Opas
Hyvinvointi

Luopumisen taito keventää elämää

Nelikymppisenä ihminen alkaa huomata muutoksia ja tulla tietoiseksi fyysisistä rajoistaan. Vuosien karttuessa hellitämme vähän kerrassaan monista asioista. Jotain jää pois, mutta uudellekin tulee tilaa.

Kir­jai­li­ja Me­re­te Maz­za­rel­la on ver­ran­nut van­he­ne­mis­ta ke­sän lop­pu­mi­seen. Jos­sain vai­hees­sa ke­sää on päi­vä, jol­loin kesä väis­tä­mät­tä kään­tyy koh­ti syk­syä. Myös elä­mäs­sä on nä­ky­mät­tö­miä vii­vo­ja, joi­den yli as­tum­me.

Van­he­ne­mis­ta tut­ki­nut psy­ko­lo­gi Mar­ja Saa­ren­hei­mo ker­too, et­tä van­he­ne­mi­nen muut­taa ai­ka­pers­pek­tii­viä. Tu­lee het­ki, jol­loin ih­mi­nen ym­mär­tää, et­tä elä­mää on enem­män ta­ka­na kuin edes­sä.

Van­he­ne­mi­nen nos­taa tie­toi­suu­teen luo­pu­mi­sen vält­tä­mät­tö­myy­den. Psyyk­ki­set ja fyy­si­set ra­jat tu­le­vat vas­taan. Se on omal­la ta­val­laan myös va­paut­ta­vaa. Kaik­kea ei tar­vit­se enää hal­li­ta ei­kä jak­saa.

– Luo­pu­mis­ta voi ku­va­ta myös elä­män ke­ve­ne­mi­se­nä. Luo­pu­mi­nen on ir­ti pääs­tä­mis­tä.

En­tä­pä jos teet en­co­re-uran?

Työs­tä luo­pu­mi­nen voi tun­tua ti­lan­tees­ta ja ih­mi­ses­tä riip­pu­en hel­pot­ta­val­ta tai su­rul­li­sel­ta. Jos työ on iso ja mer­kit­tä­vä osa elä­mää, sii­tä luo­pu­mi­seen kan­nat­taa val­mis­tau­tua. Työn ti­lal­le on hyvä saa­da jo­tain muu­ta mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä. Suo­rit­taa ei tar­vit­se, ei­vät­kä kaik­ki ha­lua ol­la ak­tii­vi­sia, mut­ta jo­tain mie­le­käs­tä si­säl­töä elä­ke­läi­nen elä­mään­sä tar­vit­see ol­lak­seen tyy­ty­väi­nen.

– It­se suun­nit­te­len ir­tau­tu­va­ni töis­tä­ni niin, et­tä teen aluk­si osa-ai­kai­ses­ti töi­tä. Kuu­los­te­len, mil­tä va­paa-ajan li­sään­ty­mi­nen tun­tuu ja to­tut­te­len eläk­keel­lä oloon vä­hi­tel­len, 64-vuo­ti­as Saa­ren­hei­mo sa­noo

Moni jat­kaa töi­tä eläk­keel­lä­kin.

Yh­dys­val­lois­sa pu­hu­taan en­co­re-uras­ta, mah­dol­li­suu­des­ta teh­dä var­si­nai­sen työ­u­ran jäl­keen toi­nen ura. En­co­re tar­koit­taa kon­ser­tin lo­puk­si esi­tet­tyä yli­mää­räis­tä kap­pa­let­ta. Saa­ren­hei­mon mu­kaan ”uu­den aal­lon elä­ke­läi­syys” voi mer­ki­tä osal­le ih­mi­sis­tä va­paut­ta teh­dä työ­tä uu­sil­la ta­voil­la. Luo­vuus ei heik­ke­ne iän myö­tä.

– Elä­kei­kä tar­jo­aa mo­nen­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia.

Mitä pol­ku­ja on vie­lä kul­ke­mat­ta?

Kai­ja Ma­ria ja Lari Junk­ka­ri ovat kir­joit­ta­neet kir­jan van­he­ne­mi­sen tai­dos­ta. Hei­dän mu­kaan­sa iden­ti­teet­ti, it­seym­mär­rys, ar­vo­maa­il­ma ja ih­mis­kon­tak­tien laa­tu vai­kut­ta­vat sii­hen, mi­ten mie­lek­kää­nä ku­kin elä­män­sä ko­kee.

Junk­ka­rit väit­tä­vät, et­tä mi­kä­li ih­mi­sel­lä on elä­mäs­sä us­koa, toi­voa ja rak­kaut­ta, uu­teen päi­vään on ai­na hyvä he­rä­tä.

Mie­lek­kyyt­tä elä­mään voi löy­tää poh­ti­mal­la, mitä kul­ke­mat­to­mia pol­ku­ja vie­lä on. Eläk­keel­lä voi opis­kel­la it­se­ään var­ten rau­has­sa ja kii­ret­tä. Voi kir­joit­taa, maa­la­ta, mat­kus­tel­la ja mök­keil­lä sie­lun­sa kyl­lyy­des­tä, jos on ra­haa ja ter­veyt­tä.

Kat­se ra­joit­teis­ta mah­dol­li­suuk­siin

Saa­ren­hei­mo pu­huu mie­luum­min van­he­ne­mi­sen mu­ka­naan tuo­mis­ta muu­tok­sis­ta kuin luo­pu­mi­ses­ta. Van­he­ne­mi­nen ei hä­nen mie­les­tään ole pelk­kää pois an­ta­mis­ta. Ti­lal­le tu­lee uu­sia hy­viä asi­oi­ta.

Lie­vä hi­das­tu­mi­nen al­kaa al­le ne­li­kymp­pi­se­nä ja li­sään­tyy vä­hi­tel­len. Se liit­tyy sekä kog­ni­tii­vi­siin ky­kyi­hin et­tä ai­vo­jen toi­min­taan.

Lie­vä hi­das­tu­mi­nen pa­ran­taa Saa­ren­hei­mon mu­kaan esi­mer­kik­si tun­tei­den sää­te­lyä. Nuo­re­na tun­teet vi­ri­ä­vät vauh­dil­la ja ih­mi­nen re­a­goi no­pe­as­ti. Van­hem­pa­na ku­vi­oi­hin tu­lee ter­ve­tul­lut ai­ka­li­sä. No­peu­den ti­lal­le tu­lee kyky aja­tel­la ko­ko­nais­val­tai­ses­ti ja sää­del­lä tun­tei­ta.

– Van­he­ne­mis­ta poh­ties­sa­ni ha­lu­an kään­tää kat­see­ni ra­joit­tei­den si­jaan mah­dol­li­suuk­siin. Esi­mer­kik­si me­ne­tyk­set ovat kai­kis­sa elä­män­vai­heis­sa suu­ria asi­oi­ta, jot­ka on pak­ko kä­si­tel­lä. Mut­ta ne­kin voi­vat tuo­da tul­les­saan lo­pul­ta jo­tain uut­ta, ku­ten uu­sia ih­mis­suh­tei­ta.

Ikä aut­taa hy­väk­sy­mään epä­täy­del­li­syy­den

Eri­lais­ten epä­mu­ka­vuuk­sien ja han­kauk­sien sie­tä­mi­nen ja hy­väk­sy­mi­nen on kes­kei­nen osa mie­len­ter­veyt­tä.

Saa­ren­hei­mo muis­tut­taa, et­tä ih­mi­nen voi va­li­ta, jää­kö hän vai­ke­roi­maan esi­mer­kik­si kroo­nis­ta sai­raut­ta vai pyr­kii­kö hän jär­jes­tä­mään elä­män­sä mah­dol­li­sim­man tyy­dyt­tä­väk­si niis­sä niis­sä ra­jois­sa kuin voi.

– Huo­maan, et­tä ikään­ty­es­sä­ni mi­nun on ol­lut hel­pom­pi hy­väk­syä epä­täy­del­li­syys. Nuo­rem­pa­na sitä aset­ti hy­vin­voin­nil­le ja on­nel­li­suu­del­le kor­ke­am­mat kri­tee­rit kuin van­hem­pa­na.

Psy­ko­lo­gi tie­tää, et­tei po­si­tii­vi­sen nä­kö­kul­man va­lit­se­mi­nen ole ai­na help­poa. Oleel­lis­ta on hy­väk­syä asi­at, joi­hin ei voi it­se vai­kut­taa ja pyr­kiä vai­kut­ta­maan nii­hin asi­oi­hin, mi­hin voi. Hy­väk­syn­tä tuo elä­mään ke­veyt­tä.

Mies­ten herk­kyys li­sään­tyy

Van­he­ne­mi­nen vai­kut­taa muun mu­as­sa ke­hon ra­ken­tee­seen, ais­ti­toi­min­toi­hin, kes­kus­her­mos­toon sekä fyy­si­seen ja psyyk­ki­seen toi­min­ta­ky­kyyn. Junk­ka­rei­den mu­kaan fyy­si­nen toi­min­ta­ky­ky heik­ke­nee kes­ki­mää­rin pro­sen­tin vuo­des­sa.

Mie­hil­le fyy­si­sen kun­non heik­ke­ne­mi­nen on yleen­sä epä­miel­lyt­tä­vä tai häm­men­tä­vä ko­ke­mus.

Mies­ten on vai­kea pyy­tää ja ot­taa vas­taan apua. Mitä enem­män mie­hen mi­nuus on ra­ken­tu­nut suo­ri­tus­ten ja me­nes­tyk­sen kaut­ta, sitä vai­ke­am­paa van­he­ne­mi­nen on. Toi­saal­ta ikään­ty­mi­nen te­kee mie­his­tä ai­em­paa her­kem­piä. Kars­kius ka­ri­see.

Elä­ke­put­keen voi jou­tua jo en­nen elä­kei­än al­ka­mis­ta, mikä voi he­rät­tää ah­dis­tus­ta, kat­ke­ruut­ta ja se­ka­sor­toa sekä huol­ta ta­lou­del­li­ses­ta pär­jää­mi­ses­tä. Eläk­keel­le jää­mi­nen voi joh­taa köy­hyys­louk­kuun. Kai­kil­la ei ole va­raa mat­kus­tel­la ja heit­täy­tyä täy­sil­lä naut­ti­maan kol­man­nes­ta iäs­tä. Pie­ni­tu­lois­ten elä­ke­läis­ten mää­rä kas­vaa.

Kol­man­nen iän kat­so­taan al­ka­van kuu­si­kymp­pi­se­nä. Noin kah­dek­san­kymp­pi­se­nä al­kaa nel­jäs ikä. Sai­ras­ta­vuus li­sään­tyy, vai­vat ka­peut­ta­vat elä­mää ja hoi­to­jen ja hoi­va­pal­ve­lu­jen tar­ve li­sään­tyy.

Tut­ki­mus­ten mu­kaan mo­net op­pi­vat ikään­ty­es­sään suh­tau­tu­maan me­ne­tyk­siin­sä ai­em­paa tyy­nem­min. Hy­vin iäk­käät ih­mi­set ei­vät esi­mer­kik­si pel­kää kuo­le­maa lä­hes­kään yh­tä pal­jon kuin vaik­ka­pa kuu­si­kymp­pi­se­nä. Kyp­sym­me lo­pul­li­seen elä­mäs­tä luo­pu­mi­seen.

Läh­de: Kai­ja Ma­ria & Lari Junk­ka­ri. Muu­ta­kin kuin nu­me­roi­ta. Van­he­ne­mi­sen tai­dos­ta. (Kir­ja­pa­ja)

Näin val­mis­tau­dut luo­pu­maan

Val­mis­tau­du työs­tä luo­pu­mi­seen ke­hit­tä­mäl­lä sen ti­lal­le mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä. Aloi­ta ai­kaa vie­vä har­ras­tus, joka on kut­kut­ta­nut si­nua jo vuo­sia. Ha­keu­du kiin­nos­ta­val­le, pit­käl­le kurs­sil­le. Hank­kiu­du va­paa­eh­tois­työ­hön. Kir­joi­ta elä­män­ker­ta. Ko­kei­le tal­vea ete­län läm­mös­sä.

Pun­nit­se mah­dol­li­suuk­si­a­si. Ku­vit­te­le it­se­si kym­me­nen vuot­ta van­hem­mak­si. Mil­lai­sia neu­vo­ja an­tai­sit it­sel­le­si tu­le­vai­suu­den pers­pek­tii­vis­tä tä­hän päi­vään?

Ke­hi­tä po­si­tii­vis­ta ajat­te­lua. Myön­tei­nen ajat­te­lu on omien aja­tus­ten va­lin­taa myön­tei­seen suun­taan. Voit va­li­ta, mi­ten kro­pan ra­pis­tu­mi­seen, tah­din hi­das­tu­mi­seen ja van­he­ne­mi­seen asen­noi­dut. Myön­tei­syys on lu­jil­la, jos si­nul­la on ki­pu­ja ja va­ka­via sai­rauk­sia, mut­ta nii­den­kin kans­sa pär­jää pa­rem­min, jos pys­tyy säi­lyt­tä­mään myön­tei­sen mie­len. Yk­si pit­kän iän sa­lai­suuk­sis­ta on op­ti­mis­mi.

An­na it­sel­le­si lupa hel­lit­tää. Hy­väk­sy se, et­tet jak­sa teh­dä asi­oi­ta sa­mal­la ta­val­la kuin nuo­re­na. Nau­ti sii­tä, et­tä elä­mää­si tu­lee ikään­ty­mi­sen myö­tä väl­jyyt­tä.

Kii­tä sii­tä, mitä si­nul­la on ja mitä olet saa­nut. Luo­pu­mi­nen te­kee ki­pe­ää, mut­ta sa­mal­la se ker­too, mitä kaik­kea hy­vää olet ko­ke­nut. Elä­mä on lah­ja. Ark­ki­piis­pa Kari Mä­ki­sen mu­kaan van­he­ne­mi­nen on elä­män täyt­ty­mis­tä.

Lue Myös