Mik­si ke­vään valo ah­dis­taa?

Kir­kas valo ja ko­leus an­ta­vat kes­ke­nään ris­ti­rii­tai­sia vies­te­jä; ke­vään valo tun­tuu lu­paa­van lii­ko­ja. Mui­na vuo­de­nai­koi­na läm­pö­ti­la muut­tuu en­nen va­lon mää­rän muut­tu­mis­ta. Täs­tä ris­ti­ve­dos­ta voi­vat joh­tua si­säi­sen kel­lom­me ryt­mi­häi­ri­öt: uni-val­ve­ryt­mi vii­väs­tyy ja ih­mi­nen hal­lit­see mie­li­joh­tei­taan ta­val­lis­ta huo­nom­min.

Kak­si­suun­tais­ta mie­li­a­la­häi­ri­ö­tä sai­ras­ta­vil­le valo saat­taa syn­ty­vän uni­va­jeen kaut­ta lau­kais­ta ma­ni­an.

Kel­lo­jen siir­to ra­sit­taa eli­mis­töä

Kel­lon siir­tä­mi­nen ai­heut­taa ris­ti­rii­taa luon­non ajan ja kel­lo­jen ajan vä­lil­le. Va­loi­sat aa­mut ovat luon­non ai­ka­merk­ki, ja ke­sä­ai­ka tuo aa­mui­hin li­sää pi­me­ää.

Kel­lo­jen siir­to ai­heut­taa ra­si­tus­ta eli­mis­töl­le, kos­ka ryt­min siir­ros­ta pa­lau­tu­mi­nen voi kes­tää pa­ri­kin viik­koa.

Tie­teel­lis­tä näyt­töä on sii­tä, et­tä pel­ti­ko­la­rei­den mää­rä kas­vaa ke­sä­ai­kaan siir­ryt­tä­es­sä.

Enem­män hy­vää kuin pa­haa

Maa­lis­kuus­sa kaa­mos­ma­sen­nuk­ses­ta ja -oi­rei­lus­ta kär­si­vien olo hel­pot­taa. Uni­ryt­mi löy­tyy uu­del­leen, ja unen laa­tu pa­ra­nee.

Valo ko­hen­taa mie­li­a­laa ja te­kee meis­tä myön­tei­sem­piä. Olem­me so­si­aa­li­ses­ti vilk­kaim­mil­lam­me ke­säl­lä.

Ke­säl­lä lii­kum­me sel­väs­ti enem­män kuin muul­loin. Lii­kun­ta eh­käi­see ma­sen­nu­soi­rei­ta ja ko­hen­taa mie­li­a­laa. Se li­sää ai­vo­jen neu­rop­las­ti­suut­ta eli nii­den mu­kau­tu­mis­ky­kyä ul­koi­seen to­del­li­suu­teen. Lii­kun­ta aut­taa tah­dis­ta­maan si­säis­tä kel­loa, mut­ta jos liik­kuu myö­hään il­lal­la, se siir­tää nu­kah­ta­mis­ta.

D-vi­ta­mii­ni

Ke­hom­me tuot­taa run­saas­ti D-vi­ta­mii­nia vain au­rin­gon pais­ta­es­sa. D-vi­ta­mii­nin tuo­tan­non käyn­nis­ty­mi­nen on ke­hol­le yk­si sig­naa­li va­loi­sas­ta vuo­de­na­jas­ta.