Pet­ri Ala-Mau­nus, 48, on yk­si vii­des­tä eh­dok­kaas­ta tä­män vuo­den Ars Fen­ni­ca -ku­va­tai­de­pal­kin­non saa­jak­si. Mu­ka­na on niin va­lo­ku­va­tai­tei­li­ja kuin kä­si­te­tai­tei­li­ja­kin.

­– Eh­dok­kaat ovat hy­vin eri­lai­sia tai­tei­li­joi­ta. It­se olen iden­ti­tee­til­tä­ni maa­la­ri, Amos Re­xis­sä ke­sä­kuus­sa avau­tu­vaan eh­do­kas­näyt­te­lyyn val­mis­tau­tu­va Ala-Mau­nus sa­noo.

Mai­se­mat va­li­koi­tui­vat te­os­ten ai­heik­si, kos­ka ne kiin­nos­ti­vat Ala-Mau­nus­ta kaik­kein vä­hi­ten. Hän päät­ti al­kaa ke­hi­tel­lä mai­se­mia, mut­ta omal­la tvis­til­lä. Mel­ko pian maa­lauk­siin tuli mu­kaan au­rin­gon­las­ku. Työt oli­vat mel­ko pie­niä, ja tai­tei­li­ja teki töi­tä mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sim­mil­le pin­noil­le.

– Maa­la­sin au­rin­gon­las­ku­ja niin wc-pa­pe­ril­le kuin piz­za­laa­ti­koi­hin. Os­tin myös mai­se­ma­maa­lauk­sia kirp­pu­to­reil­ta ja maa­la­sin nii­hin.

Au­rin­gon­las­ku­jen ai­ka al­koi ol­la ohi va­jaa kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Ylä-Mau­nus al­koi työs­tää iso­ja maa­lauk­sia nor­maa­leil­le maa­laus­ma­te­ri­aa­leil­le.

– Kun en­nen pää­o­sas­sa oli tai­vas, nyt uu­sis­sa te­ok­sis­sa maa­o­sa on avau­tu­nut ja sii­nä on pal­jon yk­si­tyis­koh­tia.

Maa­laus­ten poh­ja­na hän käyt­tää ku­via. Yh­den työn poh­ja­na saat­taa ol­la jopa 50 ku­vaa. Ih­mi­siä maa­lauk­sis­sa ei ole.

– Olen kyl­lä yrit­tä­nyt si­joit­taa ih­mi­sen mu­kaan, mut­ta mitä enem­män olen maa­lan­nut, sitä vä­hem­män koen sii­hen tar­vet­ta. Ih­mi­nen on ai­na jo­ten­kin yli­mää­räi­nen.

Ala-Mau­nus ku­vaa te­ok­si­aan ää­rim­mil­leen vi­ri­te­tyik­si yli­mai­se­mik­si; ide­aa­li­mai­se­mien ide­aa­li­mai­se­mik­si. Te­ok­set voi näh­dä kah­del­la ta­paa. Ne ovat toi­saal­ta kuin pa­ra­tii­se­ja, toi­saal­ta taas uh­kaa­via ja myrs­kyi­siä.

Kuor­ta­neel­ta pe­ru­na­far­mil­ta ko­toi­sin ole­va tai­tei­li­jan lap­suu­den­ko­ti­ni ei ol­lut kult­tuu­ri­ko­ti, mut­ta piir­tä­nyt hän on ai­na.

– To­sin vie­lä lu­ki­on jäl­keen­kin hie­noin­ta, mitä ajat­te­lin tai­tei­li­joi­den te­ke­vän, oli­vat vi­nyy­li­le­vy­jen kan­net. Kan­kaan­pään tai­de­kou­lus­sa por­tit vih­doin avau­tui­vat ja ta­ju­sin tai­teen mo­net mah­dol­li­suu­det.

Piir­tä­mi­nen on ra­kas har­ras­tus edel­leen. Ala-Mau­nus piir­tää joka päi­vä vä­hin­tään yh­den oma­ku­van, useim­mi­ten kol­me.

– Nu­me­roin ne ja lai­tan vie­reen muu­ta­man sa­nan sii­tä, mitä olen päi­vän ai­ka­na teh­nyt. Nii­tä on ker­ty­nyt pa­rin vii­me vuo­den aka­na yli 1800. Ku­via jul­kai­sen Ins­tag­ra­mis­sa.

kt. Moni nä­kee Ala-Mau­nuk­sen töis­sä yh­teyt­tä huo­leen il­mas­ton­muu­tok­ses­ta. – Te­ok­si­a­ni voi lu­kea uu­tis­ten kaut­ta ja on hie­noa, et­tä niis­sä näh­dään ajan­koh­tai­suut­ta.