja, on kei­no­va­lo­hoi­don his­to­ria ly­hyt. En­sim­mäi­nen tie­teel­li­nen ar­tik­ke­li kir­kas­va­lo­hoi­dos­ta jul­kais­tiin 1984.

Sa­ras­tus­va­lo­hoi­to on kir­kas­va­lo­hoi­don uu­si muo­to, jos­sa valo jäl­jit­te­lee päi­vän sa­ras­tus­ta vä­hi­tel­len kir­kas­tu­va­na va­lo­na. Tut­ki­muk­sia on vä­hän, mut­ta te­hoa pi­de­tään lu­paa­va­na.

Ou­lun yli­o­pis­tos­sa ke­hi­tet­tiin en­sim­mäi­sen kor­va­va­lo­lai­te vuon­na 2007. Kor­va­va­lo­hoi­don te­hos­ta ei ole tois­tai­sek­si jul­kais­tu tie­teel­li­siä tut­ki­muk­sia.

”Kor­va­va­lo­hoi­dos­ta puut­tuu lu­me­kont­rol­loi­tu tut­ki­mus, jo­ten sen te­hos­ta ei voi luo­tet­ta­vas­ti sa­noa vie­lä mi­tään”, ker­too Työ­ter­veys­lai­tok­sen yli­lää­kä­ri, psy­ki­at­ri Sami Lep­pä­mä­ki.

Yh­teis­kun­ta on psy­ki­at­ri Sami Lep­pä­mä­en mu­kaan muut­tu­nut ”12/365-yh­teis­kun­nak­si”, jos­sa te­hok­kuu­den vaa­ti­mus on sama ym­pä­ri vuo­den.

”Ole­te­taan, et­tä yh­tä lo­ma­kuu­kaut­ta lu­kuun ot­ta­mat­ta ryt­mi py­syy ym­pä­ri vuo­den muut­tu­mat­to­ma­na. Sii­tä syn­tyy ris­ti­rii­ta ih­mi­sen bi­o­lo­gi­sen ja so­si­aa­li­sen ryt­min vä­lil­le”, Lep­pä­mä­ki sa­noo.

Vaik­ka elä­mäm­me ryt­mit­tyy työ­ai­ko­jen ym­pä­ril­le ja he­rä­tys on kel­lon soi­des­sa, on valo yhä tär­kein si­säi­sen kel­lom­me tah­dis­ta­ja sekä vuo­ro­kau­den- et­tä vuo­de­nai­ko­jen vaih­tu­es­sa.

Tal­vel­la va­loa on vä­hem­män ja si­säi­nen tah­tim­me toi­nen.

Vaik­ka ei kär­si­si­kään kaa­mo­soi­rei­lus­ta tai kaa­mos­ma­sen­nuk­ses­ta, tal­vel­la jo­kai­nen viet­tää erään­lais­ta hä­mä­rän­hys­syä tai tal­viun­ta: nu­kum­me ja syöm­me enem­män.

Muu­tum­me myös epä­so­si­aa­li­sem­mik­si ja käy­täm­me tut­ki­mus­ten mu­kaan enem­män al­ko­ho­lia.

Se saat­taa joh­tua sii­tä, et­tä elo­kuus­ta jou­lu­kuu­hun ai­vo­jen vä­lit­tä­jä­ai­neen se­ro­to­nii­nin tuo­tan­to on vä­häi­sem­pää. Se­ro­to­nii­nin vä­hyys on yh­tey­des­sä myös ma­sen­nuk­seen ja esi­mer­kik­si syö­mis­häi­ri­öi­hin, joi­den oi­rei­ta pi­meys voi­mis­taa.

Kaa­mos­ma­sen­nus on vai­ke­aa vain kah­del­le sa­das­ta, mut­ta yli 40 sa­das­ta oi­rei­lee.

Nor­jas­sa ei kaa­mo­soi­rei­lu ole yh­tä yleis­tä, sil­lä siel­lä ele­tään kah­ta tun­tia myö­häi­sem­mäl­lä ai­ka­vyö­hyk­keel­lä. Aa­mut ovat va­loi­sam­pia, ja juu­ri aa­mui­nen valo tah­dis­taa par­hai­ten si­säi­sen kel­lom­me. Sii­hen pe­rus­tuu myös kir­kas­va­lo­lam­pun käyt­tö: kir­kas­va­lo­hoi­toa suo­si­tel­laan juu­ri aa­mun tun­tei­na.

Kaa­mos­ma­sen­nus­ta esiin­tyy kult­tuu­reis­sa, jois­sa va­lon mää­rä vaih­te­lee dra­maat­ti­ses­ti vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan. Mitä lä­hem­mäs päi­vän­ta­saa­jaa tul­laan, sitä har­vi­nai­sem­paa kaa­mo­soi­rei­lu on. Esi­mer­kik­si Fi­lip­pii­neil­tä ei psy­ki­at­ri Sami Lep­pä­mä­en mu­kaan ta­va­ta kaa­mos­ma­sen­nus­ta tai kaa­mo­soi­rei­lua lain­kaan.

Si­säi­sen kel­lon epä­tah­ti­suus ei ole pik­ku­jut­tu, sil­lä se on mie­len häi­ri­öi­den ja kaa­mos­ra­si­tuk­sen li­säk­si yh­tey­des­sä myös so­maat­ti­siin sai­rauk­siin. Kun si­säi­nen kel­lo jä­tät­tää kaa­mo­soi­rei­lun myö­tä, syn­tyy uni­va­je.

”Se taas on yh­tey­des­sä esi­mer­kik­si kak­kos­tyy­pin di­a­be­tek­seen, me­ta­bo­li­seen oi­reyh­ty­mään ja tiet­tyi­hin syö­pä­tyyp­pei­hin, ku­ten rin­ta­syö­pään ja mah­dol­li­ses­ti myös etu­rau­has­syö­pään”, ker­too Sami Lep­pä­mä­ki.

Jaa­na Ki­vi­pel­to-Tulk­ki Teks­ti / 123rf Ku­vat

Läh­teet: Timo Par­to­nen: Va­los­ta ai­kaa. Si­säi­nen ai­ka ja ter­veys, Duo­de­cim 2012.

Ter­veys­kir­jas­to, Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tos, Työ­ter­veys­lai­tos.

Oma Ai­ka 3/2014