ANU VIRNES-KARJALAINEN TEKSTI / MARI LAHTI KUVA Oma Aika 9/2014
Lapsena jouduin lukemaan ikään kuin salaa. Maatilalla kun olisi ollut jatkuvasti muutakin hommaa. Kirjastoautovisiiteillä heräsi ajatus, josko kirjastoon voisi päästä kesätöihin ’suviuunoksi’. Rohkenin kysyä asiaa, ja onnistuihan se. Sillä tiellä olen yhä.
Olen kiinnostunut kaikesta ja tässä työssä saan selvitellä mitä erilaisimpia asioita. Viisastun vähän joka päivä. Ihmiset kysyvät kaikenlaista eivätkä kysymykset aina edes liity kirjoihin. Useimmiten pystymme auttamaan.
Vastuullani on historia ja jännärit. Edes nuorena en lukenut L. M. Montgomeryä, vaan mieluummin Alistair MacLeania. Nyt kiinnostavat myös muistelmat. Uutuuskirjat menevät suoraan hyllyyn, ja jonotan niitä yhdessä asiakkaiden kanssa. Tai sitten odotan suosiolla, kun kirja makaa hyllyssä.
Parasta työssäni ovat asiakkaat. Tunnemme asiakaskuntamme hyvin. Nimi ja kasvot jäävät mieleen; ainakin jos varauksia on kertynyt paljon. Monelle vanhukselle saatamme olla päivän ainoa juttukumppani. Vakioasiakkaille suosittelemme kirjoja ja meiltä kysytään suosituksia. Kirjastossa on myös paljon tapahtumia. Joskus saamme tehdä työtä elävän musiikin säestyksellä.
Vapaa-ajalla haluan tehdä muutakin kuin lukea. Selkäni on huonossa kunnossa, ja pyrin siksikin liikkumaan, erityisesti uimaan. Lisäksi laulan kuorossa ja hoidan puutarhaa. Avomieheni kanssa teemme pieniä matkoja lähialueille. Hänetkin tapasin kirjastossa kymmenisen vuotta sitten.
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA