Jor­ma Hel­lsté­nin lin­turet­ket ulot­tu­vat omal­ta ta­ka­pi­hal­ta lä­hi­met­siin, pel­loil­le ja pien­ta­reil­le, kau­em­pa­na­kin si­jait­se­vil­le lin­tu­ve­sil­le ja ai­na ul­ko­saa­ris­ton pik­ku­luo­doil­le saak­ka.

– Hie­no­ja elä­myk­siä on tar­jol­la päi­vit­täin. Har­ras­taa voi mis­sä vain, riit­tää, et­tä as­tuu oves­ta ulos. Luon­toa on tar­jol­la jopa kes­kel­lä kau­pun­kia, Hel­lstén sa­noo.

Hän ker­too jää­neen­sä juu­ri äs­ken ihai­le­maan pit­käk­si ai­kaa peu­ka­loi­sen pol­vei­le­vaa lau­lua. Lin­nut ovat myös hy­vin kau­nii­ta.

– Lin­tu­jen sii­vel­lä tu­le­vat tie­ten­kin kaik­ki muut luon­to­ko­ke­muk­set, vaik­ka­pa sen hais­te­lu ja mais­te­lu, et­tä mil­tä tun­tuu myrs­ky ul­ko­saa­ris­tos­sa.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten hän teki ys­tä­vi­neen pöl­lö­ret­ken My­nä­mä­en suun­taan. Oli tar­koi­tus kuun­nel­la il­ta­hä­mä­ris­sä pöl­lö­jen ke­väis­tä hu­hui­lua.

– Yh­täk­kiä ym­pä­ril­tä al­koi kuu­lua su­sien ul­von­taa. Sil­loin kyl­lä nou­si­vat kar­vat pys­tyyn.

Luon­non ja oman ter­vey­den hy­väk­si

Hel­lsté­nil­lä lin­tu­har­ras­tuk­seen liit­tyy pin­no­jen ke­räi­ly. Nii­tä voi ke­rä­tä lu­kui­sin ta­voin: las­ke­mal­la vaik­ka­pa vuo­den tai päi­vän ai­ka­na ha­vai­tut tai vaik­ka­pa jos­sa­kin tie­tys­sä koh­tees­sa näh­dyt lin­tu­la­jit.

– Ei­hän pin­no­jen ke­räi­ly ole ai­na ko­vin jär­ke­vää, mut­ta se on haus­kaa.

Lin­tu­har­ras­tuk­seen liit­tyy myös toi­min­ta lin­tu­jen ja luon­non hy­väk­si. Har­ras­ta­jien ke­rää­mät ha­vain­not sekä lin­tu­jen ren­gas­tus an­ta­vat tie­toa esi­mer­kik­si lin­tu­kan­to­jen muu­tok­sis­ta. Ne aut­ta­vat lin­tu­jen suo­je­lus­sa. Har­ras­ta­jat myös esi­mer­kik­si nik­ka­roi­vat lin­nun­pönt­tö­jä ja he voi­vat osal­lis­tua vaik­ka­pa ran­ta­niit­ty­jen kun­nos­tus­tal­koi­siin.

Ei­kä pidä unoh­taa eväi­tä

Lin­tu­har­ras­tuk­sen myö­tä tu­lee lii­ku­tuk­si pal­jon. Par­haim­pi­na vuo­si­na Jor­ma Hel­lstén on pyö­räil­lyt 10 000 ki­lo­met­riä vuo­des­sa. Nyt ni­vel­rik­ko on pa­kot­ta­nut vaih­ta­maan kul­ku­neu­vok­si au­ton.

Tär­ke­ää on myös lin­tu­har­ras­tuk­sen so­si­aa­li­suus. Har­ras­tus on an­ta­nut pal­jon ka­ve­rei­ta.

– Yh­des­sä luon­nos­sa ret­keil­les­sä on mah­dol­li­suus ju­tel­la nii­tä näi­tä, vä­lil­lä ai­ka sy­väl­li­si­ä­kin.

Kun huip­pu­het­kis­tä pu­hu­taan, ei pidä unoh­taa eväi­tä. Ruo­ka mais­tuu ai­na pal­jon pa­rem­mal­ta ul­ko­na luon­nos­sa kuin si­sä­ti­lois­sa.