”Ai­kui­nen tyt­tä­re­ni ei enää tar­vit­se mi­nua, mikä te­kee mi­nut sekä hai­ke­ak­si et­tä yl­pe­äk­si. Pi­dim­me en­nen tii­viis­ti yh­teyt­tä ja hän ker­toi mi­nul­le avoi­mes­ti asi­ois­taan. Nyt hän elää ruuh­ka­vuo­si­aan, ei­kä eh­di vies­ti­tel­lä, soi­tel­la, saa­tik­ka ta­va­ta yh­tä usein kuin en­nen.” Jaa­na, 63

”Mi­nut ir­ti­sa­not­tiin vii­me vuon­na ja jou­duin luo­pu­maan mie­lek­kääs­tä työs­tä ja mu­ka­vis­ta työ­ka­ve­reis­ta. Vaik­ka haen uut­ta työ­paik­kaa, en us­ko, et­tä ku­kaan palk­kaa tä­män ikäis­tä. Nuo­rem­mat aja­vat ohi. Olen al­la­päin ja koen it­se­ni tie­tyl­lä ta­val­la ar­vot­to­mak­si. Ikä­vä aja­tel­la, et­tä olen jo tä­män ikäi­se­nä elä­ke­put­kes­sa. Myös ys­tä­vis­tä luo­pu­mi­nen on hir­ve­ää. Mi­nul­ta on kuol­lut kak­si lä­heis­tä ka­ve­ria vii­den vuo­den si­säl­lä ja kol­mas sai­ras­taa va­ka­vas­ti. ” Timo, 59

”En enää vä­li­tä sii­tä, mitä muut mi­nus­ta ajat­te­le­vat vaan me­nen kaik­ki­ne yli­ki­loi­ne­ni ui­ma­hal­liin ja ran­nal­le. Ei tä­män ikäis­tä ak­kaa enää ku­kaan kat­se­le. On iha­naa, kun voi men­nä kaup­paan tuk­ka nut­tu­ral­la il­man meik­kiä mart­ta­ken­gis­sä. Olen ol­lut ikui­nen laih­dut­ta­ja mut­ta lo­pe­tin sen. Hy­väk­syn it­se­ni vih­doin­kin sel­lai­se­na kuin olen. Mi­nun ei tar­vit­se ol­la hoik­ka ja kau­nis, riit­tää, et­tä olen iloi­nen ja ter­ve.” Riit­ta 57

”Olen heit­tä­nyt yli lai­dan kak­si ener­gi­a­syöp­pöä. Toi­nen va­lit­ti ai­na kai­kes­ta ja toi­nen vei ai­kaa­ni jaa­rit­te­le­mal­la tur­huuk­sia. Kun täy­tin kuu­si­kym­men­tä, pää­tin, et­tä nyt riit­tää. En käy­tä enää kal­li­sar­vois­ta ai­kaa­ni ih­mis­suh­tei­siin, jois­ta en it­se saa oi­kein mi­tään. Ikä an­toi mi­nul­le roh­keut­ta ir­tau­tua heis­tä. Jaa­rit­te­li­jaa vält­te­len, en­kä vas­taa hä­nen pu­he­lui­hin­sa, mut­ta va­lit­ta­jal­le sa­noin suo­raan, et­tä en enää jak­sa kuun­nel­la hän­tä. Hän louk­kaan­tui, mut­ta en ru­ven­nut pyy­te­le­mään an­teek­si.” Ar­ja, 61